Enkelityttäreni Millan muistolle

 

Kirjoittaja: Tarja Lähdemäki

Kun suljen silmäni, näen Millan edessäni. Milla tanssii, laulaa ja nauttii musiikista koko sielunsa voimalla. Esitys on niin täynnä sielua, että en tarvitse muuta todistusaineistoa sen olemassaolosta. Hänen sielunsa soi ja laulaa. Kuvaus tästä näkymästä on Millan ja minun tarinasta kirjastamme ”Leijonaemojen tarinat”. Milla muutti sydämeni valtiaaksi ja sieluni hoivaajaksi 5 vuotta, 6 kuukautta ja 20 päivää sitten kuollessaan isänsä käsivarsille sairaalassa. Itku alkoi pyöriä kurkun päässä heti kun aloin tätä tekstiä kirjoittaa ja nyt se vyöryy ulos syvältä sielun sopukoista, jonne se on pesiytynyt loppuelämäkseni.

Milla on meidän elämämme päivänsäde, enkelikiharainen isosisko, joka katselee meitä hymyillen kotimme seiniltä ja kaapin päältä ja josta pikkuveljet puhuvat usein. Milla on heille yhtä luonnollinen osa elämää kuin toisille elävät sisarukset. Eelis jopa piirsi Millan perhekuvaan, jonka hän piirsi päiväkodissa. Ihan oikean kokoisena eli poikia isompana niin kuin hän ehkä olisi ollutkin, pienestä koostaan huolimatta. Milla olikin suuri ja myös vahva toisella tapaa. Hänen syntymänsä suisti minun siihen astisen elämäni raiteiltaan. Elämäni vaihtoi lopullisesti suuntaansa, jouduin valitsemaan tienhaarassa tien, jota en olisi vapaaehtoisesti valinnut. Näin jälkikäteen olen onnellinen, että Milla saapui elämäämme ja kiitollinen siitä mitä Milla on minulle tehnyt. Korvani ovat tänä päivänä ehkä vähän enemmän kuulevat ja sydämeni tunnistaa toisen ihmisen elämäntuskan paremmin kuin ennen.

Leijonaemot -yhdistystä ja toimintaa ei olisi ilman Millaa. Eikä niitä muiden kirjoittajien suloisia erityisiä lapsia: Reettaa, Pinjaa, Jesseä, Arvoa ja Peetua. Ilman heitä me heidän äitinsä emme koskaan olisi tavanneet emmekä koskaan olisi löytäneet itsestämme sisällä uinuvaa Leijonaemoa. Emme olisi koskaan kirjoittaneet kirjaa, emme ainakaan ”Leijonaemojen tarinat” – kirjaa. Emmekä koskaan olisi päättäneet perustaa tätä yhdistystä. Yhdistystä, joka sai alkunsa halusta auttaa muita vastaavassa asemassa olevia äitejä ja isiä. Minä olen näiden vuosien aikana saanut enemmän apua kuin olen koskaan pystynyt antamaan. Ja mitä koskaan tulen pystymään. Leijonaemot on sieluni ja sydämeni työtä, joka jatkaa sitä prosessia minkä Millan syntymä aloitti. Näiden vuosien aikana olen elänyt todeksi sen, että me kaikki tarvitsemme toisiamme ja että meillä kaikilla on sydämessä asuva suru, jota me yhdessä voimme lievittää.

Tähän loppuun kirje tyttärelleni:

Rakas Milla, uskoin sinuun ja sinun uskomattoman vahvaan taistelutahtoosi. Valitettavasti se ei vain riittänyt enää heinäkuussa 2004. Muistan kuinka katsoit minua luottavaisena silmiin, kun lähdimme viimeisen kerran sairaalaan ja uskoit, että äidillä on tilanne hallussa. Niin minäkin vielä silloin uskoin. Muutaman päivän päästä kaikki oli ohi, sinä olit lähtenyt ja yhtäkkiä kaikkialla oli niin hiljaista. Aika tosiaankin pysähtyi ja vuorokaudenajat menettivät merkityksensä. Kuolemaasi seuranneet ajat ovat mielessäni sumuiset vielä tänäkin päivänä. Vuosien mittaan suru on muuttanut muotoaan, mutta se määrittelee minua edelleen. Se on pysyvä osa minua, niin kuin sinäkin. Minä uskon, että sinä olet nyt Kesämaassa yhdessä äitini ja isäni kanssa ja sinulla on hyvä olla. Voi hyvin, leiki paljon ja nauti auringosta.”

11 kommenttia

Kategoria(t): Tarja

11 responses to “Enkelityttäreni Millan muistolle

  1. Voi Tarja ja ihana Milla. Kiitos kauniista ja viisaasta kirjoituksesta, joka antaa lohtua myös monelle, monelle muulle.

  2. Aivan ihana kirjoitus. Milla asuu aina myös minun sydämessäni ja ikuisesti siellä pysyy. Millan kuva on myös meidän olohuoneessa, uskon hänen suojelevan meidän Samua, lastenklinikan ekaa kämppistä, aina kun tulee tiukka paikka. Kiitos Tarja kun kirjoitit tänne, Milla elää aina sinun kauttasi.

    Janet

  3. Eija Hämäläinen

    Ihana tarina. Voin ihan aistia Millan läsnäolon, kuten muistan sinun puheistasi. Kaunis kirjoitus ja myötäelälän kirjoituksestasi. Voikaa hyvin!

  4. Marika

    Aina niin koskettava! Teidän kirjanne avulla tajusin, etten yksin ole lapseni/lasteni enemmän ja vähemmän vakavien sairausten kanssa.
    Vaikka meillä kaikilla emoilla on oma tarinansa, niin silti…niin silti meidän ajatukset on samoja.

    Jaksamista kaikille arkeen!❤

  5. johanna

    On helppoa kuvitella Milla hymyilemässä kesämaassa niinkuin Milla aina iloisesti hymyili. Johanna

  6. Satu

    Kiitos tuhannesti tästä kirjoituksesta ja blogista. Ei kauniimmin voi sanoa kuin että lapsen sielu tanssii ja soi. Uskon että Millalla ja muilla leijonanpennuilla on nyt hyvä olla. Me äidit tarvitsemme toisiamme selvitäksemme.

  7. Kaija

    Hei rakas serkku, rakas sisko,

    Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi! Kaunista luettavaa.
    Jospa sinä antaisit tästedes ilon määritellä itseäsi surun sijaan, nyt kun aikaa on kulunut jo viisi vuotta. Vaikka lapsen kuolemasta ei niin sanotusti koskaan toivu, et varmaan antaisi pois sitä , mitä Milla elämääsi vaikutti, eli se on ilon aihe. Se että sait kulkea hänen kanssaan niinkin kauan, koko yhteinen aikanne on ilon aihe. Hänellä on nyt hyvä olla, sekin on ilon aihe. Sinulla on kaksi ihanaa poikaa, Millan veljet, taas ilon aihe jne.
    Nämä erilaiset lapset, keijulapsemme, ovat tulleet tavallista suuremman lahjan kanssa tänne maailmaan, he auttavat ymmärtämään meitä rakkauden olemusta ja sitä tehtävää varten Milla tuli elämääsi. Hän täytti onnistuneesti tehtävänsä tässä ulottuvuudessa ja sen jälkeen hän, kuten me kaikki vuorollamme sai lähteä toisiin tupiin, tosiin maailmoihin. Niin se menee, rakas serkku, rakas siskoni tässä ajassa ja ulottuvuudessa, mikä meille on yhteiseksi annettu. Lämpimästi sinua ajattelen.
    Salli itsesi iloita elämästä. Kaija

  8. Niina

    Hei Tarja,
    koskettava kirjoitus! Vaikka olenkin vasta hiljattain sinuun tutustunut enkä Millaa koskaan tavannut kyyneleiltä ei voi välttyä kun kirjoitusta lukee.

    Vanhempaintoimikunnan kautta sinut tuntevana on sanottava että positiivisuus, iloisuus ja energisyys ovat mielikuvia joita olen sinusta saanut. Vahva ihminen olet!

    Voimia elää surun ja muistojen kanssa! Niina

  9. Heidi

    Voi miten kaunis kirjoitus. Kiitos, että perustitte Leijonaemot. Kiitos, että jaoitte tarinanne. En tiedä, missä olisin tänä päivänä ilman leijonaemoja, niin valtavasti olen saanut teiltä muilta emoilta voimaa ja rohkeutta. Ja niin kuin totesit, se suru on meillä jokaisella, ja me jokainen voidaan sitä toisiltamme lievittää. Sinä olit onnekas, kun sait juuri Millan tyttäreksesi ja Milla oli onnekas, kun sai juuri sinut äidikseen<3

  10. Seija

    Kiitos kauniista kirjoituksestasi, ei tätä voinut silmät kuivina lukea. En ymmärrä miten tällaisesta surusta voi selvitä.

  11. Emilia Pöyhönen

    hei Tarja, serkkuni äiti

    Hyvin kaunis kirjoitus kuulin tästä vasta tänään mummolassa, Milla on pysynyt mielessäni jokaikinen päivä muistan kuin eilisen kun näin Millan viimeisen kerran tätini luona. Niin ihana tyttö, että ilman kyyneleitä en tätä pystynyt lukemaan, haleja pojille ja koko perheelle! Serkkua kaivaten❤ Emilia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s