Ellut ja Apulanta

 

Kirjoittaja: Janet Grundström

Vammaisen lapsen äitinä luulisi että ei itse kärsisi asennevammaisuudesta. Näin luulin että minä olin jalostunut oman poikani kasvattamana vammaisten maailmaan, etten minä ikinä olisi tai ajattelisi asennevammaisesti. Mutta tulin yllätetyksi toissa kesänä Kivenlahti Rockissa. Tämä tarina on pakko jakaa teidän kanssanne:

Olemme kivenlahtelaisia, joten osallistumme myös Rockin järjestämiseen ja Kivenlahti Rockin järjestäjillä on iso sydän, mitä tulee meidän Samua kohtaan. Eli kolmen päivän festareiden aikana on meidän Samulla etuoikeus kulkea alueella rajattomasta, backstage oikeuksin. Samu on tätä etuaan käyttänyt ja nähnyt paljon suomalaisia eturivin artisteja, joilla on ollut asenne kohdallaan. Viime vuonna Samun stagella, eli alueen invakatsomossa oli kanssamme kaksi Ellua. He esittäytyivät meille ja kertoivat olevansa separeita, eli cp-vammaisia ja me kerroimme että Samu on vaikeasti liikuntavammainen.  En ole koskaan nauttinut yhdestäkään konsertista niin paljon kuin näiden Ellujen kanssa tein. Kun Apulanta soitti biisiä Ravistettava ennen käyttöä, ei se ole koskaan koskettanut minua niin paljon kuin nyt, kun toisen Ellun kanssa yhdessä lauloimme: Minussa on ongelma, jonkin virhe ohjelmoinnissa. Niin totta vieköön nuo sanat kolahtivat. Ei mitään muuta vikaa todellakaan ollut noissa Elluissa, pieni ohjelmointi virhe. Kyllä siinä sai monen biisin sanojen kohdalla pidättää kyyneleitä. Kirpaisi todella syvältä ja teki hyvää nähdä mitä laulun sanat merkitsivät näille tytöille, joista toinen istui sähköpyörätuolissa eikä puhunut, mutta kommunikointikoneen kautta jutteli kanssamme. Toinen tytöistä puhui hyvin ja käveli itse omalla hienolla tavallaan.

Ajattelin jo konsertin aikana että nuo superfanit, pitäisi oikeasti viedä tuonne backstagelle moikkaamaan Apulannan poikia. Mutta sitten mietin, että viitsinkö ”raahata” sinne kahta vammaista tyttöä. Onneksi mieheni ei ollut yhtä asennevammainen kuin minä vaan ehdotti tytöille että lähdetäänkö moikkaan Tonia ja Simoa tuonne taakse. Voi sitä riemun kiljahdusta mikä kuului. Parasta oli se kun kävelimme Samun johdolla backstagelle toinen Elluista näytti keskisormea tavistytöille, että jääkää te sinne aidan taakse ruikuttamaan, me päästään tänne.

Hetken ennen Apulannan poikien kohtaamista mietin että asetanko Tonin, Simon ja Samin vaikeaan asemaan kun vien kaksi cp-vammaista tyttöä paikan päälle. Mutta kun Toni tuli tyttöjen luokse oli kohtaaminen luonnollinen ja aivan mahtava. Kun otimme tytöistä kuvia, kysyin Virtasen Tonilta että voisitko mennä tyttöjen viereen niin saadaan kuvia. Toni vastasi tähän: kyllä mun kainaloon aina pari Ellua mahtuu. Tytöt nauttivat aivan täysillä kohtaamisesta ja minä, mieheni ja järjestysmies pidättelimme kyyneleitä. Oli mahtavaa että me pystyimme mahdollistamaan sen että juuri nämä tytöt saivat tavata idolinsa. Jos mieheni olisi kärsinyt asennevammasta en todennäköisesti olisi tohtinut kysyä saisimmeko viedä tytöt backstagelle.  Kivenlahti Rockin turvallisuudesta vastaava järjestysmies sanoi kohtaamisen nähtyään, että rankka päivä on takana mutta tämän vuoksi näitä töitä tehdään. Festareiden hienoin juttu oli tälle väsyneelle vapaaehtoistyöntekijälle Ellujen ja Apulannan kohtaaminen.

3 kommenttia

Kategoria(t): Janet

3 responses to “Ellut ja Apulanta

  1. Heidi

    Olipa ihanan rehellinen kirjoitus, Janet! Ja sydäntä lämmittävä myös. Eipä me leijonaemotkaan yli-ihmisiä olla ja kasvunpaikkoihin törmää ihan yllättäen. Hienoa on, että ne paikat huomaa kuitenkin, vaikka sitten edes jälkikäteen. Hienoa, että olitte paikalla ja annoitte Elluille mahdollisuuden ikimuistoiseen iltaan:)

  2. Satu

    Pakko kommentoida työn puolestakin…

    Olen leijonaemo siviilissä, mutta töissä Nuorten Kriisipisteellä. Viime viikkoina olemme saaneet paiskia töitä, koska nämä Apulannan pojat antavat sinkkukokoelmansa tuotosta roiman osan meidän työn tukemiseen.

    Tämä kirjoitus vahvista entisestään käsitystäni siitä että näillä miekkosilla ON sydän paikkallaan. Kyllä vaan se 1 kohtaaminen voi olla aivan mielettömän tärkeää. Ihanaa Janet että Samu ja Ellut saivat tuon kokea!!

  3. Heli

    Ihana tapahtuma ja ihana kirjoitus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s