Aurinko paistaa risukasaan

Kirjoittaja: Annu Heikinheimo

Elämä puhaltaa ihmisen välillä kumoon ja palasiksi kuin kasan risuja. Tältä minusta tuntui eräänä päivänä viime kuussa, kun molemmat pitkäaikaissairaista lapsistani joutui samanaikaisesti sairaalaan osastohoitoon. Tyttären vaikea haavatulehdus sai hänelle korkean kuumeen ja nopeasti kehittyvän verenmyrkytyksen, ja vei hänet leikkaushoitoon. Pojan hengitystie-infektio ja infektioastma aiheuttivat hengitysvaikeuksia, joiden vuoksi hänkin tarvitsi sairaalahoitoa. Tyttö oli Lastenklinikalla, poika aluesairaalassa viidenkymmenen kilometrin päässä.

Kun lapsi joutuu sairaalaan, on äidin ja isän ajatukset lapsen luona jatkuvasti. Kun kaksi lasta on samanaikaisesti eri sairaaloissa, tulee vanhemmille väistämättä riittämätön olo. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne on heitettävä syrjään, ja taistelukamppeet on kaivettava esiin. Äidinvaistoni sanoo, että on joka päivä päästävä katsomaan, kuinka lapset voivat. Koska en koko ajan voi olla sairaalassa, on minun luotettava myös siihen että toinen ihminen voi hoitaa minun lastani. On luotettava myös siihen, että lapseni saavat sairaalassa parhaan mahdollisen hoidon vaikka en ole koko ajan heidän vieressään. Illaksi ja yöksi minun on palattava kahden isomman sisaruksen luokse kotiin, ja luotava heihin uskoa siihen että selviämme koko perhe, taas kerran. Meillä on näitä samanlaisia tilanteita riittänyt, sillä yhteensä perheellämme on lasten sairaalapäiviä yli kahden vuoden verran. Ja valitettavasti niitä on vielä edessäkin. Kun perheessä on neljä lasta, joista kaksi on sairaalassa, on vanhempien venyttävä äärimmilleen. Jossakin välissä pitää huolehtia omasta jaksamisestaankin. Kun on kovan stressiin ja paineen alla pitkän aikaa, on jaksaminen koetuksella. Minun selviytymiskeinoni on ollut oppia keräämään lisävoimia pienistä hetkistä ja pienistä asioista. On ollut opittava kunnioittamaan itseään ja kuuntelemaan omaa jaksamistaan. Voimia on oltava, ja kaikki varavoimatkin on otettava välillä käyttöön. Siksi on tärkeää tunnistaa myös oma väsymisensä, ja levättävä silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus. On osattava pyytää apua, ja suostuttava siihen että elämä ei aina tunnu oikeudenmukaiselta. On uskottava että kyllä se aurinko lopulta paistaa risukasaankin!

5 kommenttia

Kategoria(t): Annu

5 responses to “Aurinko paistaa risukasaan

  1. Heidi

    Ihana kirjoitus, Annu<3

  2. Kati

    Ajatuksia herättävä kirjoitus todellakin. Kiitos Annu että laitoit nämä ajatukset sanoiksi!
    On vaan opittava luottamaan siihen että sairaalassa kaikki sujuu hyvin vaikka äiti ei vieressä koko ajan voi olla. Ja on opittava irti syyllisyyden tunteesta joka siitä seuraa että ei voi olla yhtäaikaa useassa paikassa.

  3. Anne Heikka

    Hei Annu
    Luin sinun perheesi tarinan lauantain ilta-sanomasta. Samalla löysin netistä teidän Leijonaemojen blogit ja monia koskettavia tarinoita.
    Meillä on kuusi vuotias poika, jolla on laaja-alainen ruoka-aine allergia ja atooppinen ihottuma.
    Raskaus aika oli vaikea, olin ajoittain voimaton. Ja synnytyksen jälkeen minulla oli korkea kuume johon sain voimakkaat antibiootit. Jatkoin imettämistä kuurista huolimatta. Lääkärien ja hoitajien mielestä niin voi tehdä.
    Eemil sai myös muutamia antibiootti kuuria korvatulehdukseen. 2,5vuotiaana on syönyt viimeisen lääkekuurin. Sen jälkeen on korvatulehdukset ja märkäruvet hoidettu homeopaattisilla lääkkeaineilla. Tässä kuuden vuoden tarina pääpiirteettäin.
    Lähestyn sinua sen takija, kun olet Leijonaemo ja tutkija. Joku yhteys raskaudenaikaisella voimattomuudella, antibiootti kuureilla ja ruoka-aine allergialla mielestäni on.
    Kiinostaako teitä tutkia näitä asioita. Lääkärit eivät ota kantaa, olisin ollut jossain vaiheessa valmis tiiviiseenkin yhteistyöhön syy ja seuraussuhteiden selvittämiseen. Terveisin Anne

    • Hei Anne,

      Kiva että kirjoitit! Onpa ikävää että pojallasi on niin vaikea allergia, ja että teillä oli noin rankka alku. Oletko katsonut löytyykö Allergialiiton sivuilta tietoa tai tutkimustuloksia siitä, kuinka ko. asiaa on tutkittu? Nykyään tiedetään, että ihmisen omalla mikrobistolla (suolisto, iho jne.) on suuren suuri vaikutus terveyteemme. Luultavasti paljon suurempi kuin vielä tiedämme. Niinpä lasten saamat antibioottikuureilla voi olla epäilemättä myös haitallisia vaikutuksia. Toisaalta, usein on niinkin että ilman sitä antibioottikuuria alku ei lähde käyntiin. Niinkuin meidän tapauksessa, on punnittava sekä äidin että lapsen selviäminen. Voimia teille ja toivottavasti allergiat väistyvät kun poika saavuttaa lisää ikää! Hyvää kesää! T:Annu

  4. Kirsi Torikka-Jalkanen

    Moi. Tuli mieleen että nykyisissä allergian käypä hoito ohjeissa suositellaan että alle 1-vuotiaille annetaan antibioottia vain tosi tarpeeseen. Meidän 9 kk allergisen raskausaikana oma astma oli huonona ja lääkitystarve iso, muutaman kuukauden infektiokierteen lopuksi jouduin syömään antibioottia, (aiemmissa raskauksissa astma ok), lapsella oli pienenä jatkuva silmätulehdus, johon antibioottitippoja ainakin 3 kuuria eli varmaan 6 kertaa ja n. 1 kk iässä korvatulehdus. Joten uskoisin tuohon antibioottien vaikutukseen. Toisaalta olen miettinyt voiko meidän keskimmäisen ”erityisyys” vaikuttaa nuorimman allergioihin, ikäeroa kun on vähän. T. kirsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s