Blogiterapiaa ja mielen temppuja

Kirjoittaja: Paula Ahonen

Danielin ensimmäisinä sairaalapäivinä rankinta oli se, että tosi monelle ihmiselle piti vastata samoihin kysymyksiin: ”Miten vauva voi?”, ”Koska vauva pääsee kotiin?”, ”Miksi vauva on sairaalassa?”

Silloin sain neuvon, että alkaisin kirjoittaa blogia jokapäiväisistä tapahtumista, niistä pienistäkin. Silloin voin antaa blogin osoitteen kaikille kyseleville, eikä minun tarvitse kerrata kaikkia rankkoja tapahtumia mielessäni yhä uudelleen. Tuo neuvo oli paras, mitä ikinä koko ajalta sain!

Tuo kirjoittaminen oli todellakin terapiaa. Sain ”tyhjentää mieleni” blogiin ikään kuin päiväkirjaa kirjoittamalla, se on aina ollut minulle paras tapa selventää ajatuksia mielessäni. Samalla tuo blogi toimi myös kertomuksena niille, jotka halusivat tietää mitä meille kuuluu. Kirjoitin pituudet ja painot aina kun mitattiin, ja kaikki hyvät ja huonot muistot. Koitin muistaa kirjoittaa joka päivä. Aikaa myöten kirjoitusväli harveni, varsinkin niinä päivinä kun Daniel oli kotilomilla sairaalasta. En vain yksinkertaisesti jaksanut tai ehtinyt kirjoittaa.

Nyt myöhemmin, kun Daniel on jo kotiutunut sairaalasta, olen lukenut noita ajatuksiani uudelleen. Olen koittanut käydä noita tapahtumia uudelleen läpi, nyt kun niihin saa jo vähän etäisyyttä myös omassa mielessä. Ensimmäistä blogimerkintääni lukiessa huomasin, että kirjoitustyyli on kyllä minun, mutta sanat ovat vieraita! Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän ajattelin että ei, en ole voinut näitä sanoja kirjoittaa! En muista yksittäisiä välähdyksiä lukuunottamatta mitään näistä tapahtumista, mitä olen blogiini kirjoittanut! Kuitenkin sanat ovat minun kirjoittamiani, kellään muulla ei tunnuksia blogiini ole, minun näppäimistöltäni se on peräisin.

Sitä suuremmalla syyllä, vaikken haluakaan nimeä mainita, kiitän sitä ihmistä joka aikoinaan minulle antoi tuon kultaakin kalliimman neuvon alkaa kirjoittaa blogia sairaala-ajalta! Ilman tuota blogiani minulla ei olisi niitä muistoja, ei huonoja mutta ei niitä hyviäkään, sen 4 kuukauden ajalta joka on ollut elämässäni tähän mennessä kaikista raskainta.

4 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

4 responses to “Blogiterapiaa ja mielen temppuja

  1. Paula, ystäväsi antoi sinulle todella kullanarvoisen neuvon ryhtyä kirjoittamaan blogia. Siitä on ollut varmasti apua niin sinulle kuin läheisillesi, jotka ovat saaneet blogista seurata kuulumisiasi. Minä kirjoitin Alisan sairaala-ajoilta pinotolkulla päiväkirjoja, joita välillä lueskelen muistaakseni edes jotain noilta ajoilta. Pitäisi varmaan siirtyä kirjoittamaan blogia, niin hyvältä sait sen kuulostamaan! Terveisin, Annu

  2. Kati

    Minulla on myös päiväkirjaa ja epämääräisiä kalenterimerkintöjä (kalenterissa lukee todella paljon kaikenlaisia asioita normaalien kalenterimerkintöjen lisäksi) sekä minulle on muodostunut tärkeäksi sairaalaelämän muistoksi Sannan sairaalasta saama lastenklinikoiden kummien sairaalatarina kirja. Siihen on muistoja kirjoiteltu.
    Tuo blogin pitäminen on kyllä todella hyvänkuuloinen vaihtoehto! On välillä raskasta vastata todella lukuisiin kysymyksiin että mitä kuuluu, miten menee! Olisi ehkä helpompaa kirjoittaa blogia… onkos Paulalla hyviä ehdotuksia missä tuota blogia kannattaisi pitää? =)

  3. Anu

    Itse aloin kirjaamaan juttuja, tuntoja ja asioita ylös vihkoon Henrin ollessa viikon ikäinen. Siitä tuli vähän päiväkirjamainen ja nyt on toinen vihko menossa. Ilman tätä vihkoa ja kirjoittelua olisin kadottanut monta muistoa ja fakta-asiaa ja jälkeenpäin niitä sivuja on tullut selattua lukuisia kertoja. Vihkojen sivuille on liimattu kaikki tarrat mitä sairaalareissuilta on saatu, lisäksi olen ”koristellut” sivujen reunoja värikynillä. Etusivulle olen printannut ja laminoinut YÖ-yhtyeen ”Ihmisen poika” -laulun sanat. Tämä kappale alkoi soimaan päässäni joka ikinen kerta kun menin Henkkaa katsomaan teho-osastolle ja myös meille siitä on tullut ”meidän perheen biisi”.
    YÖ-faneja on molemmat, äiskä ja iskä…
    Teininä olin kova kirjoittamaan päiväkirjoja ja äikäntunneilla ei koskaan aika riittänyt kun aineita kirjoitettiin..😉
    Todellista terapiaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s