Hyvät hermot

Kirjoittaja: Hanna Leskinen

Valitettavasti kuulun siihen ihmisryhmään, joka meni väärään jonoon kun pitkää pinnaa jaettiin. On päiviä, jolloin jaksan olla kuin viilipytty ja sitten taas niitä,jolloin huudan kuin sammakko äkeen piikissä. Ja aina mietin, miksi?Miksi taas sappi kiehuu ja hihat palavat? Kolmen lapsen kanssa, joista kahdella on erityistarpeita ja kolmas on vielä pieni on elämä aika hektistä ihan tavallisenakin päivänä.Sitten, kun siihen lisätään esimerkiksi huonosti mennyt yö, itsestimulaatiolla aikaansaatu hulinakohtaus tai juttumajuuttumajuuttuma toivoisi välillä olevansa vaikka vuorilla. Vaikka ymmärrän, että lapsilleni jotkut asiat ovat vaikeita, etteivät he näe ja koe maailmaa samoin kuin minä,hermostun ja huudan; äkkiä nyt ne kengät jalkaan, miten niin on avain hukassa,taasko se on hukassa, etkö ikinä opi pitämään tavaroistasi huolta.. Usein lopputulema on se, että sekä äiti että lapset joko huutavat tai itkevät kilpaa. Autismi-ADHD-sekametelikeiton saavuttua perheeseemme olen kuitenkin kehittynyt ja yritän, voi kuinka yritänkään pysyä tyynenä,vaikka sata asiaa odottaa tekijäänsä ja olemme juuttuneet kolmattakymmenettä kertaa päivässä puhumaan jouluvaloista.. Hermostumista seuraa useimmiten hurja syyllisyys;tiedän, etten olisi saanut menettää hermojani ja minun pitäisi olla se aikuinen, eikä itkupotkuraivareita saava lapsi.No, helpommin sanottu, kuin tehty. Onneksi meillä on tällä hetkellä monia arkea helpottavia apuvälineitä, suurin osa arjen toiminnoista on kuvitetuin ohjein seinillä ja yritän aina olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tiedän, että lapseni kyllä yrittävät, harvemmin he tekevät älyttömyyksiä puhtaasti tahallaan (vaikka niinkin kyllä käy..) Näin joskus jossakin älyttömässä tositv-ohjelmassa sellaisen mekaanisen pehmolelun, joka napista painamalla hoki; don`t worry, everything is gonna be all right🙂 Olisikohan sellaisesta apua minulle? Onneksi on ystävät ja vertaiset, joille voi oloaan ja omaa tyhmyyttään tilittää (suurensuuri kiitos kaikille vuodatuksiani kuunnelleille/lukeneille!) Lapsissani on se hyvä puoli, että he ovat tottunet äitiinsä, räjähdän ja rähjään, mutta myös tyynnyn nopeasti ja pyydän anteeksi.Käyn myös lasten kanssa läpi, miksi hermostuin. Poikani sai juuri käyttöönsä kuvitetut ja sanalliset ohjeet hermostumisen varalta.Jään odottamaan, koska nepsy-prosessi alkaa tehdä sellaisia myös äideille.Siihen asti tyydyn laskemaan sataan ja yritän, todella yritän pysyä tyynenä niin tuulessa, kuin tuiskussakin.

4 kommenttia

Kategoria(t): Hanna

4 responses to “Hyvät hermot

  1. Kati

    Vaikka kuinka ymmärrämme erityisen tuen tarpeessa olevia lapsiamme niin ei se aina eikä edes joka kerta poista äidin turhautumista. Minulle ainakin se ärjähtäminen on usein turhautumista tähän sotkuun, eli turhautumista jatkuvaan sairasteluun ja ongelmiin. Mutta tuo on ihailtavaa että jaksat selittää suuttumisesi syyn lapsille! Hienoa! itse en kyllä aina ole huomannut niin tehdä, pitäisi kyllä. Ja totta tuokin, lapsemme tuntevat kyllä meidät äidit ja tietävät että se hermojen menettäminenkin on vain osa äidin rakkautta =)

    • Tarja

      Tuttua, niin tuttua täälläkin! Sulla ja mulla on hyvät hermot, ne toimivat nopeasti🙂

  2. Katja K.

    Voi kyllä, niin tuttua, niin tuttua! Kaksi kiivasluontoista vanhempaa… Antti opettaa meille kärsivällisyyttä!

  3. kirsi peränen

    niin tuttua kuin omasta elämästä ………….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s