Autismi, mikä ihana tekosyy

Kirjoittaja: Hanna Leskinen

Poikani on alkanut viime vuosina enemmän ja enemmän ymmärtää, mikä hänellä on. Hän tietää, että hänellä on aivoissa ”virhe”, jonka vuoksi hän nukkuu vähän ja on usein levoton. Häneen on uponnut parhaiten selitys ”autistisesta käyttöjärjestelmästä”.  Hän alkaa olla jo aika iso, häneltä voi jo hieman vaatiakin asioita ja omatoimisuutta harjoitellaan jatkuvasti. Nyt hän on kuitenkin keksinyt, että selitys ”en mä osaa, kun mulla on autismi”, voisi olla aika hyvä syy olla esimerkiksi laittamatta itselleen aamiaista ja yrittää saada äiti tekemään se sijastaan. Ei ole vielä onnistunut.

Hän saattaa myös olla sitä mieltä, ettei hänen tarvitse noudattaa tiettyjä sääntöjä, koska on autisti. Tämä yhdistettynä aluillaan olevaan murrosikään aiheuttaa ajoittain harmaita hiuksia ja äänivallin ylittäviä itkuppotkuraivareita molemmin puolin. Välillä kuulee myös ulkopuolisilta, ettei lapselta tarvitse vaatia, tai hänen ei tarvitse osasta, kun ”sillä on se”. Mutta eihän se niin mene. Täytyy oppia, miten maailma makaa, että täällä pystyy toimimaan. Tyttäreni ei ole vielä tästä narusta keksinyt vetää, mutta epäilemättä sekin aika tulee, kunhan hän hieman kasvaa. Kasvaminen ottaa koville kellä tahansa, kun siihen lisätään vielä erityishaasteita. Se on todella kovaa, mutta myös antoisaa ja rikasta. Äidillä pysyy aivot vetreänä kun iltakaudet miettii, miten niinkin yksinkertaiset asiat kuin hampaiden pesun tai sängyn petauksen saisi lapseen automatisoitua. Lapsella kuluu aika sukkelaan miettiessä, kuinka seuraavalla kerralla yrittäisi edellämainituista velvotteista luistaa.

Jostain syystä kaikki tällaiset tylsät velvollisuudet tuntuvat luistavan paremmin osastojaksoilla ja koulussa. Olen yrittänyt kysellä, mitä taikasanoja siellä käytetään. Vielä se ei ole minulle kuitenkaan selvinnyt.

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Hanna

One response to “Autismi, mikä ihana tekosyy

  1. Olen vasta löytänyt tämän sivun, joten vielä en ole kovinkaan hyvin ehtinyt tähän perehtyä. Oma lapseni on vielä pieni eikä diagnoosikaan mikään kiveen hakattu ole, kun vasta osastojaksoa odotellaan.

    Noista diagnooseista ja tuosta vaatimisesta. Kyllähän se niin menee, että erityislapseltakin pitää voida vaatia lapsen kykyihin sopivia taitoja ja toimintoja ja se tekee lapselle yksinomaan hyvää 🙂

    Aurinkoa päiviinne näin syksyn sateillakin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s