Pyjamapäiviä, kiitos!

Kirjoittaja: Heidi Tujunen

Äiti tulee kotiin sairaalasta pienen vastasyntyneen kanssa. Muutama vierailija on käynyt sairaalassa, ja suurin osa sukulaisista ja ystävistä ymmärtävät, että nyt on aika antaa hetkinen perheelle tutustua uuteen perheenjäseneen. Äiti voi olla pyjamassaan aamusta iltaan, imettää pientä vauvaansa, ja he saavat tutustua toisiinsa puolin ja toisin pikku hiljaa. Toki yhtenä päivänä äiti riisuu pyjamansa ja etsii jotain vaatetta päälleen, jotta voi keittää kahvit isovanhemmille, jotka tulevat vauvaa nuuskuttelemaan. Näin sen pitäisi mennä. Entä sitten, kun niitä pyjamapäiviä ei saakaan viettää? Kun on aamulla yritettävä suoriutua imetyksestä mahdollisimman pikaisesti, vaikka niin äiti kuin vauva ovat vielä opettelemassa yhteistä säveltä. Tälle rauhalliselle opettelulle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä on yritettävä löytää kaapista jotain päälle pantavaa, joka ei putoaisi päältä, kun suuri kaksosmaha on lähtenyt, mutta joka kuitenkin mahtuisi päälle, kun maha on vielä pullea kuin läsähtänyt kakkutaikina. On pakattava vauva ja tarvikkeet autoon, jätettävä isosisarukset jonkun tuiki tuntemattoman hoitajan hoteisiin ja ajettava pikaisesti sairaalalle toisen vauvan luo. Vaikka mieli tekisi vain painua peiton alle nukkumaan hetkeksi yön valvomisten jälkeen. Sairaalalla on joukko hoitajia vastassa kertomassa uusimmat kuulumiset pienen vauvan voinnista. Yritän keskittyä. Tukka pystyssä mietin siinä, muistinkohan pestä aamulla hampaani. Riisun toisen vauvani ja laitan hänet sairaalan koppasänkyyn nukkumaan. Hiljaa itsekseni mietin, missähän vaiheessa vauvani herää syömään. Ei ole kuitenkaan aikaa miettiä tällaisia, ei aikaa seurata vauvani tuhinaa sängyssä. On oltava valpas ja kuunneltava, miten huonosti toinen vauvani voi, miten vointi on huonontunut eilisestä, miten raskaasti hän hengittää. On suunnattava kaikki tarmo ja keskittyminen sairaampaan vauvaani, sillä hänellä on hätä. Päivä on pitkä. Pieni vauvani ei osaa kunnolla vielä imeä, eikä jaksaisi edes pysyä hereillä imetyksen ajan. Stressi kasvaa. Yritän kuumeisesti imettää vauvaani, huonossa asennossa sairaalan nojatuolissa. Toivon yli kaiken, että kukaan hoitajista ei tulisi juuri nyt huoneeseen. Ei näkemään omin silmin, miten en osaa tätä toistakaan vauvaa hoitaa! Sairaamman vauvani saturaatiomittari alkaa hälyttää, enkä voi tehdä muuta kuin painaa hälytysnappia ja hälyttää hoitajan paikalle. Samassa rinnallani oleva vauva alkaa itkeä kauheaa huutoa ja lopettaa syömisen. Voi olisinpa kotona juuri nyt! Olo on niin kauhean avuton ja haavoittuva. En minä haluaisi olla täällä suurennuslasin alla juuri nyt. Haluaisin olla omassa kodissa, omalla sängylläni pyjamassani, harjoittelemassa ihan rauhassa vauvani kanssa yhteiseloa. Molempien vauvojeni, jos oikein kovin saisin toivoa. Pyjamapäivä. Tuohon sanaan kuuluu kaikki se, mitä kaipasin neljäntoista kuukauden ajan ja mitä kaipaan edelleenkin. Pyjamapäivään ei kuulu asiallisia vaatteita, ei meikkiä, ei hiusharjaa. Pyjamapäivään ei kuulu lähtöä sairaalalle, ei terapiaan, ei neuvotteluun, ei neuvolaan, ei lääkäriin, eikä varsinkaan monen sadan kilometrin matkaa toiseen sairaalaan. Pyjamapäivinä et saa yhtään virallista puhelinsoittoa, eikä postilaatikossa odota ainuttakaan virallista kirjettä. Pyjamapäivä, olet tervetullut meille!

1 kommentti

Kategoria(t): Heidi

One response to “Pyjamapäiviä, kiitos!

  1. Marika

    Ihan sama kokemus täällä.. Raskausaikana haaveilin noista pyjamapäivistä ja haaveeksi ne vaan jäivätkin : ( Uskon, että toisen lapsen imetysaikakin jäi niin lyhyeksi, kun en halunnut olla sairaalassa koko aikaa jossain verhojen takana imettämässä (ja ulkona kaikesta). Aina kiire sairaalaan, joka fucking päivä. Ei puhetta mistää ihanasta vauva-ajasta. Ehkä vielä joskus, jos nyt enää saan lapsia..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s