Kasper 4 vuotta

Julkaisemme blogisivuilla myös kirjoituksia, joita leijonaemot kirjoittavat toisilleen yhdistyksen keskustelupalstalla. Näissä kirjoituksissa puramme mieltämme, iloitsemme lasten paremmista päivistä ja lohdutamme toisiamme silloin kun ylämäet ovat suuria. Ja kerromme, kuinka ylpeitä olemme erityisistä lapsistamme! Tämänpäiväinen poiminnta keskustelupalstalta on Suvin kirjoittama. Hän on 4-vuotiaan Kasperi-pojan ylpeyttä uhkuva äiti. Kasperilla on keskivaikea tai vaikea kehitysvamma sekä vaikeahoitoinen epilepsia.

Näin Suvi kirjoittaa:

Täällä Jyväskylässä on ollut kiireinen ja työteliäs syksy. Olen alkanut tehdä kokonaista työaikaa ja lapset ovat sairastelleet vuorotahtia syyskuun alusta lähtien. Tänään ollaan taas Kassun kanssa kotona, sillä synttärisankarin riesana on ilmeisesti jälleen kerran angiina. Eilisestä illasta lähtien olen muistellut tapahtumia 4 vuoden takaa ja haluan jakaa ne ja ajatukseni erityisestäni teidän kanssa.

Tähän vuorokauden aikaan 4 vuotta sitten sain sinut ensimmäistä kertaa syliin. Kuulin sinun ensimmäistä kertaa itkevän, kun sinut siirrettiin keskoskaapin lämmöstä kaikissa piuhoissasi syliini. Rauhoituit kuitenkin samantien kun kuulit ääneni ja pääsit äidin iholle. Olit esikoiseni ja kauan kaivattu ja odotettu vauva. Ja vaikka siinä vaiheessa sinussa ei pitänyt olla mitään erikoista niin ajattelin jo silloin, että tulet olemaan ihan toisenlainen kuin muut. Ja todella ainutlaatuinen sinä todella oletkin.

Sinuun voidaan liittää monenlaisia määreitä, mutta minulle ja isällesi sinä olet jotakin ihmeellistä. Sinun kanssasi saamme kokea pieniä ihmeitä joka ikinen päivä. Sinä osoitat joka päivä taistelutahtoa, iloitset ja opetat meidätkin iloitsemaan elämästä ympärilläsi, rakastat ja annat rakastaa. Olet kasvattanut meitä vanhempia ajoittain kivuliaastikin ja äidin sydän on ollut huolesta solmussa monta monituista kertaa. On paljolti sinun ansiotasi, että tässä perheessä osataan ilmaista rakkautta toinen toisiimme päivittäin. Olemme onnellisia, että olemme saaneet sinut ja ylpeitä siitä, että saamme olle vanhempiasi. Tänään sinä kävelet, ajoittain juoksetkin leikkiessäsi siskon kanssa hippaa. Puhelet omalla kielelläsi ja etsit koko ajan keinoja saada meidätkin ymmärtämään. Olet mestari epilepsialääkkeiden suuhun jemmaamisessa ja osaat vedättää äitiä palvelua saadaksesi. Nautit musiikista, päivittäisistä suihkuhetkistä, luonnosta ja ihmisistä ympärilläsi. Saat ihmiset ympärilläsi hyvälle tuulelle ja tulet taatusti huomioiduksi 😉 Et ehkä saa nimeäsi historiankirjoihin, mutta jätät oman merkkisi kaikkien niiden sydämiin, jotka saavat oppia tuntemaan sinut.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s