Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä

Kirjoittaja Hanna Leskinen

Yksi viime kesän suosikkibiiseistä oli monesta hauska. Minusta ei. Minulle tulee siitä väistämättä mieleen tilanne, joka joskus saattaa tulla eteen.Lapsi ei olekaan ottanut lääkkeitään ja kunto romahtaa.
Psyykelääkket ovat usein melkoinen peikko. Vaikka kuinka järjellä tietäisi niiden auttavan lasta, kynnys luvan antamiselle lääkityksen aloittamiseen oli omalla kohdallani todella korkea. Polku on ollut kivikkoinen. Juuri luin lapseni päättöepikriisiä ja hänellle on kokeltu vajaan viiden vuoden aikana seitsemää eri valmistetta.  Joku kiihdytti vauhtia entisestän ja oltiin tilantessa, että lapsi valvoi lääkityksen seurauksena vuorokausitolkulla, mikä taas aiheutti uusia pumia. Joku vei ruokahalun täysin. Joku aiheutti rytmihäiriöitä.  Nyt ollaan vajaa vuosi nautittu siitä, että koulupäivien turvaksi on löytyynyt sopiva lääke. Lapsi jaksaa sen turvin keskittyä tunneilla, istua paikallaan ja kuunnella opetusta.Iltoihin ja öihin ei vielä ole löytynyt ”sitä oikeaa”. On hyvin todennäköistä, että lapseni tarvitsee lääkityksen turvakseen koko loppuelämäkseen. Nyt on vielä helppoa, kun hän on niin pieni, että asuu kotona ja lääkkeen anto on minun vastuullani. En ole vielä edes ajatellut, milloin häntä voisi alkaa vastuuttaa muistamaa asian itse. Ei ainakaan muutamaan vuoteen.
Tiedon saanti eri lääkkeitä ja niiden vaikutuksista on ollut usein hankalaa.Joskus on käynyt myös niin, että on lähdetty kokeilemaan lääkettä, jonka käytöstä lapsilla ei juuri ole kokemusta. Välillä on hirvittänyt. Välillä on itkettänyt. Ja välillä tehnyt mieli vain hakata päätä seinään. Oman jännitysmomenttinsa luo myös se, että viimeaikona on ollut melkoisia toimitusvaikeuksia lääkkeillä. Lapsen lääkitys on sellainen, etteii sitä voi lopettaa noin vain, vaan se täytyy ns.ajaa alas, jos se lopetetaan. Tähän asti on selvitty sairaala-apteekin ja kultaa kalliimman omahoitajan turvin, joka on jostain osaston lääkekaapin perukoilta onnistunut meille taikomaa riittävästi lääkkeitä siihen saakka, kun toimitukset ovat taas toimineet.
Nyt kun on löytynyt lääkitys, jonka hyödyn lappsi itsekin huomaa, hän suhtautuu asiaan positiivisesti. Hän ottaa ”nappinsa”mukisematta ja ymmärtää, miksi niitä täytyy syödä. Kun sopivaa lääkettää vasta haettiin ja hypittiin valmisteesta toiseen, hän oli itsekin ajoittain epätoivoinen ja jännitti ja pelkäsi sivuvaikutuksia, joita usemmiten sitten tulikin melkoislla rytinällä. Asia jota olen paljon pohtinut, on ”ulkomaailman”suhtautuminen näihin lääkkeisiin. Vuosien varrella on tullut kuultua monenlaisia kommentteja ”luuserivanhemmista jotka ei vaan saa lastaan kuriin””no onko se nyt sitten ihan hullun kautta” ”hieno juttu, että olette saaneet lääkityksetä apuaan.”  Tällä hetkellä lapsi käy koulua rymässä, jossa kaikilla on ”jotain”, hän on autismiluokalla tavallisessa peruskoulussa. Mutta mitäs sitten, kun hän joutuu jättämään tuon lintukodon. En suostu pohtimaan asiaa vielä. Voin vain toivoa, että hän muistaa jatkossakin, sitten kun äiti ei enää ole vieressä muistuttamassa, ottaa lääkkeensä.

Advertisements

3 kommenttia

Kategoria(t): Hanna

3 responses to “Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä

  1. Raili Ruotsalainen

    Meillä soi tuo laulu cd:ltä, jota poikani, 13v.jellonanpentu haluaa itse kuunnella. Koetin kappaletta ”pimittää” häneltä, kun se minua kauhistutti. Itse osti synttärirahoillaan levyn, missä kappale on…Minun pojallani on aspergerin syndrooman lisäksi todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaksisuuntaista elo on ollutkin. Puoli vuotta todella alamaissa, sentin mittaisilla askelilla, kumarassa eteenpäin. Nyt on toinen tahti tassuissa. Kuudelta jo oli menossa sisarensa sulhon luo ja tunti sitten väkisellä lähtikin. Arveli varmaan mittarilukemat toisinpäin. 23 näyttää mittari – siis miinusta. Mielelläni kuulisin aatoksiasi ja eloanne enemmänkin. En ole vielä vertaisia löytänyt…äskettäin nämä emot. Voimia ja kevään valoa sinulle, teille.t.Raili

  2. Riika

    Minulle tulee tuosta laulusta hirvittävän ahdistunut olo. Minulle se ei ole hauska vitsi, vaan todellinen tulevaisuuden pelko. Ja oikeastaan minua loukkaa koko laulu ja se, että ihmiset nauravat sille. Tuntuu kuin he nauraisivat minun lapselleni. Lapselleni, joka ei tarkkaavaisuushäiriönsä vuoksi ole aina ihan samalla kartalla ympäristönsä kanssa.
    5-vuotias kuopuksenikin totesi hyvin vakavana laulun kuultuaan, että ”Onneksi tää on vain laulu!” Hänelle kun erilaiset lääkkeet ovat kuuluneet aamu- ja iltarutiineihin koko elämän ajan ja ajatus, ettei joku ota lääkkeitään on hänelle hyvin pelottava. Niin kuin minullekin.

  3. Satu Lepistö

    Hannamuru ja muutkin,

    minulla on sellainen mielikuva, että näin joskus ko. bändin haastattelun jossain, ja ettei kyseessä ole mikään pilkkalaulu vaan sillä on ollut tarkoitus kiinnittää huomio mielenterveysongelmista kärsiviin ihmisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s