Hyppy vauhdissa liikkuvaan junaan

Kirjoittajat Hanna Leskinen ja Kristaa Jokela

Kun aloittaa parisuhdetta ihmisen kanssa, jolla on erityislapsi, eteen tulee monta hämmästyttävän kummastuttavaa asiaa. Meidän erityisemme ovat todella erilaiset ja heillä on hyvin erilaiset eritystarpeet.

Toinen meistä on opetellut käyttämään ruokapumppua,seisomatelinettä, imulaitetta ym.apuvälineitä. Ja opettelee kokoajan tuntemaan ja tulkitsemaan paremmin lasta, jonka kommunikointikeinot ovat hyvin rajalliset.  Toinen yrittää muistaa, että kannattaa puha selkein, lyhyin lausein, asia kerrallaan. Ja ettei kosketus ole itsestäänselvyys. Ja että huumoria on kovin monenlaista 🙂

Kun on tottunut hoitamaan lapseen liityvät asiat ja tilanteet yksin ja itse, voi välillä olla vaikeaa antaa toiselle tilaa tehdä sama asia, mutta omalla tavallaan.  Meitä on auttanut se, että molemmilla on koulutuksen kautta kosketusta toisen lapsen erityisyyteen. Mutta käytäntö, se paljonpuhuttu arki on paras opettaja.  Mitä enemmän lapsen kanssa viettää aikaa, sitä paremmin häntä ja hänen erityispiirteitään sekä sitä, miten niiden kanssa toimia, alkaa ymmärtää. Mitä paremmin opimme toinen toisemme lasta tuntemaan, sen enemmän tulee tunne siitä että saa olla ”mukana”, eikä vain seurata sivusta. Voi olla jopa avuksi. Pikkuhiljaa olemme myös oppineet, että toiselta saattaa saada hyviä neuvoja ja vinkkejä jonkun asian tai tilanteen hoitamiseen. Toinen katsoo tilannetta sen verran ulkoapäin, että saattaa huomata jotakin sellaista, jota itse ei näe, koska on aina tottunut toimimaan tietyllä tavalla.
Se, että meillä on molemmilla erityislapsi on monellalailla hyvä asia. Toisen väsymystä,turhautumistaa ja niitä tärkeitä hyviä hetkiä ymmärtää eri tavalla, kun on itselläkin joku kosketus asiaan. Se, että voi jakaa, pohtia ja pyöritellä lapseen liittyviä asioita yhdessä, on myös hyvä asia. Erityiseen arkeen liittyy usein paljon muistettavia asioita;puheluita, selvityksiä ja erilaista paperinpyöritystä. On hyvä, että toinen voi toimia ”sihteerinä” ja oman muistin tukena. On hienoa, että lähellä on ihminen, jonka tietää tahtovan omale lapselle hyvää, välillä se ei ehkä ihan onnistu, hyväksi aiotusta asennosta seuraakin hirmunen yskänpuuska, lasi unohtuu siirtoletkun alta ja ravintoliuos roiskuu pitkin lattioita, hauskaksi tarkoitettu juttu menee täysin yli lapsen ymmärryksen tai mukavaksi aiottu leikki muuttuu hetkessä täydeksi kaaokseksi.
Onneksi osaamme antaa arvoa toisillemme ja sille, että toinen edes yrittää. Pienin askelin, yrityksen ja erehdyksen kautta yritämme saada yhteistä arkeamme toimimaan. Kaikkea toisen lapseen liittyvää ei voi millään ymmärtää, koska yhteinen historia on vielä lyhyt. Mutta se ei haittaa, koska nyt on meidän aikamme alkaa luoda yhteistä historiaa, yhteisiä toimintatapoja, yhteisiä muistoja.

Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): Hanna, Kristaa

2 responses to “Hyppy vauhdissa liikkuvaan junaan

  1. Anu

    Ihanaa teksitä! Hurjasti voimia yhteisen elämänne taipaleelle! Olette todellinen vahvojen vanhempien esimerkki!

  2. Niina

    Upeaa kuinka osaatte vetää yhdessä köyttä samaan suuntaan.
    Hieno lause, jota en ole koskaan kuullut/lukenut: ”Se, että meillä on molemmilla erityislapsi on monellalailla hyvä asia.” (suora kopsu tekstistä)
    Kiitos Hanna ja Kristaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s