Avoin kirje HUS:lle, päättäjille ja medialle 26.3.2011

Helsinkiin saatava uusi
Lasten- ja nuortensairaala

Vaikeasti sydänvikaisen Arvo Lehtomäen, 11 vuotta, suulaen rakennusleikkaus on siirtynyt neljän vuoden aikana neljä kertaa toimimattoman Hgin Lastenklinikan takia.
Lastenklinikan vanhan teho-osaston K9 aikana (30.10.2010 asti) leikkaus siirtyi aina vähintään vuodella. Viime syksynä kannustettiin uskomaan, että leikkaus kyettäisiin tekemään aikataulussaan, kun uusi teho avattaisiin marraskuussa 2010.
Leikkaus piti olla 9.3.2011 mutta se peruuntui edellisenä aamuna viestillä: ”Teho ei vedä.” Pyydettiin odottamaan viikko, jonka jälkeen selvisi, että leikkaus siirtyisi kahden kuukauden päähän (ei sentään vuodella!).
Poikani oli poissa (turhaan) koulusta kolmatta viikkoa, ettei sairastuisi infektioon ennen leikkausta, kuten parilla aikaisemmalla kerralla oli käynyt. Kotona hän karjui: ”Menen leikkaukseen vaikka väkisin! Soita äiti sinne heti, että minä tulen nyt!” Sairaalakammoista poikaa on valmisteltu leikkaukseen vuoden ajan kahden terapeutin ja yhden psykiatrin voimin.
Olen myös pitänyt kalenteriani tyhjänä maaliskuusta lähtien sairaalassaoloaikaa varten, varoitellut eri tahoja mahdollisesta pitkästäkin pojan toipumisjaksosta, järjestellyt sijaisia.

Suomen lasten sairaanhoidon huippuyksikkö toimii museossa ja …

Helsingin lastenklinikka on Suomen lastensairaanhoidon huippuyksikkö. Suomen kaikki lasten elinsiirrot tehdään Helsingin lastenklinikalla.
Miten on mahdollista, että lastensairaala toimii museossa? Miten sama rakennus voi yhtaikaa olla täysin päinvastaisessa tarkoituksessa: sekä museona että huippumodernia sairaalateknologiaa edustavana kiinteistönä?
Miten on mahdollista, että Museovirasto (lue: M-u-s-e-o-v-i-r-a-s-t-o) on määritellyt tämän uuden ja hienoksi mainostetun leikkaussali-teho-osastokompleksin laajuuden – ja siis poistanut siitä kipeästi tarvitut 800 neliömetriä, julkisivun takia? Millaiselta kiinteistö näyttäisi, jos arkkiatri Arvo Ylppö olisi 1920-luvulla, jolloin nykyinen kiinteistö on suunniteltu, konsultoinut vaikkapa silloista Muinaismuistoyhdistystä?
Miten on ylipäänsä mahdollista, että kellään HUS:ssa ei ole suhteellisuudentajua sen verran, että alkaisi määrätietoisesti herättelemään poliitikkoja ja ajamaan kokonaan uuden lastensairaalan rakentamista hyvien kulkuyhteyksien päähän paikkaan, jossa olisi myös parkkipaikkoja? Näin ei hädissään olevien vanhempien, jotka ryntäävät teho-osastolle hyvästelemään kuolevaa lastaan, tarvitsisi maksaa parkkisakkoa, joka syntyy sen takia, että parkkipaikkoja ei ole! Sen sijaan ”purkkakorjataan” (on vain kallista purkkaa – ja ne rahat ovat poissa sairailta lapsilta) vanhaa, homeista kiinteistöä, jossa ravaa lähes kuukausittain palomiehiä täyspakkaukset mukanaan torjumassa milloin mitäkin vesitulvaa ja läheltä piti –tulipalon alkua!

… on liian pieni

Koska teho-osasto, uusikin, on aivan liian pieni, sydänosastolla K4 on ns. tehohoitopaikkoja, jotka eivät kuitenkaan täytä tehohoidon kriteereitä, Esimerkiksi potilaalla ei ole omaa hoitajaa vierellä koko ajan, kuten pitäisi. Vuodeosastolla ei liioin voi olla teho-osaston tasoista välinevarustelua ja tietotaitoa.
Lisäksi – en tiedä itkeäkö vai nauraa – ahdas sydänosasto K4 ei henkilökunnan mukaan kykenisi ottamaan vastaankaan uuden tehon kautta tulevia leikkauspotilaita, jos teho toimisi ns. täydellä miehityksellä eli 16-paikkaisena, koska vuodepaikkoja ei ole riittävästi!
Lasten sydänosasto on tiloiltaan 9-paikkainen, virallisesti 14-paikkainen ja siellä on lähes jatkuvasti yli 20 potilasta, joilla on käytävällä yksi (lue: y-k-s-i) yhteinen potilasvessa! Potilashuoneet ovat niin pieniä, että sinne ei äiti voi viedä edes käsilaukkuaan, koska se on siellä tiellä koko ajan. Tällaisissa olosuhteissa virukset ja bakteerit viihtyvät, hoitojakso pitenee, avosydänleikkauksesta tulleelle lapsipotilaalle voi tulla vakavia komplikaatioita, joista oma poikani on aikoinaan muutaman kerran pelastunut elämälle täysin Jumalan armosta.
Samaa tilanahtauskurjuutta jaetaan lähes kaikilla osastoilla.
Miten on mahdollista, että näin kuolemanvakavasta asiasta kuin sairaiden lasten kurjista hoitotiloista eivät huuda ne, jotka siellä joka päivä työssä ovat ja joille palkka maksetaan siitä, että pitävät sairaiden lasten puolta? Miksi huutajan pitää olla puolikuollut, puolihullu yksinhuoltaja-omaishoitaja, joka taas kerran kokoaa voimansa rippeitä ja yrittää nousta barrikadeille?
Vuonna 2004 vastustin kiivaasti uuden leikkaussali-teho-osasto-kompleksin rakentamista ja vaadin kokonaan uuden lastensairaalan rakentamista. Kukaan vaan ei julkaissut artikkeliani tuolloin (liite). Senkö takia taas lähtöruudussa ollaan? Rahaa on virrannut paljon Vantaanjoessa, mutta vakavasti sairaiden lastenhoito ei ole siitä juuri kostunut.

Museovirasto hassaa sairaiden lasten rahoja

Museovirasto vaati laittamaan sairaiden lasten rahoja myös erittäin kalliisiin terassikorjauksiin 8 vuotta sitten. Lattiakaltevuus muutettiin seinästä poispäin, ettei sadevesi valuisi enää vuodeosastojen seinien sisään (!). Paljon halvempaa olisi ollut poistaa tarpeettomat terassit. Niillä ei näy enää edes muutamaa vanhempaa tupakalla, kun terassinovet ovat nykyään aina lukossa.
Omalla pojallani on erittäin komplisoitu synnynnäinen sydänvika (mm. sininen veri ei mene sydämeen lainkaan ja sydän on puolikas) sekä muuta vikaa, kuten kaksipuoleinen huuli-ien-suulakihalkio (suulaki avoin). Häntä on leikattu 7 kertaa (4 sydänleikkausta). Viisi leikkausta ei koskaan toteutunut aikataulussaan, koska tarvittiin leikkauksen jälkeinen teho-osastojakso eikä teholla siis ollut tilaa, että poikani olisi voitu leikata. On mm. maleksittu sydänosastolla viikkotolkulla ja odotettu teho-osastolta paikan vapautumista, jotta sydänleikkaus voitaisiin tehdä. Pisin ’odotusjakso’, neljä vuotta, on ollut tämän kaksipuoleisen halkion toinen korjausleikkaus, joka yleensä tehdään lapsen ollessa alle kaksivuotias.
Normaalisti halkioleikkaukset tehdään Töölön sairaalassa. Poikani halkioleikkaukset on tehtävä Lastenklinikalla vaikean sydänvian takia. Halkioleikkausajankohdat ovat lykkääntyneet Lastenklinikan toimimattomien tilojen takia.
Meillä sentään on helppoa: olemmehan helsinkiläisiä. Entä kun lappilainen perhe pakataan autoon ja lähdetään Helsinkiin lapsen sydänleikkaukseen? Vanhemmat ovat järjestäneet yritykseensä sijaiset, ottaneet muut lapset pois koulusta/tarhasta pari viikkoa aikaisemmin, ettei kotiin tulisi infektiota juuri ennen leikkausta ja psyykanneet itseään monta kuukautta tulevaa koitosta varten. Majoitustilat on järjestetty Helsingissä. Sitten Hämeenlinnan kohdalla autoon tulee puhelu: ”Palatkaa kotiin. Leikkaus on peruttu tilanahtauden takia.” – Tämä on Helsingin lastenklinikan arkipäivää, lähes j-o-k-a päivä.
Nyt, uuden leikkaussali-teho-osastokompleksiin piti siirtää myös Töölön sairaalan halkioleikkaukset. Museovirasto kuitenkin sanoi tälle hankkeelle ei, poistamalla em. 800 neliömetriä. No, uusi siipi on joka tapauksessa liian pieni – tai liian suuri, jos kiinteistön vuodeosastojen ahtautta ajattelee – oli näitä poistettuja neliömetrejä tai ei.
Vertailun vuoksi todettakoon, että Norjasta kerrotaan tarinaa, jossa sydänvikaisen lapsen yksi suunniteltu, ns. listaleikkaus siirtyi kerran muutamalla päivällä: media rummutti tästä yhtä perhettä kohdanneesta epäinhimillisestä vastoinkäymisestä päivätolkulla!

Uusi lastensairaala halvempi kuin moottoritie

Poikani on joustanut jo 11 vuotta terveytensä ja henkensä uhalla tällä Meilahden ahtaalla tontilla paksuseinäisen kiinteistön, anteeksi museon, minkkitarhamaisissa potilaskopperoissa, jotka 1920-luvulla suunniteltiin potilaiden tarkkailuun. Tällainen talvella jäätävän vetoinen ja kesällä tukahduttavan kuuma sairaiden lasten epäinhimillisen ahdas sairaala on suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra. Tilanne on vakavasti – ja pitkäaikaisesti sairaiden lasten ja vanhempien kannalta sietämätön!
Uusi lastensairaala huippuyksikköineen hyvien kulkuyhteyksien päähän maksaa muutaman kymmenen moottoritiekilometrin verran. Rahasumma on mitätön, kun pienten ihmisten terveyttä ja elämää vaalitaan. Tämä on ihmisarvokysymys ja yksinomaan tahdon asia.

Raisa Lehtomäki
TM, toimittaja, omaishoitaja
Helsinki
0500 975773

Advertisements

29 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

29 responses to “Avoin kirje HUS:lle, päättäjille ja medialle 26.3.2011

  1. Maiju

    Hei,
    Kyllä oli koskettava kirjoitus – silmät kostuneina ja kylmien väreiden saattelemana luin kertomuksen loppuun. Miten Suomessa voi olla asiat näin huonosti???
    Itse kotiuduimme poikamme kanssa Töölön sairaalasta HUSUKE -osastolta tammikuussa. Osasto on niin ikään ”evakossa”, mutta mielestäni asiat olivat paljon paremmalla mallilla, kuin Lastenklinikalla.
    Arvolle ja läheisille laitain linjoja pitkin ison sylillisen voimahaleja!!! Toivon sydämeni pohjasta, että Arvo saa tarvitsemansa hoidon välittömästi.
    terv. Maiju

  2. Annika Tikkanen

    Miten voimaannuttava kirjoitus, minä nyt 7 kk kyseisessä sairaalassa vuoden sisällä istuneena voi yhtyä kirjoitukseesi.
    Sama tilanahtaus vaivaa myös vastasyntyneiden tehoa K7, siellä vanhemmat istuvat toimistotuoleilla keskostensa vierellä 10-12 tuntia päivässä, käyttävät 1 wc:tä myös vaatteiden vaihtoon. Tappelevat 3 kengurutuolista KOKO osastolla, lapsensa menettäneille ei ole minkäänlaista tilaa jossa lapsensa hyvästellä vaan lapsen joutuu hyvästelemään toimistohuoneessa.
    Hoitopalaverit pidetään huoneessa johon pöllähtää keskenkaiken röntgenlääkäri kuvia kurkkimaan….arkipäivää…..

    Kiitos kirjeestäsi, iso halaus ! Toivon sydämeni pohjasta että poikanne pääsee pian leikkaukseen.

    Annika, pienen, 8 kk aikana 6 leikkausta läpikäyneen pojan Äiti !

  3. Leila Mélart

    Järkyttävää! Missä päättäjien suhteellisuustaju? Mitä tekee HUS:in johto?
    Heti rahat tilanteen kestävään korjaukseen! Ja tälle pienelle potilaalle täytyy löytyä paikka! Ostetaanko paikka Ruotsista vai mikä neuvoksi?

  4. Pirkko Iivari

    Hyvä! Saisitko Hesariin tämän kirjoituksen!!!!!

  5. Kiitos kirjoituksesta. Itku tuli lukiessa. Silmiä avaavaa ja sydäntä riipaisevaa. Toivotan paljon voimia ja onnistumisia kaikille Leijonaemoille sekä pikkuleijonille hyviä päiviä ja paranemisia. Toivotaan, että media tarttuisi näihin järkyttäviin epäkohtiin ja että tarvittavia muutoksia alkaisi näkymään nopeasti pienten potilaiden ja heidän tukijoukkojensa arjessa.

    Hei kaikki lukijat: laitetaan viestiä eteenpäin, eikö?
    Heidi

  6. Elina

    Voimia tähän taistoon…itselläni on kaksi tytärtä 5v & 2v, jotka ovat perusterveitä lapsia.. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu taistella tuulimyllyjä vastaa noinkin pitkän aikaa.. Haluan todella ilmaista tukeni sinulle ja kaikille muillekin pitkäaikais sairaiden lasten vanhemmille.. Ei ihmis henki ole leikin asia ja ilmeisesti siitä tehdään sellainen tälläisellä pelleilyllä sairaalatilojen ja hoidonpuutteen vuoksi.. Miksei näihin asioihin puututa?!? Jaksamista!

  7. Hei,

    Kirjoitat aivan oikeasta asiasta ja aiheesta. Meidän perhe on HUS:n LNS:ssa os. 10 asiakkaana ja olemme todenneet niin hurjia tilanteita ko. talossa, että siinä ei kyllä enää mistään huippulaadusta puhuta. Olen itse kirjoittanut aiheesta omaan blogiini http://pauliinajuntunen.blogspot.com/
    Lupaan ryhtyä viemään tätä asiaa muiden äitien kanssa voimallisesti eteenpäin, kun muutaman viikon päästä saan toisen projektin päätökseen.
    Tämä tilanne on saatava julkiseen tarkasteluun. Onko todella tarpeen kaikki automarketit ja parkkihallit, kun yksi osa kansaa ei saa samaan aikaan tarvitsemaansa hoitoa jostain lahosta töllistä johtuen!!
    Yst. Pauliina

  8. Lotta Paakkunainen

    Ihmettelin myös suuresti, miksi Lastensairaala toimii museossa ja miksi samaan aikaan aikuisille rakennetaan uutta Hartmannin sairaalaa, miksi hartmannia ei rakennettu lapsille ja lastensairaalaa remontoitu hartmannin tilalle????

    Kun oma tyttäreni odotti avosydänleikkusta jonossa, valitin samasta asiasta Valviraan. Aluksi odotimme kaksi ja puoli vuotta, että pääsimme jonoon ja jonossa olimme reilun vuoden. Tsemppiä taistelulle!

  9. marja tikka

    Tsemppiä taistelussa isoja päättäjiä vastaan.
    Sieltä ylhäältä virastojen huipulta on niin vaikea nähdä käytännön tilanteita ja potilaiden/omaisten tuskaa, kun kaikki omalla kohdalla järjestettävissä etuoikeuksilla.
    Terveydenhoito on suurissa muutoksissa ja ympyrä varmaan sulkeutuu ja palataan taas kerran alkuun, joka saattaa olla meille kaikille hyväksi tässä järjestelmässä. Iso ei ole kaunista vaan pieni, joka pystynee ottamaan myös inhimilliset tarpeet huomioon.

  10. Ari Kormi

    Hei !
    Tästä on nopeasti nostettava suuri HALOO – HERÄTYS kansamme eduskunta ehdokkaat !

  11. Olipa surullista luettavaa! Toivomme Arvolle voimia jaksaa vielä kerran valmistautua leikkaukseen ja että ensi kerralla se todella tulee suunnitellusti! Äidille taisteluvoimaa ja jaksamista epätietoiseen tulevaisuuteen.

    Me olemme menossa noille ahdistaville mutta henkiä pelastaville seuduille parin viikon päästä. Aina siellä tuntuu olevan kohtalon kourissa. Yrittää vaan mennä virran mukana ja toivoa parasta.

    Kiitos tekstistäsi.

    Noora ja Vilja 5 kk (hlhs, takana 2 avosydänleikkausta ensimmäisen 3 kk aikana, edessä katetrointitutkimukset ja keuhkovaltimon ahtauman korjaus)

  12. Tuohon pitää nyt saada joku tolkku, ei näin voida jatkaa. Itse olen ihmetellyt niitä miljoonia jotka jaetaan hävyttömästi esim. poliittisina nuorisotukina kulttuuri ja opetusministeröstä, kyseessä ei ole pikku rahoja vaan miljoonia euroja vuodessa. Lisäksi Ulkoministerö lahjoittaa maailmalle vailla vastiketta 800.000.- euroa vuodessa osalle rahoista ei ole mitään kunnollista osoitetta.

  13. Sini

    Puhut asiaa… valitettavasti.
    Oma lapseni myös sydänvikainen ja leikkaus aikaisintaan vuoden päästä.
    Kesällä 2008 olimme useita viikkoja K7:lla eli vastasyntyneiden teholla , siellä katosta tippui rankkasateilla vettä, eikä kukaan asiaa sen kummemmin ihmetellyt, hoitajat sanoivat sen olevan normaalia ja että tiloja ollaan jossain vaiheessa korjammassa. En tiedä miten siellä asian laita nyt on, mutta luulisi sairaaloiden olevan terveellinen paikka, eikä hengenvaarallinen….

    Lyön vaikka mistä vetoa että asioille Lastenklinikalla ei olla tekemässä yhtään mitää, rahat menevät kuitenkin ”tärkeämpiin” asioihin… eli kansanedustajien palkkoihin, uusiin kalliisiin museoihin jne…
    niillä asioilla kun ei lasten henkiä pelasteta…

  14. Tanja

    Hei!

    En todellakaan ole tiennyt tilanteen olevan noin järkyttävä, eikä varmasti moni muukaan tiedä! Olen pahoillani kaikkien kärsivien puolesta. Voisiko tuota asiaa pistää kanteluna tmv eteenpäin?

    Voimia toivoen Tanja

    • Leila

      kyseisessä sairaalassa useita vuosia eri osastoilla työskennelleenä olen iloinen että ihmiset todella saavaat kuulla siitä, miten HUONOSTI tämän hyvinvointimaan lasten sairaanhoito voi..

  15. Elina Viljamaa

    Sanattomaksi vetää,kertakaikkiaan 😦 Voimia ja Taivaan Isän siunausta teille kaikille.

  16. Kettunen Arja

    Olen sanaton.

  17. Oli hyvin koskettava ja valaiseva kokemus siitä miten erikoissairaanhoito ei toimi. Yllättävää on se, että se ei toimi myöskään lasten kohdalla. HUS johtaja vaihtui puolisen vuotta sitten ja tämä luulisi olevan prioriteeteissa tärkeimpiä asioita. Laitan tämän elävän kokemuksen eteenpäin ainakin HUS Perussuomalaisten hallituksen jäsenille ja nostamme asian esimerkkinä muutosvaatimusta varten.
    Vantaan kaupunginvaltuutettu

  18. Marita Romppanen

    Voimia Arvolle ja äidille ..lapsemme ovat samalla luokalla joten kuulinkin Arvon tilanteesta jo aiemmin mutta tämä on minusta jo törkeyden huippu!!

  19. Virpi

    Luin tätä tekstiä aivan järkyttyneenä, voiko tilanne olla noin huono?!? Olen monesti ihmetellyt samaa asiaa, että miksi sairaaloiden henkilökunta ei nouse barrikadeille näissä asioissa? Onko heidät peloteltu hiljaisiksi?!? Tämä asia on nostettava esiin ja siihen on saatava korjaus! Tämä ei kosketa pelkästään helsinkiläisiä vaan kaikkia suomalaisia.

  20. Riitta

    Hiljaiseksi pistää… Luin tarinanne Leijonaemojen tarinoista. Se kosketti kovasti ja jäin miettimään, mitä teille nykyään kuuluu. Voi kun olisin kuullut parempia uutisia! Toivottavasti viestisi saa paljon julkisuutta ja saavuttaa päättävät tahot.

    Kaikkea hyvää teille!

  21. mirja heikkinen

    Voi,mummonpoika rasmus oli meilahdessa 5 viikkoa marraskuusta (2010 ) eteenpäin.tehtiin sydänleikkaus,neljä ja puoli tuntia sydän -keukokoneessa,viisi olisi ollut maksimi.hyvihän meille kävi, mutta kun istut vauva sylissä muutaman neliön huoneessa 8 tuntia ja palje oven takana joku pieni raukka itkee.liian pienet tilat.sitten jo kotiuttamisen jälkeen ilmoitetaan, että nyt testataan verestä, tuliko sairaalabakteeri,silloin ei enää naurattanut.
    kaikkea hyvää teille.haloselle vaan lisää puolen miljoonan lentoja,vai

  22. Hei
    Olen itse lähestynyt facebookissa näin Ek-vaalien alla ehdokkaita heidän omilla sivuillaanartikkeli- linkin ja heidän konkreettisten toimenpiteittensä osalta ko asian parantamiseksi mitä pikimmin. Tehkää ihmeessä sama SoMen muillakin sivustoilla. Uskomatonta että tällaista voi tapahtua Suomessa ! Itse olen kohta 10 vuotta saanut elää ”jatkoajalla” sydämeni toimintojen kanssa. Toimenpiteet toteutettiin erittäin nopeasti ja erityisen hyvällä toteutuksella täällä Unkarissa.
    Herätys Suomi – kirjailut miten hyviä me olemme kansainvälisissä mittareissa mitattuna näyttää olevan todellisen elämän osalta toisin . Sydäntäni särkee lasten puolesta samoin kuin vanhempain osalta

  23. Tarja

    Voi Raisa! Juuri näin, erinomainen kirjoitus! Kiitos, että kirjotit näin mahtavan kirjoituksen meidän kaikkien sairaiden lasten vanhepien puolesta! Oma lapseni taisteli viimeisen hengenvetonsa sattumalta Turussa TYKSissä (oli siellä lomalla, eikä luojan kiitos ehtinyt Helsinkiin). Siellä häntä mahduttiin hoitamaan kaikin mahdollisin keinoin ja tilasta ei todellakaan jäänyt kiinni!

  24. Anna

    Kamalaa luettavaa! En voi muuta sanoa kuin että toivottavasti poikasi saa tarvitsemansa hoidon mahdollisimman nopeasti ja toivottavasti liikuttava kirjoituksesi saa päättäjiin liikettä!

  25. Max-Emil's daddy

    I did get most of what you wrote. Our son passed away last December 2010 (Max-Emil 5,5 V.) And I can very well imagine what you have gone through. It took about 8 (KAHDEKSAN) months before a doctor looked at him. Yes they had seen his papers, but never cared to look at HIM. (This was all at ward 10)
    I do not have the energy to point my anger at the head of this ward right now, it is just all too recent, but maybe some day I will!
    I am glad you took this step!

    • Masa

      Dear Max-Emil’s dad,

      I’ m so sorry to hear about your loss. I have a daughter of the same age, cannot imagine what it would be like to go through the same. Wish you all the strength you need to survive.

  26. Pirkkoliisa

    Voimia, Raisa ja Arvo! On tärkeää pitää ääntä näiden lasten puolesta – ja toivoa, että asioihin saadaan korjausta pikimmiten!

  27. Annika Tikkanen

    Kuulin tänään eräältä hoitajalta kyseisessä sairaalassa, että eräs ylilääkäreistä oli kehoittanut jokaista hoitajaa käymässä allekirjoittamassa adressin asiasta ! Tämä asia vaivaa paljon myös talon sisällä.
    Valitettavasti itselläni ei ole aikaa eikä rahkeita asiaa sen kummemmin viedä konkreettisesti eteenpäin, mutta olen jakanut tätä kirjoituksen linkkiä ja tietoa asiasta mm. facebookissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s