Pieni suuri sydän

Kirjoittaja Sanna Huntus

Lääkäri kuuntelee pienen pientä sydäntä. Kuuntelee eikä sano mitään. Ja lopulta sanoo; sydämestä kuuluu sivuääni. Tätä ennen 3 vuorokauden ikäisellä lapsellamme on todettu suulakihalkio. Ainoa asia mitä pystyn ajattelemaan siinä tilanteessa on että, ei tämä voi olla totta, ei meille!!

Uskon olleeni aikamoisessa shokissa kun lastamme ruvettiin kärräämään maanalaisia käytäviä pitkin Naistenklinikalta Lastenklinikalle, käytäviä jotka tuntuivat loputtoman pitkiltä. Ja hoitaja joka höpötti koko sen pitkän matkan ja mieleni teki huutaa hänelle että ”tajuatko sinä että meidän lapsella on ehkä paha sydänvika ja voi kuolla!”.

Kardiologi tutkii ja toteaa suht’ ”helpon” sydänvian joka on helposti korjattavissa. Muutaman viikon päästä olemme jälleen kerran kardiologin vastaanotolla syynäämässä sitä pientä sydäntä. Ja samalla otetaan kromosominäyte joka lopulta paljastaa että lapsellamme on oireyhtymä. Silloin tajusin että meidän elämämme ei koskaan tulisi olemaan enää samanlainen.

Tänä päivänä meillä on kohta 4-vuotias äärettömän rakas tytär. Tytär joka rakastaa isolla sydämellä, sydämellä joka fyysisesti on hieman rikki, mutta rakastaa isolla ärrällä. Hän on opettanut jotain niin tärkeätä elämästä mitä en olisi koskaan varmasti muuten oppinut. Suurin asia mitä hän on opettanut minulle on valtava ilo, asia missä monilla meillä ns. terveillä aikuisilla olisi ehkä oppimista. Ilo uskomattoman pienistä asioista. Osaan iloita pienen pienistäkin asioista mitä hän jo osaa, ja yksikään kehitysaskel ei ole itsestäänselvyys.

Itse olen varmasti muuttunut tämän neljän vuoden aikana paljon. Minusta on tullut Leijonaemo. Olen joutunut puolustamaan lapseni oikeuksia byrokratian rattaissa. Tänä päivänä pystyn jo näkemään sen, että tämä nelivuotinen on ollut erittäin rikasta aikaa, olen saanut tutustua ihmisiin joita en olisi ehkä muuten koskaan tavannut. Ja tuki jota olen saanut muilta erityislasten vanhemmilta on ollut sanoinkuvaamattoman arvokasta.

Tähän neljään vuoteen on kuulunut paljon murhetta ja huolta ja monta päivää voisin vaihtaa pois – mutta, siihen on kuulunut myös niin paljon Rakkautta. Kun hän kietoo pienet kätensä kaulani ympärille ja moiskauttaa pusun poskelleni, en voisi enempää pyytää.

1 kommentti

Kategoria(t): Sanna

One response to “Pieni suuri sydän

  1. marsu81

    meilläkin 9kk poika jolla suulakihalkio ja sydänvika avsd.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s