”Älä sinä muiden katseista välitä…”

Kirjoittaja Tarja, 5-vuotiaan Veera-tytön leijonaemo

Veerahan sai vähänaikaa sitten sen pyörätuolin avuksi liikkumiseen.Olen aina tiennyt, että sellainen jossain vaiheessa tulee.Kun mulle eka kertaa sitä esiteltiin…kurkkua kuristi…ja kotimatkalla Veeran nukkuessa tuli itku. Vaikka se on vain apuväline niihin hetkiin kun Veera ei jaksa, niin silti se jotenkin oli…en mä tiedä…sitä piti vaan se surutyö senkin asian eteen tehdä.

Meillä on myös INVA-pysäköinti lupa.Muistan kun me sitä hakemusta vietiin poliisiasemalle, oli tosi tuulinen päivä eikä Veera meinannu pystyä hengittämään. Ihmettelin siinä ääneen, että mitenkähän me täältä päästään pois ja poliisi sanoi, että sun pitää hankkia happipullo selkään…INVA-lupa tuli kyllä todella tarpeeseen.

Mutta miksi minä, ajaessani INVA-paikalle tai lykätessäni Veeraa pyörätuolissa, tunnen oloni vähintään rikolliseksi? Siksi, koska Veeran sairaus/vamma ei näy päälle päin…muuta kuin maitoja letkuttaessa.Veera jaksaa välillä juosta ja iloita ja mä oon niistä hetkistä aina niin onnellinen…sitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin samankokenut, että mikä se tunne on! Mutta sitten ykskaks tulee se väsymys ja huono olo, eikä enää jaksa…meillä on ollut rattaat vielä käytössä, mutta onhan Veera niihin jo aika iso…mutta sitten on se pinkki pyörätuoli 🙂

Viime tiistaina meillä oli silmälääkäri Seinäjoella ja ekakerran mentiin pyörätuolilla, kun se poli on ihan toisessa päässä sairaalaa.Odotushuone oli ihan täynnä ja kun mentiin siihen, kaikkien päät suunnilleen kääntyi katsomaan meitä.Hymyilin ystävällisesti…kukaan ei vastannut hymyyni, vaan katsoivat totisena Veeraa.Veera nousi pois tuolista ja riisuttiin ulkovaatteita ja koko ajan tunsin ne katseet ja sen painostavan hiljaisuuden.Ja kun Veera lähti siitä kävelemään niin tuntui että, ihmiseltä loksahti suut auki…yks mummokin oikein kääntyi katsomaan…ja se katse oli jotenkin vihainen, aivankuin hänen olisi tehnyt mieli sanoa, ettei se pyörätuoli ole mitkään lastenrattaat! Vaikka sitä on tässä menneiden vuosien aikana monissa liemissä keitetty niin mulla oli sellainen tunne että, kohta huudan mitä te vahtaatte???

Samoin kun parkkeeraan INVA-paikalle, saan tuntea paheksuvia katseita. Joskus joku katsoo asiakseen huomauttaakkin asiasta tai menee heti tarkistamaan, onko meillä varmasti lupa siihen…ja minä taas vaan hymyilen ystävällisesti ja sanon, että joo kyllä meillä on siihen oikeus parkkeerata ja ajattelen mielessäni, että voi kun tietäisit…

Miksei ihmiset voi tajuta sitä, ettei se sairaus/vamma tosiaankaan aina näy päällepäin? Välillä tulee olo, että pitääkö se INVA-pysäköintilupa diagnoosien kera, ripustaa Veeran kaulaan? Ei siinä mitään, kyllä mä ne katseet ja huomautukset kestän…ne on loppujen lopuksi pieniä asioita tässä maailmassa, mutta välillä vaan ärsyttää…

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “”Älä sinä muiden katseista välitä…”

  1. Pirkko

    Hei vain!

    Meillekin saatiin pyörätuoli koulun retkiä varten,kun muuten ei pysy muiden perässä.Pyörä saatiin itse valita ja 12vee on siihen tosi tyytyväinen.
    Onhan se niin ,että ihmiset tuijottaa…ärsyttävää.Kerran oltiin uimarannalla ja lapsella oli silloin vielä trakari kurkussa,niin eräs vanhempi rouvas hlö tuli oikein siihen eteen kattomaan ja tollottamaa.Mutta kun ei osaa tilanteen tullen aina räväkästi sanoa että …no jopas kiinnostaa ym…Olen kyllä sanonutkin joskus,kun on ottanut päähän.
    Itse meillä tytär on alkanut huomioida ,että kaikki tuijottaa,kun ei ole sormia toisessa kädessä.Mutta,huomenna mennään teettämään kunnon käpälä-proteesi ,niin katsotaan jos auttaa.
    Invaluvasta,,että aja kuule ihan mihin haluat ja mahdollisimman lähelle kauppoja,,ei sitä tarvi hävetä.Itse ajan vaikka kielletylle paikalle ja räpsäytän luvan tuulilasiin.Meilläkin autosta tullaan kävellen ,ja olen joskus jollekin vanhemmalle äijälle heiluttanut lappua ,että katos nyt…ihan inva on.Pyörätuolilla en osaa vielä itsekkään liikkua,ja jätim sen kopuluun kesäloman ajaksi…
    Hyvää kesää ja kyllä se siitä pikkuhiljaa ,vaikeeta on ollut täälläkin päin muiden tuijottelut.Nyt vasta 12veenä ,en enää jaksa välittää,vaikka se on tosi,että vallankin pikkupenskat kiinnittää heti huomiota.Eikä niille jaksa olla selittelemässä ,mikä vaivaa ym……oikeestaan ,mitä se kellekkään kuuluukaan.

    T Pirkko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s