Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2011

Vammainen

Kirjoittaja Virve Takala

Vammainen on kirosana. Vihaan sitä sanaa. Kautta aikojen vammainen on ollut sanana haukkumanimi, jolla kutsutaan jokaista vähänkin poikkeavaa tai erilaista ja erityisesti tätä on käytetty lapsiin. Lapset haukkuvat toisiaan vammaisiksi ärrävian, poikkeavan kävelyn tai väärän väristen housujen takia. Kaikki epäonnistuminen voi laukaista lauseen ”Kato mikä vammainen!” tai ”Ootsä vähän vammainen tai jotain?”. Vaikka lapset osaavat rikkaalla mielikuvituksellaan keksiä itse mitä ihmeellisimpiä haukkumanimiä, niin silti moni näistä asenteista kumpuaa lasten vanhemmilta. Monen vanhemman suusta pulpahtaa sammakoita, vaikkei julkisesti, niin turvallisesti neljän seinän sisällä. Osa sammakoista on tahattomia ja osa pelkkää ajattelemattomuutta ja osalla on tarkoitus satuttaa. Mitä muuta odottaa. Vammaisten kohtelu kautta historian on karua luettavaa. (http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/yleishis.htm). Esimerkiksi Arvo Ylpön kirjoittamissa epikriiseissä on ajalle tyypillisiä diagnooseja ”idiootti ja pysyy”. Karua.

 

Mielestäni yhteiskunta tukee tätä asennetta. Vähänkin poikkeava lapsi on vammainen. Hän on vammaispalvelulain alainen, saa vammaistukea ja kuuluu kunnan vammaispalvelujen piiriin. Lapsi on siis vammainen. Kyse voi olla syntymässä tai onnettomuudessa saatu vamma ja vamman laajuus voi vaihdella, silti lapsi on vammainen. Allergia, peukalon puuttuminen, sydänvika, kehitysvamma, mikä vain; kaikki ovat vammaisia. Lapsi leimataan pahimmillaan syntymästä saakka yhteiskunnan toimesta. ”Sinä olet vammainen” kirkuvat kaikki kelan ja kunnan paperit.

 

On vaikea muuttaa sanaan vammainen liittyviä asenteita, olisi helpompaa vaihtaa sanaa. Tiesittekö muuten, että YK:ssa tehtiin yleissopimus vammaisten oikeuksista, joka kieltää syrjinnän ja sopimus astui voimaan vuonna 2008? Suomi on allekirjoittanut sopimuksen samaisena vuonna, muttei ole pysynyt sitä vielä ratifioimaan. Miksei? Koska kotikuntalain nojalla, vammainen ei voi vaihtaa kotikuntaa.  (http://yle.fi/uutiset/viittomakieliset_uutiset/2009/10/suomi_ratifioi_ykn_vammaissopimuksen_aikaisintaan_vuonna_2011_1068555.html)

 

Kenties kaikki vain pyörii pääni sisällä, koska vihaan sanaa vammainen. Korostan, vihaan, todella! Ja lapseni ei todellakaan ole vammainen.

 

Muuten. Lukiessani vammaisten kohtelun historiaa, mietin aluksi, miksi siinä puhutaan lähinnä kehitysvammasta tai epilepsiasta eikä pahemmin rakenteellisista poikkeavuuksista. Kunnes tajusin itse olevani vähän vammainen. Esimerkiksi sydänvikaiset lapset ovat suhteellisen tuore asia. Historia ei tunne heitä, koska he eivät selvinneet hengissä. Tunnen kiitollisuutta.

Mainokset

20 kommenttia

Kategoria(t): Virve