Murroksen kynnyksellä

Kirjoittanut Karo Henttinen

Oli kaunis, kirkas kevät joskus 90-luvun alkupuoliskolla.
Minä pieni lettityttö pidin tiukasti äitini kädestä kiinni ison koulun pihamaalla.
Katsellessani ympärilleni tunsin hiipivää kauhua muiden lasten läsnäolosta.
Se pieni, ahdistunut tyttö kuiskasi äidilleen ’Äiti, tämä ei ole hyvä ajatus, en halua kouluun.’ Äitini tiukan ilmeen takana oli surumielinen aavistus samasta.
Kukaan ei voi auttaa minua. Minä kärsin.

Oli kaunis, kirkas kevät tänä aamuna.
Kaksi vesilasia pöydällä vierekkäin, saattavat kurkuista alas minimaalisen pillerin.
Mika pieni tuuheatukka pitää tiukasti kädestäni kiinni ison koulun pihamaalla.
Hän katselee ympärilleen iloisesti hymyillen tuntien riemua muiden lasten läsnäolosta.
Se pieni, onnellinen poika kuiskaa minulle ’Äiti, tämä on hyvä juttu, minä haluan kouluun!’ Minun aurinkolasieni takana kimaltaa silmissä pieni liikutus.
Häntä autetaan. Hän onnistuu.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “Murroksen kynnyksellä

  1. Iris Salminen

    Liikuttava teksti ❤ Niin ne ajat muuttuu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s