Elämä lapselle lastenklinikalta

Poikani istuu sähköpyörätuolissaan, yllään lätkämaalivahdin ”patjat” jaloissa ja kypärä päässä. Hän pelaa sählyä kavereidensa kanssa ja pelipaikkana on maali. Tuota pelaamisen iloa katsellessa tunne suurta kiitollisuutta. Poikani ei täyttäisi tänä kesänä 12 vuotta mikäli ei olisi saanut hyvää hoitoa Helsingin Lastenklinikalta silloin, kun on sitä kipeimmin tarvinnut.

Vuonna 2005 tammikuussa poikani oli siinä tilanteessa että hän tarvitsee ison ja vaikean leikkauksen kaularangan alueelle. Hänellä ei ollut varsinaisesti kaularankaa lainkaan. Pojan selkäydin oli ahtaalla ja saanut jo pieniä kolhuja. Leikkaus toteutettiin Helsinkiläisessä sairaalassa missä piti olla paras ammattitaito. Leikkaus kuitenkin epäonnistui pahasti. Poikamme joka oli liikuttanut käsiään ja jalkojaan ennen leikkausta oli halvaantunut leikkauksen jälkeen. Kriittisen vuorokauden jälkeen siirryimme Lastenklinikan asiakkaaksi. Siellä todettiin, että tilanne on niin vakava että jos poikaamme ei leikata heti, hän kuolisi. Ennen leikkausta Samun selkäydin oli ahtaassa 11 mm tilassa, leikkauksen jälkeen tilaa oli 3mm. Rakennettu kaularanka oli romahtanut selkäytimen päälle. Saimme luvan mennä kertomaan pojallemme tilanteen vakavuudesta. Pahoista kivuista kärsinyt 4½-vuotias poika oli kauhuissaan, hän olisi halunnut vain äidin syliin lämmittelemään mutta sitä ei voinut tehdä koska hän oli kallovedossa. K 9 oli lääkärinkierto alkamassa ja anestesialääkäri tuli huoneeseen ja pyysi meitä poistumaan, koska ei ollut vierailuaika. Ilmoitin että tällä kertaa me emme poistu vaan nyt on teidän vuoro poistua. Jätämme tässä jäähyväisiä pojallemme sillä on todella todennäköistä että hän ei kestä leikkausta joka hänelle on pakko tehdä. Saimme jäädä huoneeseen ja hyvästellä poikamme rauhassa. Leikkaussalissa poika vietti seuraavat kahdeksan tuntia. Saimme kolmen tunnin odottelun jälkeen viestiä salista että Samu on vahva jätkä eikä ole mihinkään lähdössä vaan tulee selviämään leikkauksesta. Tämä tieto helpotti kummasti.

Yöllä poikamme tuli salista ulos ja huusi ulos tullessaan että mä haluan kylmää mehua. Tiesin sillä sekunnilla että poikani selviää. Saimme yöllä käydä kertomassa pojallemme tilanteen ja sen että teholla on sellaiset vierailuajat, että äiti ja isi eivät voi olla koko ajan sinun luonasi. Tulemme takaisin aamulla ja sinä pärjäät hoitajien kanssa jotka ovat koko ajan tässä lähellä. Hoitajat kertoivat että voimme soittaa yöllä ja kysyä Samun voinnista ja sovimme että he myös soittavat meille jos voinnissa tapahtuu muutoksia. Soitin kolme kertaa yöllä ja sain kuulla että Samu voi hyvin ja nukkuu rauhallisesti.

Kun aamulla menimme sairaalaan pääsimme huoneeseen kun toimenpiteet oli Samun huoneessa tehty. Vierailuaikaa oli jäljellä enää 20 minuuttia. Samu oli peloissaan ja vielä kovin kivulias kun pääsimme hänen luoksensa. Hän rupesi itkemään ja olisi halunnut syliin. Minä menin hänen lähelleen ja halasin ja silittelin poikaa. Kun sain hänet rauhoittumaan tuli hoitaja ilmoittamaan että vierailuaika on ohi. Samu jäi itkemään peräämme ja me itkimme myös. Hoitaja lohdutti meitä ja kertoi että Samu on ollut ihan rauhallinen ja todella reipas koko ajan. Tulimme takaisin seuraavalla vierailuajalla. Samu lepäsi rauhallisena. Kun hän näki meidät alkoi hän itkemään. Kerroimme hänelle että tulimme vain katsomaan että voit hyvin ja kerroin että täällä on vähän eri vierailuajat kuin osastolla. Sitten kun pääset osastolle on äiti tai isi koko ajan sinun luonasi. Sovimme Samun kanssa että tulemme vasta seuraavana päivänä katsomaan uudestaan että nyt hän voi kerätä voimia että pääsee siirtymään osastolle. Seuraavana päivänä menimme poikaa katsomaan jouduimme odottamaan sisäänpääsyä melkein tunnin, mutta ymmärsimme että emme voi mennä sisään jos siellä on toisen potilaan toimenpide kesken. Samu oli onneksi vähän paremmassa kunnossa ja saimme kuulla että hän pääsisi osastolle huomenna. Samu oli tyytyväinen kun tulimme ja onnellinen siitä että huomenna pääsisi omalla osastolle ja sitten äiti saa jäädä yöksi sairaalaan.

Olemme kiitollisia, poikamme on saanut elämänsä Helsingin lastenklinikalta takaisin. Siitä suurin kiitos kuuluu Samun hengen pelastaneen leikkauksen tehneelle Ilkka Heleniukselle sekä koko sen leikkauksen hoitotiimille. K 9 henkilökunta teki upeaa työtä koko tehohoitojakson, jota onneksemme ei kestänyt kuin vajaa 3 vuorokautta. Sen ajan poika kesti epäinhimilliset vierailuajat kun tiesi että ihan kohta saa olla äidin ja isin kanssa koko ajan ilman rajoituksia.Suomessa on huippuosaava henkilökunta joka joutuu työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa, ahtaissa tiloissa, jossa jatkuvasti kärsitään putkivaurioista ja vettä tulee katosta läpi. Nyt olisi todellakin aika saada päättäjät hereille, Suomi tarvitsee sen uuden lastensairaalaan ja siihen on löydyttävä rahaa.

Janet Grundström Samun äiti

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Janet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s