Apua saa kun osaa pyytää

Kirjoittanut Merja Rukko

Lause on jonkun vuoden takaa, ministerimme totesi näin tv-haastattelussa. Vastuu avun saannista jätetään pyytäjälle. Jos et osaa pyytää oikeaa apua ja  oikeasta paikasta, niin et saa mitään, oma vikasi. Tai ehkä saat sosiaalivirkaiijan myötätunnon, jos käy säkä. Tai on väärä hetki; tarvitset apua syksyllä, mutta määrärahat onkin käytetty jo keväällä. Täytyisi siis osata pyytää oikeaan aikaan. Ja täytyy löytää se oikea henkilö. Se taas tarkoittaa aivan käsittämätöntä tarmoa (ja aikaa) roikkua puhelimessa. Ja usein, kun saat nimetyn henkilön kiinni, niin hän ei kuitenkaan tiedä asiasta mitään. Täytyy siis osata pyytää oikealta henkilölltä.  Ja jos et jaksa pyytää, olet uupunut,  se on sitten jo ihan oma lukunsa.

Tyttäreni on sairas ja sairaalassa. Hän kuitenkin haluaisi kovasti pystyä aloittamaan lukion ensi syksynä, kuten kaikki muutkin ikäisensä. Hän pääsi juuri siihen lukioon, mistä on jo vuosia haaveillut ja odotukset ovat korkealla. Lastenklinikan K10-osaston lääkäri kirjoitti vapaamuotoisen todistuksen, että tyttö tarvitsee koulukuljetuksen.  Soitto Espoon kaupungin sosiaalitoimeen kertoo, että vammaispalvelu hoitaa tällaista. Vammaispalvelun puhelinneuvoja kertoo, että tarvitaan ensin Kelan päätös korotetusta vammaistuesta, jotta asiaa voidaan heillä edes ottaa käsittelyyn. Joo, totesin. Hakemukset on viety Kelaan muutama päivä sitten, mutten tiedä miten kauan käsittely vie aikaa. Lääkärit olivat kyllä kirjoittaneet tästä suosituksen. Mutta kesti aikansa, että saimme kaikki diagnoosit ja todistukset. Jätän vielä päättävälle sosiaalivirkailijalle soittopyynnön.

Poikkean Kelassa  ohikulkiessani. Käsittelyaika on 6-8 viikkoa. Pyydän heitä kiirehtimään, jos mahdollista. Virkailija katsoo minua pitkään ja odotan jo hänen sanovan, että muillakin asioilla on kiire ja nyt on heinäkuu, mutta virkailija tyytyy hymyilemään. Toivotan hyvää päivän jatkoa ja mietin mitenköhän tässä käy. Koulun alkuun on vajaa kuukausi. Noinkohan tämä onnistuu. Mikähän on ’plan B’?

Muistelen muutaman vuoden taakse, kun kuopuksemme syntyi ja esikoisemme sairastui samalla viikolla. Viiden kuukauden kohdalla tunsin tarvitsevani psyykkistä apua ja neuvolan kehoituksesta soitin  neuvolapsykologille. Kerroin, mikä minua ahdistaa, että pelkään yhden lapsen hengen puolesta ja toisen ihan pienen jouduin antamaan vieraan ihmisen hoitoon muutaman viikon ikäisenä. Ja että koen riittämättömyyttä kolmatta kohtaan. Kun ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Tämä psykologi ilmoitti, että koska lapseni on enemmistöltään yli vauvaikäisiä niin kuulun perheneuvolan asiakkaaksi, enkä hänen vastaanotolleen. Lapseni ovat liian isoja. Koitin turhaan selittää jotain vauvasta.

Psykologille soittaminen oli henkisesti tosi raskasta. Meni pari viikkoa ja oksensin jo ahdistuksissani. Valvoin ja pelkäsin. Jotenkin sain ponnistettua vääntämään perheneuvolan numeron. ”Tämä on Tapiolan perheneuvolan vastaaja. Jätä viesti niin otamme yhteyttä.” Paniikki. Puhelin kiinni. Viikko, ja uusi yritys. Sain jätettyä viestin, että tarvitsen kipeästi apua. Menee viikko, taisi mennä toinenkin. Sitten joku mieshenkilö soittaa ja kerron hänelle missä meillä mennään. ”Lapsesi on jo yli 12-vuotias, joten et ole perheneuvolan asiakas enää.” Mut hei, mutta on 11-vuotias ja puolivuotiaskin? ”Niin, ja sitäpaitsi kuulutte erikoissairaanhoidon piiriin, koska lapsesi on Lastenklinikalla hoidossa.” Klik. En osannut  pyytää.

Palaan tähän kevääseen. Olen koittanut hakea lapselleni tukihenkilöä, kotiapua, perhekuntoutusta. Kertonut ihan kirjallisesti kuinka olemme perheenä uupuneita ja tarvitsisimme koko perhe jo tukea. Tarvitsisimme iloa. Tarvitsisimme toivoa. Tarvitsisimme onnistumisia. Väärä tapa, väärä henkilö, väärä aika, väärä tuki. Meille muistutetaan myös, ettemme voi itse tietää mitä tukea tarvitsemme ja mistä olisi meille hyötyä.

Miten mahtaa käydä koulukyydin?

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Merja

One response to “Apua saa kun osaa pyytää

  1. Elina

    Hei!
    Kerron omasta ongelmastani tässä komenttiosiossa, koska tämän kirjoituksen otsikko jotenkin vastaa myös omaa tilannettani.

    Erään satunnaisen Facebook-muistiinpanon kautta sain tietää, että muutama vammaisen lapsen vanhempi oli saanut lapsensa hoitotuki- ja kuntoutuspäätökset oikaistuksi hyvin nopeasti (muutamassa päivässä) pyytämällä hallintolain mukaista katselmusta. Kun Kelalla ei sitten ole resursseja tätä tehdä, päätös kuulemma on oikaistu välittömästi.Pyysin kommenttikentässä lisätietoja, mutta en saanut enää vastausta.
    Siispä kysynkin nyt täällä, onko kukaan teistä kirjoittajista hyödyntänyt katselmuksen pyytämistä Kela-asiassa, tai tiedättekö jonkun joka niin on tehnyt? Miltä taholta katselmusta pyydetään? Olen laatinut katselmuksen pyyntötekstin, mutta en vieläkään ole selvillä, minne sen lähetän.

    P.S. Itselläni ei ole vammaista lasta, vaan olen jo aikuiseksi kasvanut leijonaemon tytär keskellä brokratian kiemuroita. Jos joku osaisi minulle edellä mainittua asiaa selvittää, olisin todella kiitollinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s