Olisikohan Lastenklinikan remonttiin tai uuden sairaalan rakentamiseen ollut syytä kiinnittää huomiota hieman aikaisemmin…

Kirjoittaja Saana Nuutinen

Ajattelin tänään kirjoittaa vähän erilaisen blogin. Kuvaan teini-ikäisen pojan päivää sairaalassa.
Kotoa piti lähteä klo 9.00 seuraavaan sytostaattijaksoon sairaalaan. Poikaa, 14-v., kiukutti lähtö, koska oli eilen labroissa käydessämme kuullut osaston olevan taas ihan täynnä. Osastolla on yksi huone poistettu syöpälapsilta, koska toisen osaston yksi huone piti siirtää sinne, pois vauvojen tehon alta, homeongelman vuoksi. Siinä lisääntyy taas pöpöjen mahdollinen leviäminen syöpälapsille, kun vierailijoita kulkee siellä enemmän. Osastolla käytössä on 3hh, 2hh ja 1hh. Sekä 3hh päiväsairaalalle, jossa käydään vaan päiväsaikaan tipassa tms. Joten osasto on aina aikaisempaakin enemmän tukossa.
Meillä pitää nykyään kotona maksaa euro sakkokassaan, jos kiroilee ja poika taisi menettää eilen illalla useamman euron, kun harmitus oli aika kova. Kotoa päästiin matkaan aamulla 9.30 ja sairaalan pihalle saapuessamme parkkipaikat olivat vaihteeksi ihan täynnä. Löysimme tien varresta juuri Smarttini menevän kolon, joten emme joutuneet kävelemään montaa sataa metriä.
Osastolle päästessämme, hoitaja tuli käytävässä vastaan ja sanoi, että Poika voisi mennä istumaan eteisen sohvalle, kun kaikki huoneet ovat täynnä ja joku lähti hakemaan hänelle sänkyä. Sänky piti sijoittaa jo valmiiksi ahtaaseen kolmen hengen huoneeseen neljänneksi sängyksi. Poika tuhisee hupun alta, että lähden vaikka kotiin, mutta en mene sinne huoneeseen. Kuvitteletteko todellakin että pissaan siellä 3 vieraan äidin ja muun potilaan edessä sorsaan. Onneksi hoitajat on täällä mahtavia ja ymmärrystä riittää, mutta resusseille hekään eivät voi mitään. Yksityisyys on täysin nollassa. Teini-ikäiselle syöpä poistaa muutenkin kaiken yksityisyyden. Omat asiat ovat kaikille kerrottava, mietitään yhdessä onko kakka tullut ja minkälaista kakkaa tuli. Miten muut eritteet? Onko tämä teini-ikäisen elämää? Ei ole. Tälle asialle me emme kukaan voi mitään, joten kaikki mitä voidaan tehdä sairaiden lasten ja nuorten olon helpottamiseksi, olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten… eikä vasta kun nykyinen sairaala on rapistumassa käsiin. Onneksi kaikki hoitajat ovat olleet ihania, huomaavaisia ja ymmärtäväisiä potilaita kohtaan.
Tämän päiväiseen tilanteeseen keksittiin onneksi pelastus. Päiväsairaala suljetaan aina yöksi ja viikonlopuksi. Meidän Poika pääsee sinne, kun saadaan kotiutettua muut potilaat alta pois. Hän pääsi sänkyyn, joka oli tällä kertaa tarpeeksi pitkä hänelle klo 11.30, kun päiväsairaalassa oli enää 2 potilasta. Poika pääsi nukkumaan ja on tyytyväisempi. Siellä ei tosin ole yöpöytiä, vaan kehiteltiin Pojalle siirrettävä pöytä, kun ruokailee. Vaatekaappeja ei ole, joten Pojan vaatteet ja tavarat on kassissa lattialla sängyn alla. Ja koko osaston yksi ainoa yhteinen vessa, on aivan käytävän toisessa päässä, jos pitää isolle hädälle päästä. Matka on tippatelineen kanssa huonokuntoisena aika pitkä….. Meitä varoitettiin myös, jos potilaita tulee viikonloppuna lisää, niin sitten joudutaan ehkä sijoittamaan samaan huoneeseen. Pitää toivoa, että potilaita ei tule enempää. Mutta tällä kertaa oli siis onni, että osasto oli ihan kokonaan täynnä. Yleensä Poika on joutunut 2 eri-ikäisen pojan kanssa samaan huoneeseen, jossa toisesta telkkarista tulee lastenohjelmia ja toisesta kuuluu jonkin pelin piipitys. Sitten teini yrittää nukkua peiton alla omassa sängyssään. Telkkarista ei voi katsoa ohjelmia, joita pienet lapset eivät voi katsoa ja huoneessa pitää olla hiljaa illalla, kun pienemmät käyvät nukkumaan.
Sairaalaruoka ei juurikaan maistu. Se on suunniteltu varmaan 1-3 –vuotiaille, eli ei mitään makua, jos sahanpurua ei lasketa Pojan mukaan ruuan mauksi. Poika on muutenkin niin laiha, että ravintoa pitäisi saada sisään. Henkilöstöravintolassa ruoka on taas oikein hyvää, vaikka käsittääkseni se tehdään samassa keittiössä osaston ruuan kanssa. Siellä vanhemmat saavat käydä syömässä. Usein tuodaan mukanamme jotain ruokaa kaupasta tai kotoa, mitä vain hänelle menisi alas. Tänään netti ei jostain syystä toimi, joten ainut viihdyke osastolla, eli koneella olo ja yhteydenpito kavereihin, kun vielä jaksaa, on estetty. Onneksi on sänky ja melko hiljaista, että voi nukkua.
Lääkäri kävi juttelemassa ja tutkimassa Pojan. Kaikki näytti olevan ok. Jalkapohjat vaan särkee omituisesti ja solujen alhaisuuteen ei ole selitystä, mutta sytostaatit kuitenkin aloitettiin. Toivotaan, että solut ei romahda silti vielä nopeammin kuin normaalisti…
Hoitaja kävi laittamassa lääkkeitä viereiselle pojalle ja tuli puhetta kakuista, pullista ja letuista. Hoitaja sanoi, että jääkaapissa olisi pari litraa maitoa tämän päivän päiväyksellä, joten ne saisi käyttää, jos joku haluaa leipoa. Poika ilmoitti haluavansa pullia ja äitihän sitten leipoo…
Hain kuivahiivat naapuriosaston keittiöstä ja muut aineet löytyikin Oman osaston keittiöstä. Kaikki sujui hyvin siihen saakka, kun pullia oli aika laittaa uuniin. Otin uunin alta pellit ja sieltä löytyi tällainen ihana yllätys:

Valkoiset pilkut ovat hometta ja pellit olivat homeen päällä. No siinä vähän hinkkasin peltejä, ennen kun leivinpaperin ja pullat siihen asettelin, vaikka ne homeitiöt taitaa kulkeutua ilmankin kautta? Nämä lapsethan ovat siis erittäin herkkiä saamaan kaikki mahdolliset infektiot ja ne voivat olla hengenvaarallisia syöpäpotilaille!
No pullat onnistuivat kuitenkin ja vaihtoehtoina oli korvapuustia, voipulla ja tavallista pullaa. Poika söi kaksi korvapuustia ja sitten alkoi paha olo. Sytostaatit vaikuttaa. Muutkin potilaat söivät, ketkä pystyivät ja vanhemmille ja hoitajillekin jäi muutama pulla.
Sytostaatit vaikuttaa jo kovasti. Poika nukkuu vaan, olo on huono ja naama kalpea. Ihmeellisiä nämä myrkyt, kynnet ovat valkoraidalliset ja silmät punaiset… Yritti olla koneella hetken, kun netti taas toimii, mutta tuli paha olo, joten uni tuntuu paremmalle vaihtoehdolle. Täällä minä istun nojatuolissa Pojan sängyn vieressä ja poika vaan nukkuu, kunnes kone taas piippaa ja sitten painetaan hoitajanappia seinästä, koska sänkyyn tuleva nappi on ei toimi. Illalla Pojalla tulee vielä itku kun olen lähdössä kotiin ja pissatuslääke pitää vielä ottaa, ennen kun pääsee nukkumaan. Lupasin odottaa, että lääkkeen vaikutus lakkaa, ennen kun lähden. Puoli yksitoista lähden sairaalasta kotiin toisten lasten luokse, joita en tänään nähnyt ollenkaan ja lupaan Pojalle, että isä tulee huomenna aamulla sairaalaan hänen luokseen.

 

 

10 kommenttia

Kategoria(t): Saana

10 responses to “Olisikohan Lastenklinikan remonttiin tai uuden sairaalan rakentamiseen ollut syytä kiinnittää huomiota hieman aikaisemmin…

  1. Koskettava kertomus Pojan ja tämän äidin päivästä syöpäosastolla.

  2. Kaisa Wires

    Uskomatonta, että Suomessa voi olla tällaista! Lastensairaala käyttökelvottomassa kunnossa. Sääntö, että yli 11-vuotiaiden kanssa ei voi vanhempi olla läsnä yötä päivää, on epäinhimillinen ja kylmä. Noin rankkojen hoitojen ja hieman lievempienkin ollessa käynnissä lapsi, nuori ja jopa aikuinen tarvitsee lähimmäisen tukea ja turvaa. Blogisi sai minut vihaiseksi. En ole Saana sinulle vihainen ,vaan teidän kokemallenne epäinhimillisyydelle, jota suomen kaltainen valtio sallii tapahtuvan.
    Kiitos tästä julkisesta viestistä, minkä jaksoit kirjoittaa meille, jotka valitsemme asioistamme päättävän elimen.
    t. Kaisa

  3. pia

    😦 Kovasti jaksamista asian kanssa. Enkeleitä pojalle ja sano terveisiä teini-ikäisten musiikinopettajalta että ei saa menettää toivoa.

  4. päppi

    Sanaton… Toivon onnenenkeleitä ja uskomattomia voimia ihan jokaiselle tähän perheeseen…<3<3<3<3

  5. merja lohikainen

    Hävettää olla aikuinen joka valittaa turhasta.Pitäisiköhän suomalaisten lähteä kadulle että edes lapset ja vanhukset saisivat sen,mikä heille kuuluu,niin terveenä kuin sairaana.Jaksamista koko perheelle.

  6. Sanattomaksi saa😦

  7. Voimia sinne ja paljon terveisiä!

  8. heidi

    *Kyynel*

  9. saana nuutinen

    Kiitos kaikille Tsemppauksesta! Nyt tarvitsemme sitä kovemmin kuin koskaan. Pojan syöpä uusiutui kesken hoitojen😦 Mutta niin kauan kun hoidetaan, niin on toivoa! Siihen me luotamne❤
    Saana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s