Miksi?

Kirjottaja Merja Rukko

Olisipa kiva kirjoittaa, että asiat ovat kunnossa ja apua saatu. Sellaista olisi varmasti kiva lukeakin?  Mutta todellisuus tahkoaa jo totuttua kaviouraa ja avun saanti on vain kaukainen unelma.

Sekä me vanhemmat että lääkärit pidimme erityisen tärkeänä, että tytär aloittaa koulunsa tänään omien voimiensa mukaan, muutaman tunnin päivässä. Siispä aamulla starttasin auton ja, koska tyttö oli sairaalasta kotilomalla nyt viikonlopun, ajoin lapsen kouluunsa. Matka sujui melko jouhevasti ja runsaan tunnin päästä olimme perillä ja jopa ajoissa, mutta tänään koulu alkoikin vasta aamuruuhkan jälkeen näin ensimmäisenä aamuna. Odottelin hetken koulun lähettyvillä ja ajelin saman matkan kotiinpäin. Ennen kahta tytär soitti ja kertoi koulun loppuneen tältä päivältä. Jätin muut hommat ja painoin kaasua. Vajaa tunti niin olin perillä ja sitten reissu kotiin. Tytär oli saanut kirjalistan ja lukemattomia kuponkeja täytettäväksi. Kirjat pitäisi hankkia hetimiten. Kävimme pikaisesti kodin kautta hakemassa seuraavan päivän vaatteet ja suuntasimme takaisin sairaalaan ja sieltä ajoin vielä kotiin. Kaikkiaan olin tänään liikenteessä yli neljä tuntia. Laitettuani auton parkkiin omalle pihallemme havahduin puolen tunnin päästä. No kai päiväunet voi ottaa pysäköidyssä autossakin?

Huomenna aamulla olen sairaalalla aamulla klo 7 ja ajamme sieltä kouluun joka alkaa hiukan yli kahdeksan. Sen jälkeen tulen kotiin. Ehdin juoda aamukahvin jonka jälkeen lähden sairaalalle tyttären hoitokokoukseen ja sen jälkeen taas ajan sen tunnin hakemaan lapsen koulusta ja palautan sairaalaan. Kauanko tätä mahtaa kestää?

Olen tuloksetta tavoitellut Espoon kuljetuspalveluiden sosiaalityöntekijöitä jo useamman viikon. Kaksi viikkoa sitten jätin ensimmäisen soittopyynnön. Viime keskiviikkona jätin soittopyynnön jo kahdelle eri sosiaalityöntekijälle, joista toinen on pomo. Värväsin myös K10-osaston sosiaalityöntekijän jahtaamaan näitä työntekijöitä. Viime  keskiviikkona puhelinpalvelutyöntekijä  muisti muistuttaa minua , että heillä on lain mukaan 3 kuukautta aikaa tehdä päätös kuljetuksista. No en epäile sitä, mutta meidän avun tarpeemme on juuri nyt. Muuten tämä nuori jää pois koulustaan ja kuntoutuminen vaarantuu.

Muutenkaan ei ymmärrykseni taivu tämän yhteiskunnan avustuksille. Kela odotetusti hylkäsi hakemuksemme kuntoutusrahasta, mutta virkailija esitti että 16-vuotias voi hakea sairaspäivärahaa. No näin sitten teimme. Mutta sairaspäivärahaa ei voi saada jos nuori menee voimiensa mukaan kouluun. Eli jäädessään kotiin tai sairaalaan makaamaan, hänelle maksetaan päivärahaa, mutta jos yrittää niiden voimiensa mukaan, niin siitä rangaistaa tuen menettämisen muodossa. Kuinka moni toimii rahan ohjaamana? Me uhmaamme päätöstä ja haimme koulun alkamisen päivästä jälleen kuntoutusrahaa. Koulu on kuitenkin tässä tapauksessa äärimmäisen tärkeä estämään sen, ettei nuori jättäydy yhteisömme ulkopuolelle ja laitostu tai syrjäydy vaan voimiensa mukaan lähtisi etenemään kohti ammattia.

Me vanhemmat teemme mitä me pystymme nuoremme eteen, ja tämä tilanteemme estää meitä itseämme jo tekemästä ansiotyötä. Tilanne on järjettömyydessään täysin absurdi ja tätäkö jatkuu nyt sen kolme kuukautta, jotta Espoo tekee vammaislain mukaisen päätöksensä ja saamme kyydit tai sitten emme? Uuvutetaan vielä vähän lisää näitä entisestään väsyneitä vanhempia? Mitä ihmettä sillä saavutetaan? Halutaanko meidän koko perhe pois työelämästä?

Meidän avun tarpeemme on nyt ja tässä. Emme me jaksa tätä kuljetusrumbaa kolmea kuukautta emmekä pystyisikään.  Samaan aikaan, kun nuorta pitää hakea sairaalasta pitää lähettää seuraavaa lasta kouluun. Miten te olette ajatelleet? Voisitteko te siellä Espoon kaupungin kuljetuspalveluissa edes vastata niihin soittopyyntöihin?

Minusta tässä maassa tehdään tietoista toimintaa, jotta lisää nuoria jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle ja yhä enemmän vanhempia uupuisi. Emme me ole valinneet osaamme ja heti olen valmis vaihtamaan osaani jonkun toisen kanssa, jos silloin myös lapseni paranee tappavasta taudistaan. Ovatko työntekijät Kelassa ja kaupungilla palkattu hakemaan syitä, miksi tuet perheeltä voidaan evätä vai auttamaan, kun perhe kohtaa kriisin? Miksi otetaan aikalisiä silloin, kun perhe pyytää kiirehtimään?

Voisiko joku päättäjä vastata minulle, että MIKSi näin kummallisesti toimitaan. Ihan vaan, jotta ymmärtäisin

2 kommenttia

Kategoria(t): Merja

2 responses to “Miksi?

  1. Ei pysty ymmärtämään! Mun tyttäreltä murtui jalka viime talvena, ope ilmoitti siitä sinne-mistä-taksit-myönnetään ja sieltä tuli sitten mulle meilinä kysymyksiä osoitteista ym. Koko touhuun meni ehkä 5 tuntia kun taksi oli myönnetty kuukaudeksi. Ja siis, myöskin Espoossa asutaan.

    Voimia teille. Toivottavasti asiat järjestyy!

  2. Merja Rukko

    Sinun tyttäresi kuuuu varmaankin perusopetuksen piiriin. Silloin se vielä toimii. Minun tyttäreni aloitti lukion. Ja minä teen kaikkeni jotta hän siellä voisi käydä edes sen yhden tunnin päivässä, koska se on hänen tulevaisuutensa takia aivan elinehto. Pysyä mukana eikä syrjäytyä omaan epätoivoonsa. Mutta meille ei kuljetuksia myönnetä. Nyt yhteiskunta maksaa minun sairaspäivärahani, koska tilanne on kannaltani uuvuttava. Ja jos ratkaisua ei löydy niin taidamme tyttären kanssa yhtaikaa päätyä eläkkeelle? Näin se syrjäytymisen varmistaminen käytännössä hoidetaan. Ehkäiseminen on vain sanahelinää. eikä yksikään päättäjä ole vastannut, en usko etteivät he olisi tätä nähneet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s