Taivas itkee ja niin itken minäkin

Kirjoittaja Janet Grundström

Syksyn lehdet koristavat puita ja auringon paistaessa näkymä on mitä mahtavin. Rakastan syksyn väriloistoa ja kuulasta syysilmaa. Silti mieleni valtaa suunnaton alakulo, ahdistus ja mieletön ikävä.
Yksitoista vuotta sitten minun elämäni musertui, kun poikani ensimmäinen ystävä, Aarni kuoli yhden vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Eihän lasten kuulunut kuolla, ei koskaan. Vaikka oman vaikeasti vammaisen poikani kautta olin joutunut oppimaan, että elämä ei aina suju käsikirjoituksen mukaan niin tuo tieto Aarnin kuolemasta lamautti minut totaalisesti. Tiesin kyllä että lapsia kuolee Suomessakin hyvästä hoidosta huolimatta mutta ei sentään minun läheltäni eikä kukaan sellainen lapsi, jota itse olin syvästi rakastanut. Olin antanut itselleni luvan rakastua häneen vaikka tiesin että hänen elämänsä tulee jäämään lyhyeksi. Aarni oppi sanomaan äiti ja isi sekä oli iloinen ja onnellinen mitä rakastetuin lapsi. Sen hän oppi tuntemaan vaikka kuolikin niin varhain. Jos hänen vanhempansa olisivat saaneet päättää ei häntä olisi ikinä annettu pois – ei ikinä. Mutta silloin kun elämä ei enää kanna on vanhempikin annettava periksi, on päästettävä irti, vaikka sydän huutaisi toista. Aarnin vanhemmat kaipaavat poikaansa ikuisesti. Vaikka he iloitsevat kahdesta terveestä tyttärestään puuttuu vanhempien kasvoilta se kaikkein iloisin ilme.
Aarni ehti lyhyen elämänsä aikana kokea kaikki vuodenajat läpi, vaikka sairaalan sisällä ei vuoden aikojen kiertoa juuri huomaakaan. Pääsimme sentään kerran ulkoilemaan yhdessä se oli talvella 2001, kun työnsimme erityisiä lapsiamme tavallisissa vaunuissa ja mietimme yhdessä Aarnin äidin kanssa että ohikulkijat varmaan katsovat että siinä kävelee kaksi huoletonta, äitiyslomalla olevaa äitiä lastensa kanssa… totuus oli kaukana tuosta. Aarni pääsi onneksi alkukeväällä 9 kk iässä kotiin ja kotisairaala sekä vanhemmat huolehtivat hänen hoidostaan. Kotihoito tosin vaihtui liian usein sairaalahoidoksi ja tilan huononnettua Helsingin lastenklinikaksi.
Syyskuun lopussa poikamme sai vihdoin ensimmäisen hampaansa vuoden ja kahden kuukauden iässä. Halusin jakaa tämän ilon Aarnin äidin kanssa mutta puhelu ei ollutkaan iloinen. Sain kuulla että Aarni oli myös saanut hampaita, neljännen hampaansa, mutta verenvuoto joka hampaan puhkeamisesta oli tullut ei ollutkaan loppunut. Se mikä meillä oli iloinen tapahtuma käynnisti Aarnin tapauksessa lähtölaskennan. Aarni kuoli 2.10.2001. Päivälleen 11 vuotta sitten. Kaipaan Aarnia suunnattomasti, en ole unohtanut häntä enkä koskaan tule häntä unohtamaan. En unohda myöskään muita pieniä leijonanpentuja, jotka ovat lähteneet kesämaahan enkeleiksi aivan liian varhain.
Syksyn tullessa ja lehtien saadessa värit valtaa mieleni kaipuu, suunnaton ikävä. Sytytän tänään kynttilän rakkaan Aarnin muistolle. Meille Aarnin lyhyt elämä opetti paljon, se opetti sen meillä ei ole mitään hätää, niin kauan kun saan joka ilta laittaa poikani nukkumaan ja joka aamu herätä hänen kanssaan. Se riittää minulle!

2 kommenttia

Kategoria(t): Janet

2 responses to “Taivas itkee ja niin itken minäkin

  1. Itselläni on nyt 14-vuotias vaikeasti cp-vammainen tyttö,istuu pyörätuolissa,on täysin autettava kaikessa,elämä on antanut paljon tytön kautta,mutta paljon on myös ottanut.Meille sama asia,ensimmäisen ja ainoan ystävän menetys tapahtui maaliskuussa,se kosketti tosi paljon ja koskettaa varmasti lopun elämän,ei kulu päivääkään etten miettisi asiaa,se on tuonut pelkoa mutta myös enemmän rakkautta perheeseemme,vaikea sanoa sanoin,ikävä on suuri,ajatukset usein pienen menetetyn pojan perheessä,miksi elämä onkin niin julma… Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi! Nina

  2. Voimaa ja ihanaa syksyä myös sinun perheellesi,

    Janet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s