Tosielämässä apua ei saa

Kirjoittaja Merja Rukko

21.8.2012 puhelimessa

– Espoon vammaispalvelusta sostt x.x päivää. Yritin kovasti soittaa viime viikolla, mut en saanut kiinni ketään. Valitettavasti kuljetuksia lapselle ei voida myöntää. Mut ollaan kyl sitä mieltä että tarvitsisitte apua teidän tilanteeseen.

– joo, tarvittais siihen tyttären koulukuljetukseen apua.

– siihen ei voida myöntää, mut jotain apua te kyl tarviitte.

– mitähän sä sit ehdotat, jos ette voi kuljettaa lasta kouluun ja takaisin. Haluatteko te todella että me vanhemmat uuvutaan eikä pystytä palaamaan töihin? Mulla menee 4;5 tuntia päivässä pelkkiin kuljetuksiin.

– eihän kukaan sitä halua mutta olisi hyvä pitää neuvottelu missä mietitään mitä apua te tarvitsette.

– no me tarvittais ne kuljetukset…..?

– meidän pitää yhdessä sairaalan kanssa miettiä mitä te tarviitte?

-no millaista apua sä sit voit meille tarjota?

– se pitäisi yhdessä miettiä. Meidän pitäisi tutkia millaista apua tarvitsette?

– no me sitä kuljetusta…

– sitä me ei voida antaa mutta onhan toi nyt kauhea tilanne ka jotain apua teille pitää saada. Jos otetaan vaikka lastensuojelu tähän mukaan.

– ei oteta. Meidän nuori on sairaalassa eikä tarvitse suojelua eikä lapsiamme muutoinkaan kohdella kaltoin. Ja me tarvitaan ne kuljetukset.

2.10.2012 sairaalalla
Olen tyrmistynyt. Tänään tyttären osaston hoitokokouksessa istui kaikkiaan yksitoista ihmistä kun pidettiin samalla verkostotapaamista. Me vanhemmat, ylilääkäri ja osastonhoitaja, omahoitajia ja Espoon vammaispalvelun edustajia kaksittain. Käytiin läpi tyttären vointia, tehtyjä tutkimuksia ja osaston tapahtumia. Ja sitten sitä mitä apua nuoremme tarvitsee ja mitä on tarjolla. Niin, tässä kohdin minun ymmärrykseni loppui. Minä, koulutettu ja ihan normaalilla järjenjuoksulla varustettu perheenäiti, en ymmärrä, ettemme ole oikeutettuja minkäänlaiseen apuun nuoremme osalta. Me vanhemmat puhumme aivan eri kieltä kuin nämä sosiaalityöntekijät. Me kerromme meidän jokapäiväisestä elämästämme ja huolestamme. Me puhumme siitä millä koetamme pitää nuoremme päätä pinnan yläpuolella ja estää häntä hukkumasta. Ja Espoon vammaispalvelu puhuu laeista ja pykälistä ja Espoon tekemistä tulkinnoista. He puhuvat siitä, etteivät voi nostaa perhettämme ylös sieltä kylmästä vedestä, koska emme ole reitillä, emme ole sillä väylällä millä apuveneet kulkevat ja he eivät voi kääntää ruoria ja poimia meitä kyytiinsä. Me uppoamme väärällä alueella. Emme sovi muottiin.

Olen nyt kuljettanut lastani koulussa päivittäin kahden kuukauden ajan. Lähtenyt aamulla, ajanut yli neljä tuntia päivässä edestakaisin kodin, koulun ja sairaalan väliä. Joinain aamuina olen ajanut sairaalalle turhaan; tytär ei ole ollut koulukunnossa.

Minulla olisi työpaikka ja olen viisihenkisen perheemme ainoa työssäkäyvä ja sen elättäjä. Yhden palkalla eläminen on haasteellista jo ihan täydelläkin palkalla ja nyt olemme vain sairaspäivärahani varassa. Olemme luottokorttikierteessa, tämä on se ensimmäinen askel kohti syöksykierrettä?

Hain lapselleni kuljetuksia sairaalan ja koulun välisille matkoille heti kun selvisi, että koulua käydään sairaalasta käsin. Päätös tuli hiukan luvattua kolmea kuukautta aiemmin. Matkoja ei vammaispalvelulain mukaisesti myönnetty vaikka lähes samanlaisesta tilanteesta on Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös muutaman vuoden takaa. Teimme oikaisupyynnön , jonka senkin käsittely kestää 3 kuukautta. Sitten voimme valittaa oikeusasteisiin.

Olen nyt koittanut hakea apua tähän epätoivoiseen tilanteeseemme ihan kaikkialta, jopa medialta. HBL:ssa muutama viikko sitten kerroin taistelustamme. Ja kun toimittaja otti yhteyttä myös Espoon sos.palveuista vastaavaan tahoon, niin hän kehoitti meitä ottamaan häneen suoraan yhteyttä. Voitte vain arvata montako kertaa olen yrttänyt ja montako soittopyyntöä olen jättänyt ja sähköpostia lähettänyt. Lukemattomia, tuloksetta. Yrittämisestä ei ainakaan ole jäänyt kiinni. Tulevana perjantaina toinen perheenjäsen joutuu leikkaukseen ja mahdollisuuteni kuljettaa 16-vuotiasta tytärtäni kouluun päättyy. Minä kuvittelin asuvani yhteiskunnassa, jossa saa apua, kun omat voimat eivät riitä ja tehdään jotain millä estetään nuorta syrjäytymästä. Missä ovat nyt kaikki ne tahot, jotka työskentelevät nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Täällä olisi nyt kokonainen syrjäytyvä perhe. Meille riittäisi se ihan pieni tavallinen teko; nuoren kuljettaminen kouluun sairaalasta ja takaisin.
Minä olen nyt tehnyt kaikkeni, en pysty enempään. Olen vain loputtoman uupunut.

Mainokset

50 kommenttia

Kategoria(t): Merja

50 responses to “Tosielämässä apua ei saa

  1. Helka Hirvonen

    Kannattaa ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon > läänin sosiaalitarkastaja tai läänin sosiaaliylitarkastaja. Sitä kautta asia voi hoitua nopeastikin..

    • heli

      Lastensuojelun kautta voi saada taloudellisia etuuksia helpommin. Eli suosittelen heidän puoleen kääntymistä. Me saatiin koulukuljetuksiin apua ls:n kautta, eikä meidän perheessä myöskään ole mitään vikaa vanhemmuudessa eikä ne lastensuojelussa niin ajatelleetkaan. Soitin itse ja pyysin apua ja olen kiitollinen. Älä jää yksin eikä kannata olla ennakkoluulonen ls:n kanssa. Mä olin rohkea ja niin olet takuulla säkin. Lastensuojelulla on turhaan huono maine ja turhaan oikeesti sitä pelätään.

      <voimia

  2. Elina

    Jakoon feisbuukkiin. Voisinpa tehdä jotakin – aivan järjetöntä. Ja sitten syrjäytymistä ehkäisevä työryhmä neuvoo juttelemaan nuorille ja juomaan iltakaakaoita. Voi jumalauta että pistää vihaksi.

  3. Toope

    Täältä löytyisi myös yksi syrjäytyvä perhe, sillä erotuksella että lapsen sijasta sairastui perheenäiti. Valitettava tosiasia on se, että normaalin suomalaisen perheen on todella vaikeaa saada apua, mistään ja mitenkään.
    Toinen räikeä asia tuntuu olevan se, että terveydenhuollossa diagnooseja kyllä osataan jaella, myös vääriä, mutta ketään ei kiinnosta hoitaa _ihmistä_. Loppujen lopuksi on vaan kasa diagnooseja joita voivotellaan, mutta mistään ei tarjota hoitomuotoa/apua vaivan parantamiseksi/helpottamiseksi sillä se vaatisi aikaa ja resursseja. Kumpaakaan ei nykypäivänä löydy, joten loppujenlopuksi ihminen jää hyvin yksin elämää ja elämistä merkittävästi vaikeuttavan sairauden kanssa (vaiva kun ei johda kuolemaan).

    Minulla oli vielä pari vuotta sitten hyvin ruusuinen kuva suomesta hyvinvointivaltiona, jossa kaikki saa apua yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Ei ole enää.

  4. Voimia!

    Mihin he perustelevat teidän koulukuljetusten epäämistä?

    • Merja Rukko

      Lukiolaisten koulukuljetukset eivät kuulu kenellekään. periaatteessa ne kuuluvat vammaispalvelulle, mutta Espoon vammaispalvelu on ohjeistettu hyväksymään ainoastaan liikuntaesteiset asiakkaat.

  5. Tiedän että tämä ei auta, mutta perheemme on kokenut tämän saman. Toivon sydämestäni että saatte apua heti. Tämä byrokratia on liian monimutkaista maalaisjärjellä ymmärtää. Pyöritellään ja vatkataan, kaikki aika ja energia menee hukkaan kaikenmaailman palavreihin . Ihan turhaa. Teille voimia taisteluun, me taisteltiin liki 8 kuukautta avun saamisesta, joka tosin siten katkaistiin yhtä nopsaan. Voimia ❤

  6. Altsu

    Voimia, jaksamista ja halauksia sinulle! Voi kun tietäisi, miten sinua voisi auttaa. Olisiko jokin diakoniataho mahdollinen?

  7. Satu

    Raskas tilanne. Voimia kovasti!!! Ymmärrän täysin miksi olet pahoittanut mielesi lastensuojelukommenteista, ja mikä (kuljetukset) olisi teille ensisijainen apu ja tarve. Mutta…yritä jaksaa ajatella, että jos nyt kertakaikkiaan ensisijaista vaihtoehtoa ei anneta, on parempi kuitenki ottaa vastaan vaikka ees rippeitä (muita tukitoimia) kuin antaa sen perhetilanteen kaatua. Tai vaikka se senkin jälkeen kaatuiskin, tietää ainaki yrittäneensä kaikkensa. Ja älä ihmeessä lähde niihin pikaluottoihin! Anna vaikka talouden kosahtaa jo nyt tässä kuussa – se on parempi kun sit isojen velkojen kaa. Oottehan varmaan toimeentulotuella?

  8. hans

    en voi muuta kuin toivottaa voimia
    kokemuksesta tiedän, että järjestelmää on hankalaa kaataa, tai saada edes itselleen(perheelle) kuuluvia oikeuksia, tai laki sääteisiä palveluja. suomistoliitossa ollaan, ja kakki tehdään lain mukaan, ei niin kuin se kirjoitetaan, vaan niin kuin se eri paikoissa eri tavalla tulkitaan. emme ole todellakaan tasa-arvoisia lain edessä

  9. Sinikka Selkisalo

    Sanat ei riitä kertomaan mitä ajatuksia mielessäni oli kun luin blokiasi. Toivon että saatte apua ja jaksatte jatkaa tuulimyllyä vastaan taistelua. VOIMIA

  10. Espoon kaupungin tulisi hävetä toimiaan. Käytätte turhaa rahaa asian vatvomiseen kun ne samat rahat voisi käyttää tämän perheen auttamiseen. Yksinkertainen asia ja edes sitä ei voi hoitaa. Suomessa on oikeus käydä koulua, ja kunnan täytyy se kuljetus järjestää. Sen takia me kansalaiset maksamme noita älyttömiä veroja. Laittakaa ne rahat siihen käyttöön mihin ne on tarkoitettu ja lakatkaa jahkaamasta turhia asioita ja tuhlaamasta MINUN verorahoja omiin palavereihinne. Hävetkää.

  11. Aivan käsittämätöntä toimintaa yhteiskunnan taholta. Miten surullista, että byrökratia jyllää tässä maassa noin vahvasti. Eri tahot pyörittelevät asioita ja mitään konkreettista ei saada aikaiseksi. Voi, miten pistää kiukuttameen… rahaa syydetään kyllä ulkomaille kasapäin, kun sitä täällä kotimaassakin tarvittaisiin. Hienoa kuitenkin on, että olet tuonut asiasi näin julki ja toivon tästä olevan jotain hyöytä. Toivon sydämmestäni, että saat apua mitä pikimmin.

  12. Paluuviite: Sirpa Timonen-Nurmia | Tosielämässä apua ei saa | Leijonaemojen blogi

  13. Ihminen – pieni ihminen on unohdettu. Järjen käyttäminen olisi sallittua!

    • Onko mahdollista jättää nuori koulun ulkopuolelle: ”Ongelma on lukio. Eli peruskoulun jälkeen sairaalan tai kenenkään ei tartte hoitaa mitään. 16vee saa jäädä vapaasti hukkumaan…”!??

  14. Kati Härkönen

    Voimia koko perheelle ❤ Itse olen kahden erityislapsen äiti ja näin ollen tiedän kuinka haasteellista apua on saada :/

  15. Maarit

    Uskomatonta! Tässähän loukataan räikeästi lapsen ja vanhempien oikeuksia. Voimia sinulle Merja. Vaikka en ole uskovainen, niin rukoilen Sinun ja perheesi puolesta.

  16. Leijonaisä

    😦 on myös kokemusta tilanteesta jossa tarvittavaa apua ei saanut, sitä jota pyysi oli mahdoton toimittaa, kaikkea muuta turhaa ja tilannetta sotkevaa kylläkin. lastensuojelulla on pohjaton määrä resursseja toimittaa tarpeetonta ja asiaa pahentavaa. lopulta voidaan sitten kaiken mentyä sekaisin ja lukkoon tehdä vaikka huostaanottoja ja sijoituksia, sotkea lapsi tai lapset täysin viemällä viimeinenkin turva pois. myöhemmin voidaan oikeutetusti sanoa että tilanne oli kyllä niin huono että tehtiin ihan oikein :(. usein paras tieto on lapsen vanhemmalla joka lapsen parhaiten tuntee. ihmettelen miksei ihmistä kuunnella ja auteta, silti voidaan tuhlata uskomaton määrä aikaa ja rahaa kaikkeen muuhun. ja lopulta päätyä siihen kalleimpaan ja huonoimpaan vaihtoehtoon. luulisi että matkatkin kannattaisi vähän aikaa maksaa, moneen muuhun seuraavaan huonopaan vaihtoehtoon verrattuna se on halpaa, varsinkin huomioiden että vanhempi tai vanhemmat voivat siten säilyttää työpaikkansa ja mahdollistaa oman ja perheen elämän maksamisen sekä selviytymisen myös tulevaisuudessa. iso halaus ja paljon jaksamista, et ole yksin vaikka varmaan tiesitkin sen jo.. kyllä sen totuuden tietää jos ei muusta niin lapsen silmistä, katseesta, rakkaudesta ja turvallisuudesta..

  17. Mimi

    Hei! Eikö meistä joku vois auttaa ja ryhtyä kuskiksi edes joksikin aikaa tai vuorotellen tälle perheelle. Espoolaiset huom! Annetaan hyvän kiertää!

  18. Hanna

    Merja,
    raivostuttaa sinun perheesi puolesta. Etta ei voida loytaa keinoa auttaa kun noin selvasti sen tarpeen tuot esille. Suuri hatunnosto sinulle, etta olet jaksanut nainkin pitkaan, moni olisi jo louvuttanut. Lammin hali mahtavalle Aitille!

  19. Kennoska

    Pistää vihaksi puolestasi. Ensimmäisenä tulee mieleen, että oman kuntasi sosiaaliasiamies voisi olla avuksi. Toiseksi jäin miettimään, että eikö koulukyydin järjestäminen ole koulun asia silloin kun koulumatka on liian pitkä tai nuori ei siitä selviä itsenäisesti? Nämä voivat toki olla asioita, jotka olet jo käynyt läpi ja neuvoina siis yhtä turhan kanssa. Paljon voimia sinulle ja perheellesi.

  20. Maarit Hodju

    tämä on järkyttävää mihin me koko luoma kunta olemme menossa!!! Ei toista ihmistä oteta huomioon,ihmiset ajetaan loppuun,kauhea kiire koko ajan ja sanotaan vain, ” ei nyt kyllä voida”……

  21. Oletko soittanut lapsiasiavaltuutetulle? Koulukuljetus on kunnan vastuulla. Mita kunta sanoo?

  22. tällaisten tarinoiden vuoksi en malttanut olla lähtemättä kuntavaaleihin ehdokkaaksi – näistä on tultava loppu

  23. Johanna Lahtinen

    Hei!
    Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä alueesi seurakuntaan ja sen diakoniin? Jos he voisivat auttaa tilanteessanne esim. maksaa taksimaksuja tms.?

  24. Kiitos kirjoituksestasi, se kuvaa niin hyvin sitä todellisuutta, josta me espoolaiset päättäjät emme tiedä juuri mitään. Jos sinulle sopii, niin lähetän blogisi edelleen kaupungin virkamiehille ja pyydän siihen selvitystä.

    terveisin Sirpa Hertell
    kaupunginvaltuutettu
    kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja
    sirpa.hertell@vihreat.fi

    • Merja Rukko

      Kiitos oikein mielellään. ja minut tavoittaa sähköpostista etunimi ÄT sukunimi.fi

  25. Pinja

    Voi ei, en olisi halunnut kuulla tällaista. Eikö nämä teidän taistelut koskaan lopu :(. En tiedä muistatko mua, odotin esikkoani samaan aikaan kuin sinä ”mossea”

    • Merja Rukko

      Muistan kyllä :c). Ja tytärhän sairastui samalla viikolla kun kuopus syntyi. Ikimuistoinen äitiysloman alku. Syöpä ei valitettavasti ole sellainen tauti että se alkaa ja sairastetaan ja päättyy. Se syö ja vie kaiken. turvalisuuden, terveyden, ihmissuhteet ja ystävät, työpaikat ja toimeentulon. Mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan. Ja oireita lapselle jää ja osa kuulemma tulee vasta vuosien kuluttua.
      terveisin, merja

  26. Hanna Kalanne

    Järjen käyttäminen olisi myös yhteiskunnalle halvempaa..

  27. tiina viitanen

    Näin se juuri on myös Vantaalla. Yli 20 vuotta samaa vääntöä. Päätökset perustellaan sillä, ettei kukaan ole vienyt asiaa oikeuteen, että olisi oikeuden tulkinta laista, joten me nyt tulkitsemme tätä väljää lakia näin. Miten voi tulkita lakia vammaispalveluista eväten palvelun, jos laki velvoittaa mahdollistamaan yhdenvertaisen osallistumisen yhteiskuntaan? Miksi näille Asiantuntijoille maksetaan palkkaa siitä, etteivät tee työtään? Ketä varten ovat sote-puolen ihmiset? Eikö järjen käyttö ole sallittua kuntapalveluissa? Samaan aikaan terveille pitää lain mukaan räätälöidä yksilölliset polut työelämään, mutta alaluokkia käyvä liikuntzvammainen lapsi ei saa apuvälineeksi tietokonetta, kun kerran puhuu… Tämä on loputon taistelu. Miten ainoa apu näyttää olevan tämä lastensuojelu?

  28. natuska

    Meinasin toivottaa sinulle jaksamisia, mutta mieleeni tulee ettei ihmistä voi vaatia jaksamaan yli omien voimavarojensa, olet jo jaksanut muidenkin puolesta. Toivotan sinulle toivoa paremmasta huomisesta, huomisesta jossa perheesi tarpeet otetaan tosissaan!

  29. Outi Onttinen

    Kylläpä on sympatiat kovasti teidän puolella ja paha mieli virkamieskoneiston puolesta, ettei perhettänne kuunnella. Olis kirveelle töitä…. Hyvin olet ainakin jaksanut viedä asiaa moneen suuntaan saadaksenne apua, siihenkin väsyy. Rukoilen, että joku asiaanne hoitava huomaa virheensä ja haluaa korjata tilanteen eduksenne ❤

  30. Merja Rukko

    Kiitos kaikille Teille myötäelämisestä, olen siitä tosi kiitollinen ja sekin auttaa jaksamaan.

    Minä en kykene ymmärtämään tämän yhteiskunnan logiikkaa; on viisaampaa antaa minun olla (ja tätä menoa myös pysyä) sairaslomalla, jonka korvauksen maksaa yhteiskunta, kuin maksaa tämän ensimmäisen lukiovuoden koulukuljetuksia tyttärelleni (Espoon kaupunki). Samat veronmaksajat loppupeleissä nuo rahat maksavat, yhdentekevää että toiset kiertävät Kelan kautta ja toiset kaupungin kassan kautta.

    Tyttäreni on taistellut syöpää ja sen myöhäisvaikutuksia vastaan urheasti 4,5 vuotta. Jaksaminen on ollut usein jo hilkulla ja olemme olleet siellä ’rajalla’.

    Äitiys on ihmeellinen asia, sitä jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, mutta sitten kun taas tilanne helpottaa niin sitä syvempi romahdus on tiedossa mitä äärimmilleen se jaksaminen on vedetty. Runsaassa neljässä vuodessa ollaan jo aika väsyneitä. Ja kun me vanhemmat romahdamme, niin tytär romahtaa ja on täällä vielä kaksi nuorempaakin.

    Ei tämä voi olla näin vaikeaa.

    Ja selvennykseksi vielä että olen saanut ystävän välitykseltä kunnan virkamiehiltä viestiä ettei lukioikäisen koullunkäynti vaan kuulu kenellekään; opetustoimi vastaa peruskoululaisista (ei lukiolaisista), sos&terveystoimi vastaa sairaanhoidosta (nuori on erikoissairaanhoidossa), ja siten ainoaksi avuntarjoajaksi jää vammaispalvelut. Tytär saa Kelalta korotettua vammaistukea, joten siellä tilanne tunnustetaan, mutta vammaispalvelun tulkinta on että vain vaikeasti liikuntaesteiset ovat heidän tukensa piirissä. Tyttäremme murheet ei siis kuuu kellekään, paitsi meille vanhemmille.

    Totean vielä kuitenkin tässä tätä rahan kohdentamista; tyttäremme on kuntoutettavissa tulevaisuuden veronmaksajaksi varsin pienellä jatkopanostuksella. Hän on kouunkäyntiin hyvin motivoitunut ja tekee töitä todellakin niin paljon kuin pystyy sen eteen. Ja hän tai perheemme emme ole tästä mitään itse aiheuttaneet tai tätä pyytäneet. me vain haluaisimme selvitä.

    Kiitos teille avustanne <3,

    Merja

    • marjaterttu

      asumme pienessä suomalaisessa kaupungissa nyt(aikaisemmin pääkaupunkiseudulla),mutta 18 vuoden yksinhuoltajakokemuksella sanon että vain lastensuojelusta valitettavasti saa apua tai mielenterveyspalveluiden kautta…köyhyys on sairaus suomessa ja on ollut ainoa keino meille hakea tukea,siis köyhyyteen ja elämänlaatuun lastensuojelun kautta,minulle jopa sanottiin,että kukaan ei tule rahaa sinulle anamaan kotiin jos et tule itse pyytämään,kun ihmettelin kuinka saimme maksetun täysihoitoloman loman ensimmäisen kerran vasta 17 vuoden yh-jälkeen…olisi siis pitänyt olla ajatustenlukija jo vuosikausia ja osata pyytää.kukaanhan ei tälläisista kerro tietenkään..lastensuojelulta olemme myös saaneet satunnaisesti automatkoja sekä tyttären harrastumatkoihin ja harrastuksiin kustannuksia ja jos koulu olisi ollut kauempana,olisi matkat varmasti järjestyneet.!Kuitenkaan tyttäreni ei ole nk ”vammainen” vain lukihäiriöinen ja näin hienosti apu on tullut ja viivästyksettä on reagoitu kaikkeen.

    • Eeva Keskinen

      Oletko hakenut koulukuljetuksiin ym. perheen menoihin toimeentulotukea? Sehän on viimesijainen apu, kun muut tulot ja tuet eivät riitä välttämättömiin menoihin, ja sitä voidaan myöntää myös harkinnanvaraisesti joissakin tilanteissa silloinkin, kun ns. laskennallista toimeentulotuen tarvetta ei ole. Joku kommentoija ehdotti myös diakonian avun hakua. Se voi olla yksi vaihtoehto, mutta ainakin omassa kotikunnassani sitä voi saada vasta, kun ensin on haettu toimeentulotukea ja senkin jälkeen on tuen tarvetta tai toimeentulotuesta on kielteinen päätös.
      Voimia perheellesi!
      Eeva

  31. Heidi

    Hirveä tilanne, tuohon on pakko saada ratkaisuja ja PIAN!

    Mulla on samansuuntaisia kokemuksia Espoosta, kun perheenjäsen sairastui vakavasti. Harmillisesti oireet ja potilaan IKÄ olivat vääränlaiset Espoon kaupunkin kaavoihin, joten tukitoimia ja apua ei voitu toimittaa – moniammatillinen työryhmä pitkään pohdittuaan potkaisi meidät vain ulos kunnallisesta hoidosta ja käskivät mennä yksityiselle.

    Hävyttömintä ehkä oli kuitenkin vielä se, että kun tämä yksityinen lääkäri – alansa guru – kirjoitti kuntoutuslähetteen, sitä ei Espoon kaupunki suostunut lähettämään Kelalle arvioitavaksi, sillä se on.. tadaa… a) yksityiseltä lääkäriltä eikä julkiselta puolelta b) lääkäri sattuu olemaan alansa asiantuntija, joten ”kirjoittanee lähetteitä kaikille potilaille, ei näitä voida hyväksyä”.

    Suosittelen kaikkia espoolaisia ennen sairastumistaan tai vammautumistaan tarkistamaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta soveliaat oireet, avuntarpeet sekä onko oikean ikäinen ko. sairauteen/vammaan, muuten elämästä voi tulla todella, todella raskasta.

  32. Jenni

    Voimia teille, monia lämpimiä halauksia. Sitä toivoisi että yhteiskunnalla olisi antaa enemmänkin kuin nämä; pahoittelut ja jaksamaan kannustavat sanat, käytännössä kun niiden arvo on olematon.
    Ymmärrän täysin reaktiosi ja mielipahasi lastensuojelun mainitsemisesta, mutta olen samalla hyvin surullinen siitä että lastensuojelun mukaan kutsuminen aiheuttaa vain negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Lastensuojelu parhaillaan pystyisi vastaamaan juuri tällaiseen tilanteeseen jossa ”pudotaan kaikkien palveluiden väliin”. Perimmäisenä tarkoituksenahan on lapsen hyvinvoinnin takaaminen, tässä tapauksessa koulunkäynti tukee lapsen hyvinvointia ja sikäli sen toteutuminen pitäisi turvata. Lastensuojelu työskentelee tukeakseen lasta myös muilla tavoin kuin arvioiden tekevätkö vanhemmat ”vanhemmuuden-työnsä” tarpeeksi hyvin, on lukuisia perheitä jotka ovat lastensuojelun asiakkaina täysin muista syistä. Huostaanotto on se yhteiskunnalle näkyvin lastensuojelun osa, harmillista on että se antaa kuvan lastensuojelusta toimijana joka ensisijaisesti asettuisi vanhempia vastaan.
    Kaikkea hyvää teille, toivottavasti joku päättäjä herää näkemään hätänne.

  33. Antti

    Tämä kirjoituksesi oikeastaan herättää melko vaikeita kysymyksiä. Ymmärrän, että teillä on ollut ja on tosi vaikeaa. En halua heittää suolaa haavoihinne ja siksi kysyn saanko esittää ne täällä?

  34. Merja Rukko

    Sydämellinen kiitos Teille kaikille myötäeläneille ja välittäville lähimmäisillemme ❤ Olette ottaneet yhteyttä puolestamme kaupungin päättäviin virkamihiin ja minulle soitti vammaispalvelun sos.tt. ja kertoi meidän saavan kuljetusapua viikon päästä alkaen. Kiitos!

    Hiukan minua hymyilytti, kun tämä sosiaalityöntekijä oli puhelimessa huolissaan meidän vanhempien jaksamisesta. Olimme kokouksessa näyttäneet kuulemma väsyneiltä. Ehkäpä juuri siksi olimme alunperinkin hakeneet apua…?

    Ja toivon että joku kuntavaikuttaja tai valtakunnan vaikuttaja ottaisi asiakseen nämä 16-17-vuotiaiden sairaiden nuorten koulunkäynnin edellytykset. nyt todella koulunkäynnin mahdollistaminen ja esim juuri koulukyydit eivät oikeasti kuulu kenenkään vastuulle paitsi luonnollisesti meille vanhemmille. Me kyllä tiedostamme vastuumme tämän osalta, mutta sen vastuun toteuttaminen ei saa ajaa mahdottomuuksiin, kuten meillä oli nyt tapahtunut.

    Vielä iso kiitos :c)

    Merja R.

    • Hei Merja,
      hienoa, että asia on järjestynyt. Vien asiaa eteenpäin vammaisneuvoston kautta, ainakin.

      Pitäisi kehittää keino, jolla ääni saadaan kuuluville ja joukkovoimaa. Meillä on sairaiden lasten lisäksi mm. ADHD nuoret, joita ei lasketa vammaisiksi ollenkaan, vaikka osa tarvitsisi henkilökohtaista avustajaa tai anakin tukihenkilöä selviytyäkseen edes jotenkin.

      Mukavaa syksyä ja voimia!

    • Oi kun ihana uutinen. Ihan tuli kyyneleet silmiin. Koittakaa jaksella edelleen!

  35. macjetan

    se on tullut selväksi että asioista voidaan puhua ja se tuntuu olevan ainoa apu mitä saa.Töistä voi saada potkut jatkuvan sairastelun vuoksi mutta sairaspäivärahaa ei saa.Koko perhe voi olla täysin umpikujassa taloudellisesti ja ainut apu on jutustelu ja lastensuojelu.Tässä maassa on unohdettu taloudellinen tuki hädässä oleville tyystin.Ulkomailta voidaan tuoda tänne elätettäväksi mutta omille ei riitä?????Tsemppiä Merja ja järkeä päättäjille!!!!!

  36. Merja Rukko

    Maanantaina taitaa jatkua meidän kuljetusrumbamme koti-sairaala-koulu-koti ja päinvastoin. Lupauksesta huolimatta taksikorttia emme ole saaneet ja valitettavasti varat ei riitä siihen että maksaisimme tytön taksimatkat ensin itse ja sitten saisimme ne myöhemmin takaisin. Syyslomaa on siis koulusta ollut tämä viikko joten aikaa olisi ollut. Että näin tässä kaupungissa.

    • Harmi, jos apua ei saa! Se tulisi tosi tarpeeseen. Tiedän kokemuksesta, miten tärkeää lapselle/nuorelle on normaaliin elämään takaisin pääseminen. Koulunkäynti on sosiaalista toimintaa, ja se on parasta elämää jokaiselle lapselle/nuorelle! Opetushallitus/opetusministeriö voisivat auttaa, jos kunta ei pysty autamaan?

  37. Merja Rukko

    Laitoin viime yönä sosiaalityöntekijälle sähköpostin jossa tiedustelin kortin perään. Hän soitti äsken. Olemme kahden viikon takaisessa tilanteessa eli jälleen hän lupasi lähettää päätöksen meille kotiin ja taas kertoi että tarvitaan sitoumus siitä että korttia käytetään vain koulumatkoihin . Tästäkin puhuimme jo kaksi viikkoa sitten ja siloin hän lupasi laittaa sen lomakkeen minulle täytettäväksi. Niin nytkin.

    Edelleen siis tänään 22.10. 2012 odotamme sekä päätöstä että tätä sitoutumiskuponkia ja niide jälkeen menee vielä se viikko.

    Tämähän on melkein kuin kesä ja hyttyset. Vaikka mitä tekisi niin aina on jäljellä vielä yksi.

    Joku taitavampi tekisi tästä avun pyytämisestä ja saamisesta sketsisarjan televisioon. Realitysarjana kukaan ei tähän touhuun uskoisi.

  38. Merja Rukko

    Vihdoin tänään 29.10. posti toi kauan kaivatun kortin. Tosi hienoa!

  39. Olisi kiva tietää, miten elämänne sujuu nykyään?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s