Sairas maailma

Kirjoittaja Saana Nuutinen

Joskus kaikki on liikaa. Joskus jaksaa vain maata. Joskus.

Kuuntelen, mutten kuule.

Katson, mutten näe.

Painan mieleeni, mutta en muista. Mitään, paitsi Pojan lääkkeet, sairaalakäynnit, ruokailut. Niitä en jaksaisi hoitaa, mutta hoidan kuitenkin. On pakko.

Sairaalassa tekisi mieli sulkea korvat kaikelta pahalta, mutta ei voi. Enkä halua. Ei voi olla ajattelematta meitä kaikkia, jotka elämme tai kuljemme tässä maailmassa. Eilen taas yksi poika sai enkelin siivet. Taivaassa hän pääsee taas kävelemään ja hän voi taas olla luokkansa taitavin laskija. Taivaassa hänen ei tarvitse syödä letkun kautta, eikä hänen tarvitse kantaa sitä järjetöntä kivun, ahdistuksen ja surun taakkaa, jota näiden meidän taistelijoiden täytyy täällä maan päällä kantaa.

Yhden ihanan pienen pojan huoli on, että jos enkelit ei jaksa leikkiä hänen kanssaa, niin tuleeko äiti leikkimään sitten. Eikö äidit voisi tulla samaan aikaan lapsen kanssa taivaaseen, jos sinne lapsena pitää mennä. Se on kyllä epäreilua, ettei äiti voi tulla yhdessä.

Joskus miettii, että voi kun voisikin. Etenkin ne äidit, jotka ovat tässä taistelussa ainoan lapsensa kanssa ja mahdollisesti vielä ilman sitä lapsen isää jakamassa taakkaa?

Maailma jossa elämme, on sairas, mieleltäänkin. Siinä selviää, jossei elossa, niin tässä hetkessä, vertaistuen voimalla ja huumorilla. Voisi ajatella vain sitä taakkaa ja sitä helvetillistä tuskaa ja ahdistusta, tai sitä pienen pientä tai olematonta lapsen parantumismahdollisuutta, jolloin hajoaisi. Mutta ketä se auttaisi, ei ketään. Hajotaan sitten, kun tämä akuuttivaihe on ohi. Mutta nyt unohdetaan ja uskotaan ja toivotaan. Ja puhutaan hirveitä asioita ääneen huumorin kautta. Niiden kanssa, jotka sen ymmärtävät. Ne jotka eivät joudu elämään sairaassa maailmassamme, eivät ymmärrä. Me yritämme ajatella positiivisesti ja pitäämme itsemme koossa, koska meillä on joku, joka tarvitsee meitä enemmän kuin me itse itseämme. Sen me yritämme valita. Hetkittäin seei onnistu. Mutta kun sairaus on ohi, olkoon päätös kummanlainen tahansa, mikään ei ole enää sama. Ei ikinä. Silloin alkaa toisenlainen elämä. Riippuen kaikesta, joillain se onnistuu. Kaikilla ei. Ja silloin ei ehkä enää pysykään koossa ❤

Hetki kerrallaan, henkäys kerrallaan….

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Saana

One response to “Sairas maailma

  1. Jäin sanattomaksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s