MItä minä ajattelin?

Kirjoittaja Sannika

Nettipalstan gallup haastaa: ”Mitä ajattelit ensiksi, kun vauva oli
syntynyt?” Vaihtoehtoina esimerkiksi ”lapseni on maailman ihanin”, ”olin
niin väsynyt että halusin vain nukkua” ja ”missä on shampanja?”.

Mitähän minä oikein ajattelin? Muistaakseni ajattelin, että ei voi olla
totta. Ei VOI olla totta. Meille oli tulossa terve lapsi. Tyttö tai poika,
sitä en tiennyt, mutta tervehän se oli.

Taisin olla vihainen. Olette tehneet virheen, leikkasitte väärin. Pistäkää
se sairas lapsi takaisin sinne mistä otitte, ja tehkää homma uusiksi,
kunnolla, niin kuin pitääkin. Korjatkaa virheenne ja hommatkaa minulle se
terve lapsi, jota odotin. Niin minä taisin ajatella. Tunteet veivät,
vaikka järki sanoi ettei tämä ollut kenenkään syy.

Ajattelin myös, että lapseni ehkä kuolee kohta. Selviääkö hän huomiseen?
Saanko pitää häntä joskus sylissäni?

Ajattelin sukulaisia. Ajattelin, miten he järkyttyvät. Mitä heille
kerrotaan? Jokainen odottaa viestiä, että kaikki on hyvin. Odottavat
kännykät valmiina suloisia vauvakuvia, pientä myssyä ja tuhisevaa nenää.
Millaisen viestin heille voi laittaa? Mitä heille uskaltaa sanoa? Voiko
paljastaa kaiken, vai pitääkö kertoa pala kerrallaan?

Ajattelin lasteni isää, joka puristi kättäni, ja seisoi kahdella jalalla.
Miten sinä jaksat? Miten pysyt pystyssä? Mitä kerrot naapureille,
ystäville, työkavereille jotka joudut pian kohtaamaan? Pystytkö katsomaan
heitä silmiin?

Ajattelin Esikoista. Miten hän tästä selviää? Kuinka selittää
kaksivuotiaalle, että vauva jota tultiin hakemaan, onkin nyt
teho-osastolla? Joutuuko Esikoinen aikuisena huolehtimaan sisaruksestaan,
sitten kun minä olen kuollut? Kiusataanko Esikoista koulussa tai kadulla,
kun sisarus ei ole kuin muut? Jääkö hän ilman huomiota kun minä olen
sidottu sairaalaan?

Ajattelin lasta, joka oli teho-osastolla. Suloinen vauva, sanoi hoitaja.
Onneksi olkoon isälle ja äidille. Kohta tulisi lääkäri kertomaan lisää.
Suloinen ja sininen, valuvikoja, ajattelin minä. Suloinen. Siihen pitää
keskittyä. Saankohan minä tänään nähdä hänet? Lapsi, jota olin kantanut
kuukausikaupalla, oli viety kauas pois ennen kuin ehdin nähdä vilaustakaan
tai laskea varpaat ja sormet. Olikohan niitä oikea määrä?

Muistan myös miettineeni, voinko minä enää koskaan mennä töihin? Joudunko
hoitamaan loppuelämäni kotona sairasta lasta? Pääsenkö enää koskaan
teatteriin? Jumpalle? Pyöräretkelle? Terassille?

Voimmeko me koskaan matkustaa ulkomaille? Saako lapsi koskaan matkustaa
lentokoneessa? Voiko hän mennä päiväkotiin? Tavalliseen kouluun?
Erityiskouluun? Saako hän kavereita? Muuttaako hän koskaan omaan kotiin?
Käykö hän aikuisena töissä?

Voiko minusta koskaan tulla isoäiti?

Ajattelin kaikkia ultraäänitutkimuksia, joissa ei huomattu mitään. Miten
se on mahdollista? Kaikenhan piti olla hyvin.

Kun minua kärrättiin synnyttäneiden osastolle, ajattelin pinnasänkyä, joka
odotti vauvaa kotona. Ajattelin turvakaukaloa, jossa ei kukaan matkustaisi
hetkeen – matkustaisiko koskaan?

Näitä kaikkia minä taisin silloin ajatella. Mutta sitten minä ajattelin
myös muuta. Ajattelin, että kyllä me tästä selvitään. Tavalla tai
toisella.

Ja olin minä oikeassa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Sannika

2 responses to “MItä minä ajattelin?

  1. Leijonaemo täälläkin

    Täsmälleen nuo samat ajatukset olivat minulla kun olin synnyttänyt ”terveen” tytön, jolla myöhemmin todettiin vaikka mitä ongelmia. Nuo ovat raskaita ajatuksia, koska ne vievät väistämättä terän siltä onnelta, mitä tuoreiden vanhempien pitäisi lapsestaan saada kokea. Tuo hetki ja sairaalassa viettämämme aika myös palautuu mieleen kun joku ystävistä/kavereista/sukulaisista tai jopa miehen työkavereista saa vauvan ja ne ajatukset ahdistavat liikaa… Miksi minulta vietiin ne kaikkein ihanimmat hetket vastasyntyneen kanssa pois ja kuka ne voisi enää koskaan tuoda takaisin. En ole onneksi katkera enkä enää vihainenkaan, mutta surullinen välillä. Minulla on ihana erityinen tyttö❤

  2. emo

    Näin se menee… Aivan kuin minun suustani kirjoitettu kiitos tuestasi tuli tarpeeseen lisää näitä tunteiden käsittelyjä ois kiva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s