Avoin kirje Kaitaan vammaisten asumisyksikköä – ja muutakin – vastustaville

Olipa kerran keskituloinen, korkeasti koulutettu perhe, jonka molemmat vanhemmat kävivät töissä, olivat terveitä ja elivät hyvin tavallista elämää. Sitten perheeseen syntyi kauan odotettu lapsi; vanhempien ja koko suvun silmäterä. Vauva puettiin kauniisiin vaatteisiin ja häntä työnneltiin kalliilla rattailla hyvän asuinalueen kaduilla. Sitten huomattiin, että kaikki ei olekaan kunnossa. Geenivirheestä johtuva vaikea sairaus paljastui. Lapsi ei koskaan oppisikaan kävelemään, ei ehkä puhumaankaan. Lapsi tarvitsi toisten apua koko elämänsä.

Lapsen vanhemmat kävivät töissä ja taistelivat samalla lapsensa oikeuksien puolesta. Vuosittain kertyi ison mapin verran hakemuksia, valituksia, tutkimuksia, hoitosuunnitelmia ja erilaisia tukitoimenpiteitä.  Toinen vanhemmista lopetti työnsä asiantuntijatehtävissä ja ryhtyi lapsensa omaishoitajaksi.  Toinen vanhemmista jatkoi työssään ja eteni urallaan. Molemmat maksoivat veronsa.

Perhe ei voinut enää lähteä kesälomalle ilman, että etukäteen selvitettiin mikä kohde soveltuu liikuntavammaisille ja varattiin erityiset paikat lentokoneessa.  Kesämökkeily muuttui lapsen kasvaessa aina vaan hankalammaksi. Koti täyttyi apuvälineistä. Ihmisten tuijotus ja selän takana puhuminen ei enää tuntunut missään, mutta vanhempia väsytti ja jokaisesta asiasta vääntäminen tuntui toisinaan turhauttavalta. He eivät kuitenkaan valittaneet. He hymyilivät naapureilleen, auttoivat muita vaikeassa tilanteessa olevia ja elivät omasta mielestään melko tavallista elämää.

Lapsi kasvoi isoksi ja hänen oli aika itsenäistyä. Vanhemmat olivat sydän syrjällään huolesta ja samalla haikeudesta. Muiden lapset lähtivät yliopistoihin, armeijaan tai au pairiksi kaukomaille. Heidän lapsensa halusi oman kodin kotikaupungistaan. Kodin, jossa voisi elää itsenäistä elämää niin hyvin kuin se vamman kanssa olisi mahdollista. Kodin, joka olisi lähellä asutusta ja palveluita, kodin, jonne vanhemmat ja sukulaiset voisivat tulla vierailemaan.

Tällainen koti oli suunnitteilla Espoon Kaitaalle, mutta alueen asukkaat tekivät kaikkensa, jotta sen rakentaminen ei olisi mahdollista.  Vedottiin liito-oraviin, asuntojen hinnan laskuun ja siihen, että verorahoilla kustannetut invataksit häiritsevät liikaa.

Olen harvoin ollut niin surullinen ja vihainen toisten ihmisten asioiden takia kuin mitä nyt olen. Vamma tai sairaus voi osua kenen tahansa kohdalle, myös Henrik Lampénin kaltaisten itsekeskeisten ja välinpitämättömien ihmisten kohdalle.  Miltä tuntuisi, jos Lampén sattuisi vaikka halvaantumaan niin, että tarvitsisi invataksia päästäkseen pois kotoaan ja naapurit nostaisivat helvetillisen älämölön siitä, että heidän veroeuroillaan maksamat taksit eivät pihakatua saa tulla turmelemaan? Olisiko se ihan reilua? Jäisikö Lampén suosiolla kotiin loppuiäkseen tai muuttaisiko hän kymmenien kilometrien päähän metsän keskelle paikkaan, jossa hän olisi katseiden ulottumattomissa? En toivo sairautta kenellekään, mutta haluan jälleen muistuttaa siitä tosiasiasta, että se voi osua kenen tahansa kohdalle. Tilastoja kun katsoo, niin aika monen kohdalle.  Harva meistä elää ensin terveenä melkein vuosisadan ja sitten vaan kuolla kupsahtaa ilman, että tarvitsee apua, tukea tai hoivaa yhteiskunnalta.

Kun perheeseen syntyy vammainen tai vakavasti sairas lapsi, muuttuu perheen elämä kertaheitolla – se muutos on elämänmittainen ja kokonaisvaltainen. Vamma tai sairaus voi osua kenen tahansa kohdalle; siltä ei voi suojautua pihalla räksyttävillä rottwailereilla eikä omakotitalon ympärille rakennetulla tiilimuurilla. Vammaisten ja heidän omaistensa ei pitäisi joutua tällaisen epätietoisuuteen ja vääristyneen maailmankuvan aiheuttaman vainon kohteeksi. Itse veronmaksajana olen myös sitä mieltä, että verorahojani ei pitäisi käyttää valituskierroksiin, lautakuntakäsittelyihin lausuntoihin ja kaikeen siihen muuhun, minkä tällainen saivartelu aiheuttaa.

Pia Lemmetty

Leijonaemojen hallituksen puheenjohtaja

223 kommenttia

Kategoria(t): Pia

223 responses to “Avoin kirje Kaitaan vammaisten asumisyksikköä – ja muutakin – vastustaville

  1. Marja Kelkkanen

    Minäkin olen surullinen siitä miten vammaisia kohdellaan. Olen itse ollut vammaisen lapsen äiti , lapseni sai lähteä taivaan kotiin 34 vuotiaana.

    • tea

      Hieno asia, että olet rohjennut tuoda noin vaiken asian julkisuuteen, meitä rohkeita tarvittattaisiin paljon enemmän…. nimimerkillä : ” kokemusta on ” Voiahalaus ja jaksamisia. Tea

      • Arja

        On todella ihme, ettei maailmaan mahdu meitä kaikkia… kukaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Nostan hattua Pia! Kaikki pidämme puolemme. kuka sanoo mikä on normaalia, sitä vain kuvitellaan,että normaalia on mitä itse olemme, jos toinen on aina muuta… En voi muuta sanoa kuin ”Isä, anna anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”- siis Lampénille ja kaikille heille jotka kuvittelvat olevansa toista parempi.-

    • Hannele Hellman

      Surullista tollanen suvaitsemattomuus

  2. Hellevi Sinivuori

    Kiitos Pia Lemmetty, todella pohdittua tekstiä, ja vielä täysin totta! Emme tiedä mitä elämällä on meille tarjolla, jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja hänellä on oltava samat oikeudet (ja velvollisuudet) kuin kenellä tahansa!

  3. Eriitta

    Ole huoletta, sitä saa mitä tilaa, eli joskus nämä asiat järjestyvät itsestään ja Lampenin pahat ajatukset saavat palkkansa.

    • ST

      Totta. Mitä tapahtui ahdastakin ahtaammin ajattelevalle Timo T. A. Mikkoselle… Paha sai palkkansa, sanon minä.

  4. Anna Schirokoff

    Loistava kirjoitus, ja täyttä asiaa.

  5. Rakkaita ristejä

    Just näin!! On se niin vaikee ymmärtää miten juuri niitä syrjitään jotka varmasti olisivat helpoimmat naapurit… Meistä kukaan ei huomista tiedä, joten annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nautitaan jokainen siitä että olemme erilaisia, jokainen omalla tavallaan täydellisiä❤

  6. Martin Glantz, Helsinki

    kyllä.

  7. Tarja Raassina

    Niin täyttä asiaa kuin olla voi!!!!

  8. Eltzu

    Loistava kirjoitus, kiitos siitä ja Leijonaemojen taistelusta hyvien ja oikeiden asioiden puolesta! Paljon voimia teille kaikille!
    Jos itse voisin valita naapurini, kehitysvammaiset nuoret olisivat toivelistan kärjessä: ei aamuun asti jatkuvia pihabileitä, ei kukkapuskiin kuseskelevia känniääliöitä eikä joka asiasta nipottavia paremmintietäjiä, vaan rauhallisia mukavia hiljaisia naapureita!

    • Pirjo Roos

      Olen samaa mieltä. Loistava kirjoitus. Jokaisella on oikeus saada tarvitsemansa hoito/palvelu/asunto/kyyti/elintila/hyväksyntä/RAKKAUTTA ym.ym. vaikka millaisena syntyisi. Voimia kaikille,jotka ed.mainituista asioista taistelevat. Tehkäämme mekin ”normaalit” ihmiset asialle kaikkemme,jotta tasa-arvoisuus tässäkin asiassa tulisi voimaan. Tarvitsemme kaikki toisiamme jollakin tavalla. Jokainen sen joskus tulee huomaamaan.

  9. Iina

    Kiitos erittäin asiallisesta ja hyvin argumentoidusta kirjoituksesta. Uskomatonta, että on ihmisiä, jotka käyttävät uskomattoman määrän energiaa vastustaakseen kehitysvammaisten asuntolan rakentamista omalle asuinseudulleen, ja vieläpä avoimesti omalla nimellään valtakunnan suurimmassa lehdessä. Hieman vastaavanlaisia nimby-tapauksia tulee mediassa vastaan aina tasaisin väliajoin (esimerkiksi Töölöön suunniteltua päihdetukikeskusta aikanaan vastustettiin hyvinkin äänekkäästi), mutta vaikeasti kehitysvammaisten nuorten asuntolan rakentamisen vastustaminen ”invatakseja verorahoilla”- tasoisilla argumenteilla herättää aivan poikkeuksellisen suurta surua ja pettymystä.

    • Kaija

      Niinpä vastustettiin Sininauha Yhdistyksen ylläpitämää sata paikkaisen päihdeongelmaisten asuntolaa Töölöön Ruusulankadulle, mutta isolla rahalla remontoitiin talo ja nopealla aikataululla. Nyt sitten ollaan jo ongelmissa ja miedänkin talossa on yksi kehitysvammaisten ryhmäkoti eli ei heitäkään ajatellen niin iso yksikkö tuollaiseen paikkaan ole mielestäni järkevä ratkaisu.
      Kehitysvammaisia olisin mielelläni ottanut kyseiseen taloon tuon sata henkilöö.

  10. Merja Rukko

    Minun tarinani alkaisi että:
    Olipa kerran nelihenkinen akateeminen yrittäjäperhe pientaloalueelta Espoosta. Vanhemmat olivat molemmat kahdella tutkinnolla varustettuja ja yritys työllisti kymmenkunta perheenisää ja -äitiä pk-seudulta. Yritys maksoi pelkkiä arvonlisäveroja muutaman satatuhatta vuodessa. Tehtiin pitkää päivää ja uskottiin yhä parempaan huomiseen.

    Viisi vuotta sitten perheeseen odotettiin sitä hartaasti toivottua kolmatta lasta. Yrittäjän mahdollisuus pitää hengähdystauko oli se äitiysloma ja kaikki näytti hyvältä…..

    Näin alkaa meidän perheemme tarina. En vielä tiedä kuinka se tarina päättyy, mutta yksi lapsi sairastui syöpään tuolloin. Ja olemme todellakin saaneet tuntea, mitä on olla se, jota ei kukaan haluaisi tuntea. Espoolainen hyväosainen työnantaja tai naapuri tai kadunmies haluaisi mielellään siivota meidät pois listoiltaan, kaveripiiristään, näköpiiristään ja ennenkaikkea käyttämästä niitä veroeurojaan.

    Edelleen toimin lapseni omaishoitajana 24/7. Tämä ei ollut se mihin halusin tai mitä tilasin. Mutta ennenkaikkea…en ikinä uskonut, että se osuisi kohdalle.

    Minun tajuntani sairaus räväytti auki kerralla. Sosiaalinen omatunto myös heräsi. Olisiko oikeasti hyvillä ihmisillä mahdollisuus huomioida myös ne, joiden ’säkä’ on huonompi?

    Millainen olisi Sinun tarinasi, jos sen ensimmäinen kappale alkaisi huomenna?

    Merja Rukko
    Leijonaemot ry vpj.
    Espoo

    • Krisse Järvinen

      Mielestäni kaikki perheet, jotka kamppailevat lapsen sairauden tai vamman kanssa ja elävät rankkaa arkipäivää, ansaitsevat kaiken tuen yhteiskunnan ja kanssaihmisten taholta, mitä vain saatavissa on. Henrik Lampeenin kaltaisille ihmisille emme voi mitään, mutta kaikki, joille Luoja on suonut järjenvalon, voivat lyöttäytyä yhteen taistelemaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

    • Ritva Juntunen

      Minun lapsuudessani Kaitaalla (Hannusjärven lähellä) asui paljon sotainvalideja, koska alue oli kaavoitettu rintamiespalstoiksi. Isänikin oli jalka-amputoitu sotainvalidi. Ja muitakin vammaisia siellä oli kuten naapurin ”vesipääpoika”. Rahaa ei paljoa ollut mutta sen verran enemmän naapuriapua ja talkoohenkeä. Miten mun lapsuuteni yhteisöllisestä Kaitaasta on kehittynyt näin suvaitsematon!!

      Ritva Juntunen, 69 v

    • Sussu

      Vaikka vähän sinällään aiheen vierestä meneekin, niin silti. Minun tarinani, oma ja henkilökohtainen alkoi hyvin. Olin yli seitsemän vuotta kovasti yritetty ja hartaasti toivottu toinen lapsi perheeseen, jonka molemmat vanhemmat kävivät ahkerasti töissä ja maksoivat veronsa. Vaan puolivuotiaana minäkin sairastuin syöpään, neuroblastoomaan. Kukaan ei osaa selittää miksi.

      Olen onnellinen, sillä selvisin. En edes tarvinnut sädehoitoja, vaan ”pelkät” leikkaukset ja sytostaatit riittivät. Pääsin kohtuullisen nopeasti kotiinkin, kun hoitajat huomasivat, että äiti osasi hoitaa minua aivan yhtä hyvin kuin he, eikä akuuttia hengenhätää ollut.

      Meidän piti kuitenkin käydä noin 150 kilometrin päässä lääkärissä säännöllisin väliajoin. Vaikka en ollutkaan niin hengenhädässä, että minun olisi ollut pakko olla kaukana kotoa sairaalassa, olin kuitenkin vielä hyvin sairas. Äitini ei voinut käydä kanssani edes kaupassa ilman, että siskoni oli mukana vahtimassa ulkona rattaita. Kukaan vieras ei saanut katsoa vaunuihin. Kaikki tämä siksi, etten saisi edes flunssaa, joka olisi voinut sinällään toiveikkaan tilanteen kääntää äkkiä täysin päälaelleen ja hengenvaaralliseksi.

      Ystävät katosivat vanhempieni elämästä heidän lapsensa sairastuttua, suurin osa ainakin. Äiti, joka oli kotona hoitamassa minua isäni käydessä töissä, joutui kulkemaan kontrolli- ynnä muihin sairaalakäynteihin tuon 150 kilometrin matkan taksilla. Tätä eivät kuitenkaan esimerkiksi osa sukulaisistani käsittänyt mitenkään. ”Miksi ette kulje linja-autolla kuten tavalliset ihmiset”, ”Käytätte verorahojamme pröystäilemiseenne, kun ei tavalliset kulkuvälineet kelpaa” ja sitä rataa. Miksihän emme? No, äidilläni ei ole ajokorttia, joten omalla autolla kulkeminen isän ollessa töissä oli mahdottomuus. Ja jos kukaan vieras ei saanut edes katsoa vaunuihini, jos kanssani ei saanut käydä edes kaupassa, niin menepä linja-autolla sitten. Taksi oli ainut vaihtoehto. Ja kyllä, yhteiskunta maksoi sen.

      Nyt olen itse osa-aikaisesti työssäkäyvä, täysipäiväistä työtä ahkerasti etsivä, täysin terve ihminen. Olen korkeakoulusta valmistunut. Olen kuin kuka tahansa muukin, ja maksan veroni.

      Vanhempani taistelivat silloin, kun minä olin sairas. Jos kiitos siitä, että he hoitivat minua kotona ja huolehtivat minusta olisi se, että naapurit olisivat alkaneet kärisemään siitä, että meidän pihaamme(kerrostalo), suoraan etuoven eteen ajoi taksi, jotta pääsisin sairaalaan, niin en tiedä, miten kehtaisin heitä katsoa silmiin, saatika sitä, miten he kehtaisivat katsoa minua ja vanhempiani silmiin nyt, yli 20 vuotta terveeksi toteamiseni jälkeen.

    • Marjut Wogayehu

      Haluaisin kommentoida sekä sinun, Merja että Pian kirjoitukseen. Minua ihmetyttää, miten korkeastikoulutetut ihmiset käytännössä osoittautuvat hyvin suvaitsemattomiksi, mutta kaikissa tutkimuksissa sanotaan aina, että matalan tulotason ihmiset ovat suvaitsemattomia?
      Olen lastentarhanopettaja – ollut alalla 24 vuotta. Nykyisin työssäni saan ilon olla kaikenlaisten lasten kanssa – kehitysvammaisten, psyykkisesti oireilevien, suomalaisten, MONIKU-lasten yms. kanssa. MOnenlaista lasta ja aikuista laidasta laitaan.
      Täällä Itä-Helsingissä on kaikenlaisia dallaajia, olen itsekin lapsineni junantuoma, mieheni muualta maailmalta sekä yksi lapsistani Helsingissä syntynyt. Ensimmäinen lapseni syntyi vaikeasti sairaana ja on kärsinyt elämässään hyvin monenlaista syrjintää – sekä sairaudesta että ihonväristä ja koosta johtuen. Arvet ovat kolmella ensimmäisellä lapsellani varsin syvät. Eikä vähäisimmät hänellä, joka kävi ns. parempiosaisten kouluja eikä tavallista lähiökoulua.
      Itä-Helsinki on kuitenkin osoittautunut kestävänsä kaikenlaisia ihmisiä.
      Siihen moninaisuuteen, johon täällä olevat ihmiset kasvavat -aikuiset ja lapset, jokainen omaan tahtiinsa, on luultavasti matkaa siellä missä akateemiset tutkinnot ja osakkeiden omistusmäärä antaa arvon ihmiselle. Teillä on ollut ”kunnia ja oikeus” päästä niiden joukkoon, jotka muuttavat Espoota. Joidenkin se on tehtävä ja harvoin kukaan muu sitä tekee, kuin he joiden omat lapset ovat kärsijän roolissa. Monille silmät ihmisen arvoon avautuu vasta sitten, rakkaudesta omaan lapseen.
      Taistelkaa ihmisoikeuksista myös siellä Espoossa lujasti ja ylpeänä asiastanne! vain siten asiat muuttuvat. Vastustajanne ovat hyvin koulutettuja ja varakkaita, josta johtuen heilläkin on vaikutusvaltaa, mutta hyvän asian puolesta on helpompi taistella kuin pahan asian puolesta.
      Tsemppiä ja sitkeyttä!

      T. Marjut Wogayehu

      • Aila

        Itsekin ltona koillisella alueella. Kaikenlaisia ihmisiä, eri värisiä, kokoisia, lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia❤ Suvaitsevaisuutta löytyy, ymmärtämystä, kunnioitusta erilaisuutta kohtaan. Se on elämän rikkautta. Sääliksi käy kivisydämisiä, sillä eivät he tiedä, mitä todellinen rikkaus on!

  11. päivi vartiainen

    mikä tämä Lampen on mikään mistään sanomaan. muuttakoon itse sellaiseen paikkaan jossa ei vammautuneet, vammaiset , lapset ja vanhukset häiritse. narsismi jyllää jonkun piässä eli Lampenin.

    • Airi

      Olen täsmälleen samaa mieltä ja vieläpä pian, jotta oikeat ihmiset pääsevät uusiin koteihinsa asumaan.

  12. Paula

    Käsittämätöntä itsekkyyttä. Tähän yhteiskuntaan pitäisi nyt mahtua kaiken kokoisia, näköisiä ja oloisia ihmisiä. Suomi on pelottavan kylmä maa (enkä tarkoita ilmanalaa).

    • Eevamummi Hämeenlinnasta

      Voiko Espoon päättäjillä olla noin itsekäs asenne ihmiseen. Olin 15 v ensimmäisen kerran sri Lankassa ja ihmettelin ihmisraunioita kerjäämässä markkinoilla, invalidit, kehitysvammaiset jne. Järkytyin, mutta lähes jokainen ohikukija antoi roposen. Seuraavan vuonna olin tutustumassa kummilapseni kotiin. Kuulin vikinää verhon takana, ihmettelin, kurkistin pimeään komeron tapaiseen, näin 3v pojan jonka otin syliini. Kuulin maan uskomuksista, lapsi on rangaistus…. ei tule mitään…
      Lapsi kiipeili minussa kuin apina, nauroi ja välillä löi.
      Nyt poika on 18v diagn Downin syndrooma. Voisitpa kuvitella minkälainen polku on kuljettu, mutta lopulta poika pääsi suomalaisten perustamaan Lotus Hill hoitokotiin. Nyt hän on jälleen kotona ja osaa hoitaa teepensaita tehdä yksinkertaisia töitä, syö itse, on siisti ja iloinen.
      Kiitos osallisille ja kunnia sitkeälle äidille j sisarelle.

  13. Seppo Vieruaho

    Olen työskennellyt kehitysvammayksikössä noin
    32 -vuotta. Yksikkö on 60 -paikkainen hyvin monipuolista toimintaa järjestävä päivätoimintayksikkö.
    On kuitenkin sanottava, että tänä aikana asenteet vammaisia kohtaan ovat muuttuneet monella eri tavalla myönteiseen suuntaan, mutta mikä yllättävintä, tietoisena kehityksen jarruna toimii saman hallintokunnan ylemmät esimiehet.

  14. Päivi Hurttia

    Minä en ole saanut lasta, joten en aloita tarinaa, kuten pyydetty. En vaan mitenkään voi ymmärtää, millä tavalla vammaisten asuntola voisi laskea kiinteistöjen/ asuntojen hintoja alueella. Jos olisin ostamassa asuntoa, tuollainen asia ei muuttaisi mitään suunnitelmissani. Invataksit tuskin ovat häiritsevintä liikennettä kaupungissa ja kaukana turhasta kruisailusta. Ja uskon, että liito-oravat tykkäävät asua vammaisten naapurissa.

    Toivon, etten joudu asumaan koskaan sellaisten ihmisten naapurina, joilla ei ole sydäntä laisinkaan, sillä tuskin tämänkaltainen asia on ainoa, joka heitä harmittaa ja valituttaa. Jos voisin, toivottaisin vammaisten asuntolan tervetulleeksi Espoon Lansaan. Pelkään vaan, ettei siellä ole tonttia, mihin rakentaa. Koska olen tavannut niin vähän vammaisia elämässäni, olisi mukava tutustua ja ymmärtää heidän maailmaansa myös.

    Paras ohjelma pitkään aikaan televisiossa oli ne vammaiset kaverukset, ohjelman nimeä en nyt muista. Heissä on paljon sellaista ajatusta ja asennetta, joka meille ei-vammaisille olisi todella tervetullutta. Ystävyyttä, iloitsemista ja kaikennäköisten suvaitsemista.

    Toivon myös enemmän vammaisia työpaikoille, kouluille ja palvelutehtäviin, niin että he saisivat olla mukana yhteiskunnassa ja me näkisimme heidät osana yhteiskuntaa, osana elämää. Emme kai enää elä aikakautta, jolloin vammaiset ja sairaat suljettiin etäisiin laitoksiin pois silmistä. Vai elämmekö?

    Mitkä ovat seuraavat hylkiöryhmät? Köyhät? Kroonista sairautta potevat? Lapsettomat?

    Yhteiskunnassamme hyljeksitään ihonvärin tai uskonnon takia. Oudonkuuloinen nimi jo riittää, ettei kutsuta työpaikkahaastatteluun. Tarvitaanko näitä ryhmiä vielä lisää vai lopettaisimmeko puhtaan rodun etsimisen tähän?

    Päivi Hurttia
    Espoo, Suomi & Atlanta, USA

  15. Minun tarina on tavallinen ,terveen ihmisen tarina mutta monien muiden tarina poikkeaa tästä itsekuvitellusta normaaliuden kaavasta synnynnäisen vamman,geenivirheen,sairauden ,onnettomuuden tai jopa sairaalan hoitovirheen takia.

    Tämä normaaliudesta poikkeama voi sattua kenen tahansa kohdalle joko niin ,että itse vammaudumme,sairastumme tai perheeseemme syntyy vammainen tai sairas lapsi, itselle tai omille lapsillemme !

    Itseriitoisen,omahyväisen ja voimansa tunnossa vammaisten asuintaloa lähialueelleen vastustavan on hyvä ajatella ja ymmärtämään,että hän jollakin tavalla tulevaisuudessa saa omakohtaisella kokemuksella toiselle aiheuttamansa vaikeuden itselleen,siitä Jumala tai Elämä/ Kohtalo pitää kyllä huolen,valitettavasti ,sitä kenenkään muun ei tarvitse ajatella.

    Omilla veromarkoillani /-euroillani en olisi halunnut ottaa osaa ja kouluttaa noin empatiakyvyttömiä ihmisiä,rakentaa heille ja perheilleen urheiluhalleja,moottoriteitä,tukea yksityislääkärin kuluja Kelan kautta jne. jne.

  16. niin normi kirjoituksia,, joskus ihmisten itsekeskeisyydellä ei tunnu olevan rajoja,, se vahinko/vammautuminen oikeesti voi sattuu kelle vaan,,, tietysti nää ihmiset tippuu luokkaan B,, voi V,, mul sattu pikkunen ja mitätön tapaturma mut kyllä heti huomaa että jeesi ois paikallaan,,jalka-paketissa,,

  17. Tomi Eloranta

    Eikös ne liito-oravien oikeudet ole silloin olleet tärkeitä kun niitä omakotitaloja on rakennettu…?

    • Eija Piirainen

      Aivan totta, silloin liito-oravilla ei varmaankaan ollut merkitystä !

      • Eija Piirainen

        Lisäys edelliseen, siis liito-oravilla ei ollut silloin merkitystä, kun piti saada rakentaa omakotitaloja, mutta nyt etsitään syitä, ettei saisi rakentaa hyvää asumismuotoa kehitysvammaisille. On ihmisiä, jotka eivät hyväksy toisenlaisia ihmisiä naapurustoon ja se on paha asia.

  18. Jaoin tämän kirjoituksen Facebookissani ja ainakin yksi ihminen joka asuu Espoon Kaitaan liepeillä ilmoitti kirjoittavansa kirjeen jossa toivottaa kyseisen asumisyksikön tervetulleeksi. Toivottavasti auttaa nayttämään että yksimielisyyttä ei asiasta ainakaan ole.

  19. Helena Övermark

    Niin koskettavia tarinoita ja niin tosia! Terveisin Leijonamummu ja myös Leijonatytär. Tänään menossa halvaantuneen äitini hoitopalaveriin, kun uskalsin vastustaa hoitopaikassa olevia käytäntöjä!

  20. MInä en voi muuta sanoa kuin: kyllä meillä ihmisillä on suuri tarve laittaa ihmiset omiin lokeroihinsa ja nostaa oma lokeronsa ylemmäs kuin toisten. Aivan käsittämätöntä puusilmäisyyttä luulla ettei sairaudet voi sattua omalle kohdalle, kyllä voi koska vain. Toivotan onneaja jaksamista tässä kateellisten, itsekeskeisten ja ilkeiden ihmisten maapallolla. Suuri joukko ei kuitenkaan ole sellaisia.

  21. Hanna Leena Korhonen

    Minulla ei ole samanlaista kokemusta sairaudesta tai vammaisuudesta,kuin kahdella edellisellä kirjoittajalla mutta tuen ajatuksin,sanoin ja mahdollisuuksieni mukaan myös teoin sitä, että kaikilla lapsilla, terveyteen katsomatta,sekä heidän perheillään, olisi samanarvoiset mahdollisuudet mahdollisimman normaaliin,tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen elämään yhteiskunnassamme. Hyviä ihmisiä kuitenkin on maailmassa enemmän,kuin näitä itsekkäitä ”lyytinmäkeläisiä”. Näin haluan uskoa .

  22. Anonyymi

    Kirjoitus on ansiokas ja ajatuksia herättävä. Moni ystäväni on jakanut tämän FB:ssä mistä minäkin tänne päädyin. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan miksi pitää riepotella sitä yhtä onnetonta, joka on omalla nimellään uskaltanut avata niitä syitä tai ”syitä” asukasyhdistyksen vastustukselle. Keskustelun ainoa lähtökohta on että molemmat osapuolet saavat kertoa oman kantansa. Jos toinen osapuoli nauretaan ja pilkataan hiljaiseksi, ymmärrystä tai edes kompromissiä ei voida koskaan saavuttaa.
    Kirjoitat niin tärkeän asian puolesta että Lampenin nostaminen esiin yksilönä vaikuttaa turhalta rimanalitukselta.
    En uskalla kommentoida nimellä, koska en halua vahingossakaan joutua samanlaiseen käsittelyyn.

    • incognito

      samaa mieltä, että nyt teilataan yksi ihminen ihan turhaan, koska uskalsi paljastaa mitkä syyt ovat vastustuksen taustalla. ”Suvaitsevuuden” peräänkuuluttajat toimivat itse inkvisiittoreina. Tälläisen mylläkän jälkeen varmistetaan ettei kukaan sano mitään nimellään. Ymmärrän että on tunteita herättävä aihe, mutta asia ei muuttuisi miksikään vaikka tämä ”paha Lampen” vietäisi torille häpäistäväksi..eli vähän järkeä käteen tämän tunnemyrskyn keskelle.

  23. tuula rimmi

    Oma tyttäreni täyttää tällä viikolla 27v, Hän vaikeasti kehitysvammainen, syntyi terveenä tyttönä ,kuten monet muutkin, kunnes n 1v iässä todettiin kehityksen viivästyminen jne. Hän asuu nyt keh.vammaisten hoitokodissa ja kävi jopa 3v juuri kouluakin, Luovissa. Nyt siirtyi sitten takaisn toimintakeskukseen. Nuo edelliset tarinanne ovat niin tuttuja minulle. Mappeja on hyllyt täynnä 27 vuoden ajalta,:hakemuksia, vastauksia, valituksia jne. Kaikesta on saanu taistella! Onneksi hänen elämänsä nyt on aika hyvällä mallilla ja hoitokodissakin sujuu jo melko hyvin, aluksi se oli kyllä yhtä tuskaa.
    Voimia kaikille teille ihanille äideille keh.vammaisten lastenne kanssa. Joku on joskus sanonut, että vammainen lapsi annetaan vain vahvoille ihmisille!! Muistakaa tuo kun asioitten kanssa painitte!
    Tuula

  24. Iina (Joensuun Tuupovaara)

    …Plus että tänne metsän keskelle ne invataksit vasta maksavatkin veroeuroja. Jossain jokaisen on asuttava.

  25. pekka koskinen

    Vastaus henkilölle Pia lemmetty:
    Omaan naapurustoosi ei ole tekstistä päätellen oltu IKINÄ kaavailemassa minkäänsortin asuntolaa. Annat itsestäsi typerän kuvan, kun alat selventämään joista sinulla ei ole oikeasti mitään faktoja; eikä käytännön kokemusta. Ilmeisesti olet myös eläkkeellä, vaikka toisin väitätkin sillä en usko, että normaalilla töitä tekevällä on aikaa perehtyä itseään koskettamattomaan asiaan. Ja jos asut lähellä, miksi et itse mene vain pimpottamaan herra lampènnin ovikelloa; silloin sinun ei myöskään tarvitsisi täyttää internettiä tällaisella sonnalla.
    Ps. olisitko itse ottamassa vammaisasuntolan jota kaavailtaisiin naapuriinne avosylin vastaan?

    • Raija

      Todella törkeä ja itsekäs vastaus!!

    • Paula Riikonen

      Kommentti ohikulkijalta: Olen nuori nainen ja naapurissani on tuettua asumista tarjoava asuntola. On vammaisia, vanhuksia, mielenterveyskuntoutujia, kaikkia ryhmiä, mitä et ilmeisesti haluaisi naapurustoosi. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että omalle kohdalleni tämä on ollut varsin rikastava kokemus, ja ihmisten arvo erilaisuuksista huolimatta on tullut tutuksi. Siksi tuntuu erikoiselta, että kuvailet Lemmetyn kirjoitusta ”sonnaksi”. Yleensä ihminen alkaa vihata/vieroksua sitä, mitä pelkää. Tällaisessa ”vastarinnassa” voi olla myös siitä kyse.

      Kiitos Pialle kissan pöydälle nostamisesta. Olen itse epilektikko ja Luojan kiitos olen saavuttanut liki oireettoman tilan ja kykenen täysin normaaliin elämään omin avuin – ja maksan veroni🙂

    • Olli

      Pekka hyvä, olen syvästi pahoillani kun joku on virtsannut sinun aamumuroihisi, MUTTA sinuna vielä miettisin vähän tarkemmin kirjoittamaasi ukaasia, mikä on säälittävä hyökkäys hienoa kirjoitusta sekä kirjoittajaa vastaan.

      Ystävällisin terveisin,

      kehitysvammaista veljeänsä rakastava pikkuveli

      • Terttu

        Kyllä on itsekkäitä ihmisiä! Eihän kukaan ihminen ole niin aito ja rehellinen kuin juuri kehitysvammainen, sieltä tulee aina palaute, heti ja rehellisesti, oli sitten kyse kiitoksesta ja tykkäämisestä tai myös ikävästä asiasta. Eivät osaa pelata mitään ns. normaalien ihmisten pelejä, siis teeskentelyä! Ja kun ei heissä ole edes mitään pelättävää.

    • Totta kai asuntola kelpaisi omaan naapuriini ainakin. Tuollaisten laitosten sijaintihan kertoo alueen turvallisuudesta, hyvistä liikenneyhteyksistä ja rauhallisuudesta enemmän kuin talliin parkkeeratut mopoautot konsanaan. Olen itse asunut mm. maahanmuuttokeskuksen vieressä, tosin tietämättäni. Sen verran rauhallinen oli sekin keskus. En ymmärrä, mistä ennakkoluulo ”asuntolaa” kohtaan kumpuaa. Sielläkin asuu kuitenkin suhteellisen tavallisia ihmisiä, jotka vain syystä tai toisesta tarvitsevat valvottua tai avustettua asumista.

      Totean vielä, että omaa asuinaluetta koskevista muutoksista saa tietenkin valittaa, ja niitä täytyykin pitää silmällä, mutta tämä luulo siitä, että minkäänlainen asuntola olisi helvetin esikartano, on mielestäni todella outo.

    • Eija Piirainen

      Taidat kuulua niihin itsekkäisiin ihmisiin, jotka ajattelevat, että kaikki erilaiset ihmiset pitäisi viedä jonnekin autiolle saarelle, – vai kuina ? Toivottovasti et koskaan itse ole samassa tilanteessa, jolloin ehkä ”suomut” tippuisi silmiltäsi ja näkisit ja ymmärrtäisit elämää laajemmin. Jokaisella ihmiselläon oikeus elää, vaikka erilaisena.

    • Merja Tihula

      Eli näitä tunnevammaisia siis oikeesti on olemassa!

    • Liisa

      Hei Pekka,
      Asun Espoon Kaitaalla ja otan miellläni vammaiset nuoret naapuriini!
      yst. terv. Liisa Rissanen

      • Wilma Korhonen

        Hei

        Minun naapurissani oli vuosikausia kehitysvammaisten ryhmäkoti, ja parempia naapureita saa hakea – ystävällisiä ja mukavia ihmisiä.

    • Kuinka maailmassa ihminen voi nukkua yönsä tyytyväisenä tuollaisen itsekeskeisyyden vallitessa ajatusmaailmaa??
      Pekka lienee ollut edellisessä elämässään arjalaisen rodun päälahtarin apupoika, joka on vain toimnut käsikassarana suurempien ajatellessa…

    • Jani Hautamäki

      Pekka Koskinen, oletkos idiootti. Tervetuloa vaan naapuriin. Toivotaan että sinäkin saisit naapuriin jonkun valistamaan itseäsi.

    • Ilona

      Minä ainakin ottaisin mielelläni vammaisille suunnatun asuntolan meidän naapuristoon ja juttelisin kyseisen asuntolan asukkaiden kanssa, kun heitä toivottavasti näkisin lapseni ja koiriani kanssa ulkoillessa. Me asumme sellaisella alueella mieheni ja lapseni kanssa, jossa asuu niitä rikkaita rantatonttien ihmisiä. Tänne meidän alueelle on tulossa päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhusten asuntola eikä sekään ole minulle ongelma. Vammaisena syntyneet tai myöhemmin elämässään vammautuneet ihmiset ovat ansainneet ihmisarvoisen elämän siinä missä muutkin. Mitä nyt tuota aluetta katsoin kartasta, niin kyllä siihen näyttäisi jäävän tilaa vielä liito-oravillekin. En tiedä millainen ihminen sinä Pekka olet, mutta tutustun mieluummin vammaisiin yhteiskuntamme jäseniin kuin sinuun. En pidä ihmisistä, jotka pitävät itseään muita parempina.

    • Mia

      Mitä se ”vammaisasuntola” sitte ihan oikeesti sun omaan elämääs vaikuttais? Todennäkösesti ei yhtään mitään, paitsi ehkä vaivaantuisit nähdessäs ”vammaisia”?? Pikkusieluista ja halveksuttavaa ajattelua.

    • Tuija

      Minkään takia jotkut neropatit kuvittelevat että heillä on valtaa päättää keitä henkilöitä asuintaajamissa saa asua, tai kuka saa rakentaa sinne kiinteistöjä. Huolehtikoon jokainen vaan omasta tontistaan.

      • Mq

        Varmaan ne ”idiootit” jotka ovat tutustuneet Suomen lakiin, Tuija. Kannattaisi sinunkin, tietäisit mistä puhut.

    • Kas se tynnöri kolisi mihin kalikka kolahti, tervetuloa vammaisasuntola naapuriin, en vastusta.

    • Jorma Koskinen, Helsinki

      Pekka Koskiselle, joka onneksi ei ole sukulaiseni:
      Asun omistusasunnossa arvotontilla alueella, jossa löytyy laitoksia enemmän tai vähemmän dementoituneille vanhuksille, tukiasuntoja vammaisille ja vammautuneille sekä kaiken värisiä, usean kielisiä ihmisiä kaikista sosiaaliluokista.
      Olen erittäin tyytyväinen siihen, että lapseni on saanut tutustua jo pienenä tähän elämän monimuotoisuuteen ja kansainvälisyyteen.
      Omassa nuoruudessani pikkukaupungissa paikalliset alkuasukkaat kyräilivät ihmisiä sen perusteella olivatko he ”kapiaisten” vai ”evakkojen” kakaroita – onneksi suurin osa meistä oli jompaa kumpaa tai molempia. Myös ”hulluja” ja vammaisia oli siellä sun täällä, heitä kun tavattiin hoitaa enimmäkseen kotona.
      Silti en muista kenenkään, paria paikallista pyykkimuijaa lukuunottamatta, kehdanneen ryhtyä ääneen (saatikka sitten julkisesti) taivastelemaan näiden erilaisten ihmisten muuttamista seudulle. Asiasta juoruiltiin lähinnä päiväkahvilla muiden samanhenkisten rouvien kanssa. Erityisesti miehille oli häpeäksi puuttua ”ihmisten asioihin”.
      Nykyespoossa on näemmä toisin: Miehiset miehet tallovat heikompia niin kotona, töissä, kuin naapurustossakin. Samaan syssyyn menevät köyhät, vammaiset ja neekerit. Onko tämä sitten espoolaiskodeista periytyvä tapa vai maalaisnousukkaiden kuvitelma heiltä odotettavasta toimintamallista, sitä en lähde arvailemaan, eikä kiinnostakaan. Sen sijaan olen tyytyväinen etteivät Espoon takamaiden normiheterot ole kiinnostuneita asuttamaan omaa asuinaluettani – sellaista muuttoliikettä saattaisin minäkin nousta vastustamaan😉 Vielä kun lakkaatte oikaisemasta kotikatumme kautta töihinne, olen onnellinen täällä sekarotuisessa lähiössäni !

      • maire

        Hyvä kirjoitus – ne on maalaisnousukkaat jotka aiheuttavat huonoa ilmapiiriä. 50 vuotta Espoossa asuneena huomaan vieläkin ketkä alkuperäistä hyväksyvää ja mukavaa väestöä. Hyvää kesää sinulle.

    • Jose

      En ole Pia Lemmetty, mutta vastaanpa kuitenkin.

      Asun suurehkon kaupungin ns. arvoalueella. Lähellä on kehitysvammaisten asuntola. Sen olemassaoloa ei huomaa muuten kuin kulkemalla rakennuksen ohi, jolloin kiinnittää huomiota lähinnä siihen, että onpa siinä siisti ja tyylikäs kerrostalo. Joskus talon asukkaita näkee bussissa, mutta mitään häiriötä heistä ei ole. Asuntojen arvo alueella on jatkuvasti nousussa, eli siihenkään asuntola ei ole vaikuttanut.

      Eikä siinä kaikki. Yksi parhaista ystävistäni on liikuntavammainen. Hän ei pysty kävelemään itse ja tarvitsee apua määrätyissä asioissa, mutta siinä minua harmittaa vain se, että kaupungeissa ja rakennuksissa törmää jatkuvasti epäkäytännöllisiin ratkaisuihin, jotka haittaavat pyörätuolilla liikkumista.

      Asun mieluummin kehitysvammaisten asuntolan kuin henriklampenien naapurissa. Jälkimmäiset kun keksivät keksimästä päästyään valittamisen aiheita ja löytävät ongelmia kaikesta, mikä poikkeaa heidän omasta elämästään hiukankin.

  26. Minna Murphy

    Hyvät Leijonaemot!

    Voin vain kuvitella tuskanne ja turhautumisenne ko. tilanteesta. Uskomatonta, että vielä vuonna 2013 voimme Suomen yhteiskunnassa törmätä räikeään suvaitsemattomuuteen sekä empatian puutteeseen. Olen huomannut Suomalaisessa yhteiskunnassa eron, vieraillessani ulkomailla (Irlanti ja Englanti), segregaatio tuntuu olevan meillä vielä todella lujassa otteessa – vammaiset eivät saa näkyä eivätkä kuulua! Muistan taannoisen keskustelun vammaisten tukitalon rakentamisesta Turun alueelle (olikohan Kaarina?), jossa lähialueen asukkaat vastustivat ko. talon rakentamista.

    Onkin miljoonan euron kysymys, kuinka ihmisten asenteet saadaan muuttumaan!?! Ehkäpä vain ja ainostaan esim. teidän Leijonaemojen taistelulla ja näkyvyydellä – teillä ei ole mitään hävettävää eikä peiteltevää…häpeä tässä asiassa kuuluu ihan muille ihmisille.

    Mitä veronmaksuihin tulee (mikä on mielestäni todella alhainen veto asian vastustajilta), voisin samantien nimetä monia turhempia kohteita, kuin kanssaihmisten auttamisen!!!!

    Voimia teille, ja mikäli voin allekirjoittaa adressin tai tehdä jotain muuta asian etenemiseksi – teen sen mielelläni.

    Minna Murphy
    Äiti

  27. maija

    Lampén on yksi monesta, joka asiaa on vastustanut ja mihinkään metsään hän ei tukiasuntoa ole vaatinut. Itse asiassa lähemmäs palveluja. SILTI hän sanoo varmasti niin vain peittääkseen oikean syyn ja saletisti vastustaa kaiken arkitodellisuudestaan eroavan saapumista joukoittain hänen kotialueelle, niin kuin monet pieniin ympyröihin tottuneet. http://svenska.yle.fi/artikel/2013/06/10/grannarna-i-kaitans-kanner-sig-illa-behandlade-av-hs?fb_action_ids=10151526418331925&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

  28. Minä olen 3 lapsisen perheen äiti ja asun Länsi_suomen läänissä, minullakin on keskicaikeasti kehitysvammainen poika mutta hänellä on kaikki tällä hetkellä kaikki onneksi ihan hyvin hänellä on työpaikka lähellä, oma auto ja saa oonneksi vielä asua kotona, sitten hän on suorittanut itselleen ammattitutkinnon levyseppähitsaajaksi ja toivottavasti hän saa siitä työpaikan, mutta hän ei koskaan voi toimia itsenäisessä työssä koska hän ei ole terve ja se vaikeuttaa saamaan töitä alalta, mutta olen ylpeä siitä että hän on olemassa vaikka välillä elämä potkii häntä päähän ja meitä muitakin, mutta olen onnelinen etää hänellä on asiat tosi hyvin ja ADHD on hieman tasottunut ja häön tietää itse miten elämässä pitää elä.. kiitos siitä Jumalalle, mutta hyvää kesää kaikille. Ys ADHD lapsen äiti.

  29. Avoin kutsu Henrik Lampénille sekä muille ”Kaitaanlaiskaltaisille reali-elämästä” vieraantuneille.

    Tervetuloa, tutustumaan Kauklahden kyläkeskukseen Espooseen.
    Meidän kylään sekä yhteisöön on kuulunut jo vuodesta 2005 kehitysvammaisten käyttöön rakennettu kerrostalo ja heidän asukkaansa.
    Koskaan en ole kuullut mitään negatiivistä ko. asukkaistamme.
    He joutuvat viettämään hyvin rajoittunutta elämää neljän seinän sisällä, mutta näin kesäaikaan he onneksi pääsevät enemmän ulko-ilmaan (Kiitos hlö.koht. avustajille) ja kosketuksiin meihin muihin kyläläisiin.
    On vain ”silmänräpäys tai tuhannesosamillinen geenivirhe” eroa siihen, olemmeko avustajia vai autettavia. Mielestäni meidän kaikkien, jotka olemme sattumalta syntyneet terveinä/-välttyneet vammautumiselta, kuuluu olla Avustajia.
    Ei vastustaa ja valittaa toisten erilaisuutta, vaan hyväksyä inhimilliseen elämään kuuluvat realiteetit, -varsinkin heidän joiden elämästä vammautuminen on tehnyt jo ihan tarpeaksi vaikean.

    Kauklahdessa 11.6.2013
    Olli Vauhkonen, ”avoin avustaja”
    Café Brunnsdal

  30. sirkka-liisa mustonen

    Suomalaiset ovat itsekeskeisiä ja itse riitoisia. Tiedän mitä vammaisuus merkitsee perheissä joissa on sisaruksia useita. Niin kauan kuin äiti jaksaa huolehtia vammaisesta lapsestaan on kaikki hyvin. Vaan kuolema vei äidin ennenaikojaan. Vammainen lapsi laitettiin hoitokotiin, hänellä oli hyvää tuuria. Monelle se on mahdotonta, kun niin ’terveet’ haluavat noidenkotien rakentamisen kieltää. Toivon jokaisen miettivän sanoja, entäs jos minä tarvitsen.

  31. Teukka

    Akateeminen, kaksi tutkintoa, satatuhatta….tekeekö se sitten tästä tilanteesta vielä kauheampaa kun on hyvin koulutettu ja tienaava….ei. AIVAN sama kuka olet, mitä olet ja mitä tienaat, aina se tulee naamalle yhtä lujaa. Teitä sentään oli kaksi, toiset ovat näiden asioiden kanssa yksin, vähävaraisina….

    • Merja Rukko

      Niin. Toivottavasti ymmärsit sen ironian joka noihin sisältyi? Se että on ’koulutettu kunnollinen veronmaksaja hyvältä alueelta’ ei pelasta ketään meistä siltä tosiasialta että käy huono tuuri ja tarvitsee niitä palveluita, joita kukaan ei takapihalleen halua. Eikä voida myöskään vedota itse maksamiin veroeuroihin tms, koska mahdollisuus että sitten voisi paremmin säädellä omaa tai toisen elämää tai veroeurojen käyttämistä apua tarvitsevien asumiseen, matkustamiseen, hoitoihin tai ihan mihin vaan. Jopa se pelko oman asunnon hinnan alenemisesta tuntuu oudolta. Mitataanko kaikkea oikeasti rahassa?

  32. En osaa sanoa tähän muuta kuin että tervetuloa Itä-Helsinkiin! Lupaan taistella puolestanne!!! Minusta olisi mahtavaa asua lastenne naapurissa ja uskon että suurin osa itähelsinkiläisistä on samaa mieltä. Espoolaiset ovat tunnetusti nirsoja ja mutta me itähelsinkiläiset olemme avarakatseisia, suvaitsevaisia ja kivoja! Yst. terv. Kati Reijonen Vartioharjusta.

    • Calle

      ”Espoolaiset ovat tunnetusti nirsoja ja mutta me itähelsinkiläiset olemme avarakatseisia, suvaitsevaisia ja kivoja!”

      Näin espoolaisen näkökulmasta tuo ei kyllä vaikuttanut kovinkaan avarakatseiselta, suvaitsevaiselta tai kivalta kommentilta, mutta ehkä sinä tiedät paremmin.

  33. Johanna

    Miten ihmiset voivatkaan olla niin suvaitsemattomia. Mitä sitten kun se oma täydellinen kupla puhkeaa?

    Me ei olla taisteltu kuin multiallergisten lasten ongelmien kanssa joita ei voi edes verrata teidän taisteluihin. Mutta sen verran on esim. kelan hirmuvallan kanssa tullut taisteltua, että tiedän miten hankalaa se on. Tilanne kun on muutenkin jo haastava ja siinä pitäisi löytää itsestään se taistelija joka puolustaa lapsensa oikeuksia. Minä luovutin ja en hakenut vammaistukia koska kela olisi vaatinut älyttömiä altistuksia multiallergisille (1-vuotiaana 2 ruoka-ainetta). En halunnut kiusata lapsia yhtään enempää vaan annan kelan pitää rahansa.

    Voimia teille kaikille ihan hirmupaljon taisteluun lasten oikeuksien puolesta!

    Terveisin, Johanna

  34. Marja Mäkelä

    Minun tarinani ei ole läheskään näin kova ja ankara. Mutta se kulkee perheemme oikeastaan vieläkin joja päivä,vaikka poikamme on jo nuorimies. Hän asuu omassa kodissaan talossa,jossa on tukea ja apua saatavana ympäri vuorokauden. Tämä nuorimies tosin selviytyy arjestaan oman perheen etätuella ja käy töissä joka päivä.
    Miten paljon tällainen lieväkin vammaisuus koskettaa ja kasvattaa sekä vanhempia että sisaruksia ja heidän muötään uusia perheenjäseniä,on iso asia. Se myös kasvataa ymmärrystä,ettei aina kaikki olekaan eikä mene kuin odottamisen onnessa toivomme (ja uskomme).
    Haasteellista tuntuu todellakin olevan ulkopuolisille ihmisille ymmärtää ja hyväksyä ihmiset,jotka tarvitsevat meitä muita joka päivä.
    Minä toivon perheellenne voimia ja selviytymistä päivästä toiseen lämpimien .siunaavien ajatusten myötä.

  35. Kyynelsilmin olen lukenut vastustus hanketta Espooseen. Eihän tämä enää voi tänä päivänä mennä näin. Itselläni oma tarinani josta voin sen verran kertoa että lapsellani on nyt kaikki hyvin ja olen saanut olla onnekas siinä mielessä että kohtelu omaa perhettä kohtaan on ollut ihan ok, pieniä poikkeuksia on matkan varrella ollut mutta ne on nielty ja ohitettu. Ei ole oikeastaan sanoja vaan pakostakin meinaa viha nousta pintaan. Toivon kaikille asumishankkeen toteuttajille voimia työssään ja nuorten vanhemmille uskoa ja vertaistukea vaikeana aikana. Ja laulunsanoin …Anna kaikkien kukkien, kukkia,kukkia vaan..Voimavaroja kesäisiin päiviinne❤

  36. lukiosta valmistunut

    Minäkin haluaisin muuttaa pois kotoa mutta koska en ole saanut töitä, ei ole rahaa, eli vanhempien luona asuminen jatkuu. Sellaista se elämä joskus on.

    • Hae ihmeessä opsiekelmaan muuallekin, pelkän lukion jälkeen on hankalaa saada töitä. Ja anteeksi nyt vain, mutta sinun ongelmasi ovat vielä varsin pieniä verrattuna näihin ihmisiin. Sinulla on oletettavasti kaksi tervettä jalkaa, ja toimiva pää (en halua sanoa, etteikö kaikilla kehitysvammaisilla olisi näitä ominaisuuksia). Periaatteessa sinä voit lähteä koska vain kotoasi ja voisit asua itsenäisesti halutessasi. Heillä ei ole samaa mahdollisuutta.

  37. Olipa kerran rakastunut nuoripari, jotka kolme kuukauden seurustelun jälkeen muuttivat yhteen ja alkoivat haaveilemaan vauvasta. Vauvaa yritettiin pitkään ja hartaasti, mutta vuoden kuluttua oli myönnettävä itselle, että ei tämä taida näin onnistua ja varattiin aika lääkäriin. Alkoi vuoden kestävät lapsettomuustutkimukset ja niiden perään lapsettomuushoidot hormooneineen ja kivuliaine munasolupunktioineen. Mutta kaiken sen arvoista se oli, kun raskaus vihdoin alkoi kahden vuoden yrityksen jälkeen.

    Vauva, ihana poikalapsi, syntyi uudenvuodenyönä, viisi viikkoa etuajassa, mutta hyväkuntoisena keskosena. Puolentoista vuoden ajan nuoripari käytti pientä aarrettaan lasten poliklinikalla tarkastuksissa ja fysioterapiassa seurattiin motorista kehitystä. Kaiken piti olla hyvin. Vuosi elettiin ”normaalia” aikaa, poika kehittyi normaalisti ja kasvoi hyvin. Kaksi ja puolivuotis neuvolassa terveydenhoitaja kertoi huolensa pojan puheen kehityksestä. Saatiin lähete puheterapeutille. Syksyllä poika vaihtoi päivähoitopaikkaa ja pian hoitopaikasta annettiin viestiä, että poika ei pärjää ryhmässä ilman omaa aikuista: poika tarvitsisi avustajan. Alkoivat uudet tutkimukset ja käynnit lasten poliklinikalla. Pojan puheen kehityksessä ilmeni yhä suurempia ongelmia. Myös vuorovaikutus vaikutti epänormaalilta. Saatiin lähete yliopistolliseen keskussairaalaan.

    Nuori äiti alkoi väsyä. Poika oli alle neljän, kun äiti jäi työuupumuksen takia sairaslomalle. Sairasloma ei ole vieläkään päättynyt…

    Vuoden ajan poikaa tutkittiin foniatrian poliklinikalla. Diagnoosiksi saatiin ensin vaikeat kielelliset erityisvaikeudet ja autistiset piirteet. Seuraavalla jaksolla pojalla todettiin epätyypillinen lapsuusiän autismi. Kielelliset vaikeudet olivat sivudiagnoosina. AUTISMI. Lapseni on autistinen.

    Tässä nyt ollaan. Nuorenparin, joka ei enää ole niin nuori, ja heidän poikansa tarina jatkuu yhä. Äidin pää on täynnä kysymyksiä. Miten poika pärjää koulussa? Voiko poikani koskaan valmistua ammattiin? Kykeneekö poikani tasapainoiseen parisuhteeseen? Saanko koskaan lapsenlapsia? Ja viime viikkojen vammaiskielteisten keskustelujen jälkeen: tuleeko lapseni koskaan hyväksytyksi täysivaltaiseksi yhteiskuntamme jäseneksi?

    • Katja

      Hei Pia,
      itse olen 23-vuotiaan autistin isosisko. Helppoa ei ole ollut vanhempieni elämä, kun ovat joutuneet taistelemaan veljeni oikeuksien puolesta ja yrittää ymmärtää siihen liittyvää byrokratiaa sekä itse autismia. Helppoa ei ole tietenkään ollut muullakaan perheellä, saati veljelläni itsellään. Mutta kaikkinensa veljeni autismi on kasvattanut henkisesti todella paljon koko sukua ja lähipiiriä.

      Autisteja on laidasta laitaan ja perheemme on saanut olla onnellinen, ettei veljeni ole ns. ”pahimmasta päästä”. Kommunikointi ei edelleenkään ole hääppöistä, vaan toistelevaa, mutta pikkuhiljaa alamme kuitenkin päästä jyvälle siitä, kuka ja millainen luonne veljeni pohjimmiltaan on, vaikkei hän omia ajatuksiaan osaa suoraan ilmaistakaan. Erilaisia itsenäiseen elämään valmentavia kursseja on käytynä hänellä useita ja sama linja tuntuu toistaiseksi jatkuvan, kiitollisia saamme olla hyville ja pitkäaikaisille avustajille.

      Melkoinen valopilkku on, että kotipaikkani lähelle rakennettiin juuri uusi asuntola, josta veljeni sai oman ensimmäisen asuntonsa: kirkonkylältä, järven rannalta. (Ajatella, ihan normaalien ihmisten asuinalueelta, yläasteen ja lukion tuntumasta.😀 )

      Hieman itseänikin jännittää, millainen on veljeni elämä tulevaisuudessa, mutta ainakin hänellä on nyt oma koti. Ja enpä toisaalta osaa ennustaa omaakaan elämääni sanotaan vaikka kymmenen vuoden päähän.

  38. Gaius Säteri

    Miten olisi oma kylä (kortteli, kaupunginosa, …), jonne olisi helppo koota keskitettyjä palveluja? Samankaltaisilla olisi turvaa toisistaan.

    • Anu Marttila

      Ai siis nykyaikainen getto, johon ”sopimattomat” kansalaiset suljetaan? Voi herran pieksut! Miten joku voi vuonna 2013 ajatella kiuten Natsi-Saksassa ajateltiin juutalaisista 70 vuotta sitten?

    • Miri

      Jaa, että eristetään kaikki ”normaaleista” poikkeavat omalle alueelle, etteivät pääse muita häiritsemään? Sen kylän nimihän voisi sitten olla vaikka Auschwitz..

      Päihdeongelmaiset voidaankin sitten siirtää Tenulan kaupunginosaan asumaan ja mielenterveyskuntoutujat Skitsolan kortteliin. Voivat siellä pämppäillä ja skitsoilla yhdessä toisistaan tukea ja turvaa saaden ilman että normiväestön tarvitsee heitä nähdä ja heistä häiriintyä. Alueiden ympärille rakennettaisiin, verorahoilla tietenkin!, korkeat piikkilangalla koristellut muurit.

      Mutta eiköhän noista keskitettyjen palveluiden kylistäkin alkaisi jotkut itkemään. Eihän nyt heidän verorahoillaan ruveta mitään vammaisten asumiskeskittymiä rakentamaan ja palveluita sinne siirtämään! Sellaiset kylät vaarantaisivat uhanalaisten banaanikärpästen pesimäalueet täysin ja ne verorahat käytettäisiin paremmin rakentamalla curlingratoja ja huvivenesatamia espoolaisille kansanedustajille.

      Ps. Näitä asumisyksikköjä, tukiasuntoja ja vastaavia rakennetaan tavallisen asutuksen keskelle juuri siitä syystä, että vammaisetkin (ym. ryhmät) voivat olla osana yhteiskuntaa, eikä eristettyinä ”omille alueilleen” tai jonnekin syrjäseuduille missä ei muita ihmisiä liiku. Kaikilla on oikeus osallistua ja olla osana normaalia arkea ja yhteiskuntaa omasta toimintakyvystä ja sen rajoituksista riippumatta. Oli kyse sitten vammaisista, vanhuksista, päihdeongelmaisista tai mielenterveyskuntoutujista. Sitä kutsutaan ihmisarvoiseksi elämäksi.

    • Ollie

      No niin, suvaitsevaiset antoivat Gaius-paralle todella järkeviä vastauksia.
      Ole eri mieltä, olet siis natsi.
      Ja tätä sanotaan keskusteluksi?

    • Mirja L.-Tiainen

      Oletan, että herra Säterin kirjoitus oli polemiikkia. Äarioikeistolaisetkin saattavat ilmaista ajatuksiaan vastaavasti?

  39. Terhi Laukkanen

    Olin 19 kun ensimmäinen lapseni syntyi, olin työssäkäyvä, asuin avioliitossa omassa pienessä rivitaloasunnossa. Olin 26 asuimme omakotitalossa ja neljäs lapsemme syntyi. Jo niihin aikoihin ihmettelin toista lastani, jota piti opettaa ja opastaa KAIKESSA ihan hurjan paljon enemmän kuin kahta muuta lasta. Hain apua, vein tutkittavaksi, olin avoin ja kerroin kaiken perheestä ja lapsista ja siitä mitä arki meillä on. Sain tuomion: lapsen ja isän välinen suhde on se ongelma, ei mikään muu. Lapsi aloitti koulun ja itkupotkuraivareilla sain ylipuhuttua lapselle iltapäivähoidon, muuta tukea ei tarvita oli vastaus. Opettajat olivat huolissaan ja töitä väännettiin koulun kanssa vuodesta toiseen itkien. Erosimme ja muutin toiselle paikkakunnalle, tällä kertaa sain vastaani ammattitaitoista väkeä, lapsi oli tuolloin 5 luokalla. 7 luokan alussa sain diagnoosit lukihäiriö, tarkkaavaisuushäiriö, asperger. Lääkitys aloitettiin ja vihdoin saimme arkiongelmat jotenkuten poistumaan, kuten silmittömät raivarit, tuhrimisen, syömisen yms.. ja parasta kaikessa oli, että koulunkäynti alkoi sujumaan paremmin. Nyt pääsi peruskoulusta hyvin arvosanoin.
    Tukea lapsi tulee tarvitsemaan edelleen, julkisilla ei pysty liikkumaan koska nousee vääriin linja-autoihin, eikä huomaa nousta oikealla pysäkillä pois. Itsenäistyessään tarvitsee tukea asumisessa ja elämisessä, aikatauluissa, hygieniassa, ruokailuissa. Ulospäin terveen näköinen, iloinen ja sydän puhdasta kultaa, mutta apua tarvitsee vielä pitkään, tai ehkä aina, aika vain näyttää. Itse olen kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä hoitajana, enkä kenellekkään toivo kehitysvammaista lasta, ikinä. Joko et tee vanhempana riittävästi lapsesi eteen töitä, tai sitten teet liikaa lapsen puolesta, vanhemmuutta arvioidaan ja arvostellaan teet niin tai näin.

  40. Jaana Turtiainen

    Minulla tästä asiasta on omakohtaisia kokemuksia. Tuskinpa omat vanhempanikaan aikanaan toivoivat, että lapset olisivat sairaita, mutta niin vain kävi, että minä esikoisena synnyin liikuntaesteisenä. Vanhempani halusivat kuitenkin pitää minut lähellään, ja kaiken maailman taistelujahan se tuo tullessaan, niin arkipäivän kulkemisiin, kuin byrokratiaankin. Tiedän todellakin tunteen, kun sekä lasta, että vanhempia katsotaan nenänvartta pitkin, että mitä nuokin nyt tuossa ovat? Mutta neuvoni kaikille ”erilaisten” lasten vanhemmille on. Älkää välittäkö, vaikka elämä hetkittäin saattaakin käydä voimille. Rakastakaa lastanne ja näyttäkää maailmalle, että kyllä täältä pesee. Lapset kasvaessaan kyllä myös oppivat ne omat selviytymiskeinonsa tässä elämässä. Periksi ei saa antaa koskaan. Voimia teille kaikille!

  41. Susanna Lehti

    Espoolaisena tunnen syvää myötähäpeää tilanteesta. Erityisesti hävettää neutraalisti tai myönteisesti asiaan suhtautuvien asukkaiden (todennäköisen) enemmistön hiljaisuus. Kuka ei-vammaisaktivisti uskaltaisi puolustaa kehitysvammaisten nuorten oikeutta itsenäiseen asumiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa?

    Susanna Lehti
    Espoo

  42. orava

    Loistavia kirjoituksia❤. Ihmeellisen ahdasmielisiä ovat vastustajat. Kaikilla verukkeilla yritetää estää hanke. Liito-oraville kuitenkin jätetää puustoa tontille. Itselläni 6-vuotias autistinen poika. Ei anneta periksi!

  43. Jorma Kajaste

    Arvomme mitataan sen mukaan, miten huolehdimme heikoimmistamme. Jos Kaitaan asukkaille ei kelpaa, tervetuloa hieman pohjoisempaan Latokaskeen, vaikka ihan naapuriksi.
    t.Jorma Kajaste
    neljän lapsen isä, ja yhden onnellinen isoisä🙂

  44. Kati Simonen

    En pysty käsittämään että tälläistä on olemassa?! Siis oikeasti?? Jos naapurustossani asuisi tälläistä apua tarvitsevia, olisin niin paljon avuksi kuin voin ja olenkin, mutta että jotakuta ”häiritsee” sairaat lapset!
    Tulkaa minun naapureiksi:)TERVETULOA!!!

  45. Minulla on kaksi (toistaiseksi) tervettä poikaa, joista osaan olla kiitollinen. Toivon voimia kaikille, jotka kamppailevat yllä kuvattujen tilanteiden kanssa. On varmasti totta, että yhteisönä espoolaisten tulisi tehdä paljon enemmän tämänkaltaisten perheiden ja ihmisten tukemiseksi. On surullista että monilla ennakkoluulot istuvat niin tiukassa, etteivät halua naapureikseen jonkinlaista tukea tarvitsevia. Kohdatkaamme kaikki ihmiset ihmisinä, ohi propagandan ja opetettujen asenteiden. Asun perheineni Laurinlahdessa — täällä voisi olla vielä tilaa asumiskeskukselle, koska viimeiseen metsikköön suunnitellaan yli sataa asuintaloa — kyllä sinne yksi asumiskeskus mahtuisi!

  46. Heidi

    Ikävä kyllä yhteiskunnassa eniten huomiota saavat usein ne, jotka huutavat rumiten ja suurimmalla äänellä. Myös muita ihmisiä löytyy ja varmasti (haluan uskoa näin) meitä on se suurin osa. Ihmisiä, joiden naapuriin ovat kaikki tervetulleita.

  47. Maisa

    Jotkut ihmiset ovat kerrassaan – pahoja!

  48. Kristina

    Kannattaisi olla varovainen ihmisten nimien julkaisemisen kanssa. Se rikkoo ihmisen yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen suojaa. Tuosta saattaa napsahtaa korvausvaatimus..

  49. Hei Pia, ennen kuin jatkat Henrikin mollaamista, lue tämä kirjoitus jonka kopioin tähän ystäväni Hilkan Facebook viestistä: ”Tunnen tuon paljon puhutun ja parjatun koiranomistajan Espoossa, jonka sanomisia tulevista vammaisista naapureista siteerataan joka puolella. Hän ei missään nimessä vastusta vammaisia naapurissaan. Hesari oli kirjoittanut vain osan asioista, joista puhuivat. Ovat jo lähettäneet pahoittelut hänelle, mutta eipä tuo enää auta. Henrik oli käynyt viemässä perheille tyttärensä poimimat kukkakimputkin heidät nähdessään. Hänellä ei ole mitään vammaisia vastaan. Oli vaan sanonut, että tuo asuinalue ei palvelujen kannalta ole paras mahdollinen, ei julkista liikennettä, ei kauppoja jne. Ja toki maininnut niistä oravista ja muista metsän eläimistä… Jos talo rakennetaan, he ovat koko perhe toivottamassa uusia naapureita tervetulleeksi.

    Olen valitettavan usein törmännyt samaan, että media kirjoittaa sitä, mitä haluaa. Hankala on tosin olla mediakriittinen, kun HS:kin kääntää ja vääntää haastateltavien sanomisia.”

    Mitä ilmeisemmin alueella on tuon hankkeen vastustajiakin, mutta näyttää siltä että se ainoa joka suostui kommentoimaan asiaa omalla nimellään on nyt ihan aiheetta joutunut syntipukiksi.

    • Raija

      Jaa-a uskoako tuota

    • Antti Lehto

      Juupa juu, kaverit selittelevät ja hyssyttelevät minkä ehtivät ja kaikki on tietysti, kuten niin usein, median vikaa. Parista ”herrasta” on tässä kyllä saanut oikein hyvän kuvan.

      • Marja Ekman

        Uskon kavereita. Mr. Lampen tuskin olisi tuonut noita syitä julkisuuteen, jos itse olisi tuota mieltä.
        Olen itsekin ollut joskus tilanteessa, jossa olen kertonut julkisesti sen, mitä olen kuiskutteluissa kuullut, ja niin asioista on tullut minun mielipiteitäni, vaikka totuus on ollut päinvastainen ja olen senkin kertonut.
        Suomalaiseen keskusteluun kuuluu nykyisin vain yksi oikea mielipide, niin myös tässä viestiketjussa. Ja syyllinen on löydetty, mitäs meni kertomaan naapuruston yleisen mielipiteen todelliset syyt ääneen. Nyt hänellä on sitten riesanaan myös naapuruston vihat siitä, että julkisuudessa voidaan nauraa alueen asukkaiden typerille syille. Saattaa olla, että perhekin saa kärsiä naapurien kostosta.
        Me suomalaiset uskomme rehellisyyden ja suoruuden olevan tyypillinen ominaisuutemme, mutta valitettavasti vain harva meistä on oikeasti suora ja rehellinen ja kertoo oikean mielipiteensä just niin kuin se on. Mieluummin kerrotaan asia korukielellä: esteettiset seikat eivät ole kunnossa = ruma, henkinen kapasiteetti saattaa olla alentunut = tyhmä, puutteelliset taloudelliset mahdollisuudet = köyhä.
        Pekka Koskinen on rehellinen ja suora nimby. En tosin voi hyväksyä hänen ajatuksiaan, mutta reipasta on kertoa julkisesti, että pään sisällä on sellaista nestettä, jonka varastoituminen kehossa aiheuttaa myrkytyksen.

    • Jose

      Lampen kyllä sanoi lauseen, josta onkin noussut se suurin kohu, ”Ajavat invatakseilla minun verorahoillani,” Ei vaikuta vähääkään `vammaisten ystävän` mielipiteeltä.

      • Jose

        Jäi eilen kesken vastaukseni. Voihan olla niin että Lampen on sanonut tämän tyypillisen vastustajien mantran tyyliin ”En vastusta vammaisia, mutta en halua heitä tänne.” Mutta tämä ei kuitenkaan vie millään muotoa pohjaa pois hesarin jutun pääpointilta että hän ja muutamat muut ovat vastustaneet ja estäneet talon tuloa alueelle jo vuosia. Tämähän tuli monta kertaa esille Lampeninkin lyhyestä haastattelusta. Ja aikoi vielä jatkaa samalla linjalla.Tällainen ”En vastusta, mutta…” on ihan ´plus miinus nolla-lause, vastustaminen peitetään tällaiseen puoli-puolustavaan sanahelinään jolla yritetään pestä kasvoja ja luikerrella pois siitä, mitä tuli sanottua.

    • entinen kaitaalainen

      Lähemmäs tarvittavia palveluja on vaikea päästä. Tuo tontti on erittäin lähellä kirjastoa ja kauppaa (400m), bussipysäkille 200m ja mikä tärkeintä Riilahden päiväkeskus kävelyetäisyydellä (500m).
      Päiväkeskuksen vieressä, jossa siskonikin kävi, on toki taxiliikennettä, mutta eipä tuo ole kuin pieni lisä tuon vain 200m pitkän kadun varrella.

  50. terhi männikkö

    Loistava teksti. Pisti vihaksi kuinka jotkut ihmiset voivat olla niin itsekkäitä etteivät edes yritä ymmärtää toisten avuntarvetta. Sydämestäni toivon ettei tällaisesta edes tarvitsisi kirjoittaa, mutta luulenpa että aina tulee olemaan ihmisiä jotka ajattelevat vain itseään. Kaikkea parasta tukea tarvitseville ja heidän läheisilleen!

  51. :)

    Olipa kerran äiti jolle siunaantui kolme tervettä lasta.
    Äiti toivoo kykenevänsä kasvattamaan lapsistaan suvaitsevaisia,
    lempeitä sekä avarakatseisia aikuisia, ihmisiä jotka näkevät toisen ihmisen.

  52. Minun tarinani alkaisi: nuoreen yrittäjäperheeseen syntyi vähän ennen aikojaan pieni pippurinen esikoinen. Kolmen viikon ikäisenä tytär lakkasi ensimmäisen kerran hengittämästä. Hätääntynyt isä soitti ambulanssin ja kauhistunut äiti sai tyttären juuri ennen ambulanssin tuloa taas hengittämään. Alkoi sairaalakierre, ”vain allergioita ja astmaa”: tytär täyttää 24 v. ja kirjoittaa elämästään täällä: http://ihottumani.blogspot.fi/ ja täällä: http://www.lansi-savo.fi/mielipide/blogit/vamma-ei-ole-asenteessa-57006 . Asunto on, mutta sairaus estää työnsaannin. Supatusta tyttären ulkomuodosta on riittänyt aina. ”Tekisi jotain tuolle naamalleen” ”Laiskottelee vain kotona, menisi töihin” jne jne. On niin monia tapoja tuhlata yhteiskunnan varoja. Yksi niistä on se, ettei tueta tarpeeksi niitä, jotka tukea tarvitsevat. Pahoin vain pelkään, että tämän maailman Lampénit eivät valitettavasti koskaan tule oppimaan mitään.

  53. Ei veronkorotuksille

    Minä en aina ole ihan valmis allekirjoittamaan kaikkia näitä vaatimuksia yhteiskuntaa kohtaan. Jos käy huono tuuri, niin sitten käy. Tätä huonoa tuuria on koko yhteiskunta täynnä, jos syynä ei ole geenit niin sitten se on tapaturma. Se voi iskeä omalle kohdallenikin. Olen jokaista lasta hankkiessa (3 kpl) ollut ajoittain kauhuissani painajaisiksi asti, että ”mitä jos”. Olen varmuuden vuoksi hankkinut sitten riittävät vakuutukset kaikille jo ennen syntymää, sekä puoliso ja minä olemme vakuutettuja (niin että toinen saa varat tarvitsemaansa hoitoon). Toivottavasti oli vakuutukset teilläkin. Jos kerran minä joudun vakuutukset ostamaan, jotta varmistan riittävän hoidon lapsilleni (kävi selväksi ettei kunnan tai valtion hoito välttämättä tee autuaaksi), niin miksi muiden pitäisi saada sama ilmaiseksi?

    Jos jokaiselle pitäisi järjestää hoitokoti, taksit ja kaikki muut herkut, niin kuka sen maksaa? Ei kukaan. Ja jos meillä ei ole kerran varaa auttaa aivan kaikkia tasapuolisesti, niin nopeasti nousee kysymys että miksi jokin tietty ihmisryhmä pitäisi nostaa heidän yläpuolelleen?

    Entä jos muut alkavat vaatimaan samaa? Pienenä provona voisin heittää, että kohta alkoholistitkin juoksevat geenitesteissä tarkistamassa onko heillä altistava geeni. Sen jälkeen he vaativat Espoon keskustaan kalliille paikalle upo-uutta ”pulilaa”, jossa on kylpylä ja oma keittiöravintola. Ilmaiseksi tottakai. Ja erityiset ”pulitaksit” baarikaapilla varustettuna hoitavat päivittäiset kyyditykset ja tarjoilevat kylmästä aitoa shampanjaa.

    Ihmisen tuskaan auttaa vain yksi asia. Huolella valmistautuminen, se että ajattelee asioita eteenpäin ja varautuu pahimpaan. Meidän pumpulissa siitä on tullut unohdettu taito. Kysykää itseltänne, että miten elämä menisi jos eläisitte 1900-luvun alkupuolella tai vaikka vain puolessa välissä? Me ollaan rakennettu aivan järkyttävän hieno järjestelmä viimeisten vuosikymmenten aikana, nälkä on kasvanut kokoajan syödessä ja vanhukset on ollut helppo kärrätä laitoksiin (pois paskomasta tuvan nurkkiin). Tähän meillä ei ole enää varaa.

    • Raija

      Aika provoisva ja yliannostus..te rikkaat

      • T

        Pumpulia on myös sellainen harhaluulo, että pystyy varautumaan kaikkeen. On tapauksia, joissa vakuutus ei maksa vaikka sinä oletkin maksanut. Ja raha on tietysti tuosta rumbasta murto-osa. Mielestäni on heikoimmista huolehtiminen on sivistysvaltion mitta, erotuksena viidakonlaista. Lisäksi, en usko hetkeäkään että jos joku on vastuktaakseen, että lakkaisi vastustamisensa vaikka ko. Hoitolaitos lupaisi olla käyttämättä verorahoja.

    • erilainenlapsi

      Minulla on kehitysvammainen lapsi, jolla on vakuutus. Samoin kuin minulla ja puolisollani. Vakuutus kattaa kyllä kuoleman ja tapaturman, mutta kehitysvamma ei oikeuta vakuutuskorvaukseen. Pääsyynä se, että kehitysvammalain mukaan kehitysvammaisista huolehtiminen on yhteiskunnan tehtävä. Toisaalta en edes viitsi miettiä, mitä kauheuksia tässä lapsisurmien maassa voisi tapahtua, jos vammaisuuden perusteella makseltaisiin satojen tuhansien korvauksia…
      Sinällään allekirjoitan varautumisen tärkeyden. Esimerkiksi neljättä lasta ei kannata tehdä, jos sitä ei vammaisena tai pitkäaikaissairaana jaksaisi hoitaa. Elämä on yllätyksiä täynnä, kuka tahansa voi vammautua, sairastua vakavasti, jäädä työttömäksi. Kaikkeen ei voi mitenkään varautua, ja ikävien ennalta arvaamattomien yllätysten varalta yhteiskunnalla pitää olla kyky, resursseja ja rahaa auttaa kaikkein heikoimpia.
      Vertauksesi 1900-luvun alkupuolelle on sangen mielenkiintoinen. Todennäköisesti vammaisen lapsen hoito olisi jossain määrin helpompaa, koska kävisin tuskin töissä kodin ulkopuolella. Luultavasti sitoisin lapsen navetan oveen kiinni😉 Tänä päivänä oma talous elättää aniharvan, ja suurin osa käy leipätyössä kodin ulkopuolella. Ylipäätään en usko, että tämän yhteiskunnan suurin ongelma on kehitysvammaisten asuminen, vaan ihan muut kustannukset. Veronmaksajana en kaipaa enää ainuttakaan jäähallia, tehotonta byrokratiaa tai uusia museoita…

      • Ei veronkorotuksille

        En tarkoittanut että vakuutukset korvaavat kaikkea. Ne korvaavat tapaturmia ja niihin liittyviä hoitoja, tämä oli esimerkki vain siitä miten asioihin voi varautua jo etukäteen, ottamalla vastuuta itsestään ja läheisistään hankkimalla lisäturvaa, koska valtio ja kunta ei pysty kaikkeen.

        Olen todella pahoillani jokaisen onnettomuuden ja tuskan vuoksi, sitä on maailma niin täynnä että minä olen joutunut jo osittain kovettamaan itseni. Minä en tee eroa kehitysmaissa olevien lapsien kärsimysten ja Suomessa olevien välillä, ja voin sanoa että Suomessa asiat ovat vielä hyvin. Joten anteeksi vain jos kuulostan kovalta, mutta minusta te valitatte turhasta ja yritätte sysätä oman ongelmanne yhteiskunnan hoidettavaksi. Pitäisi oikeasti palata 50 vuotta taaksepäin tässäkin asiassa, jotta asennevika saataisiin korjattua.

        Tottakai elämästä tulee yhtä helvettiä! Ennenvanhaan jos joku sai vammaisen lapsen niin sen tiedettiin olevan pahimmillaan elinikäinen taakka! Se miten kaikki katsoivat, johtui säälistä niitä vanhempia kohtaan. Kaikki tiesivät mitä se tarkoittaa heille. Vankeutta omassa elämässä, moni vapaus menetetty iäksi.

        Mutta tämä vastuu kannettiin ja siitä ei yritetty luikerrella pois. Ja juuri siitä tässä on kyse. Ei jakseta hoitaa ja haukutaan lonkalta kaikki sydämettömiksi ja sivistymättömiksi hirviöiksi, jos joku yrittää muistuttaa että ”tämä on teidän asia, yhteiskunta auttaa tämän verran, loput saatte tehdä itse”. Ei mitään hoitokoteja enää! Nyt riittää! Kotona hoidatte, alustaloppuun asti itse, niin kauan kuin jalat kantavat.

        Saatte kaiken myötätuntoni, sääliksi käy, ja sanon suoraan etten haluaisi olla asemassanne. Mutta minä lupaan kantaa vastuuni, minulla on selkärankaa rakastaa lastani kotona loppuun asti, jos se on kohtaloni. En voisi koskaan laittaa sitä jonnekin laitokseen, jonkun hämärän sedän/tädin hoidettavaksi. Se jos mikä on sivistymätöntä ja sydämetöntä.

    • Illuusio elämänhallinnasta

      Voi rakas ihminen – ei sellaista vakuutusta OLE OLEMASSA joka vakuuttaisi lapsesi vammautumisen varalta. Jonkinlaisen kertakorvauksen VOIT saada. Tämä on lähinnä itsensä pettämistä elämänhallinnan suhteen. Elämää ei voi hallita. Ennen ihmiset ymmärsivät että ihminen päättää – jumala säätää. Nyt on perhesuunnittelu, ammatinvalinnanohjaus….kaikki tämä voi ajattelemattomalle ihmiselle antaa valheellisen (vai toivotun?) illuusion siitä, että hän voisi hallita omaakaan saati lapsensa tulevaisuutta.

      Oletko todella valmis siihen, että jos lapsesi vammautuu, hän ei saa tarvitsemaansa
      – hoitoa
      – kuntoutusta
      – asumista (=huolehdit hänestä, kunnes kuolema teidät erottaa…mitä sen jälkeen…)
      – lapsesi hoitavat loppuelämänsä vammautunutta sisarustaan (=eivät käy töissä, vaan ovat omaishoitajina)
      – mahdollisimman itsenäistä ja ihmisarvoista elämää

      Mitä olen vammaiselta lapseltani oppinut:
      – Ihmisen arvo on siinä, että hän on ihminen
      – Mitään muuta arvoa ihmisellä ei ole
      – Mitään muuta arvoa ihminen ei tarvitse, koska tämä arvo sinällään on mittaamattoman suuri
      – Voit olla ylpeä saavutuksistasi/lapsesi saavutuksista ihan hyvällä mielin, mutta MUISTA että kaikki perustuu LAHJAAN – terveyteen. SE LAHJA VOIDAAN OTTAA HYVIN NOPEASTI POIS – sekunnin murto-osa riittää.

      • Ei veronkorotuksille

        En kaipaa paapomistasi. En myöskään sanonut että vakuutukset hoitavat kaikkea, vaan se on osa valmistautumista niin pitkälle kuin ihminen itse vain voi. Vakuutukset eivät ole edes kalliita, verrattuna vaikkapa tupakan hintaan.

        Minä olen valmis itse hoitamaan kotona loppuun asti. Tähän minut on kasvatettu, näin asiat ennen olivat. Ihminen ei voi sysätä omaa huonoa tuuriaan (jumalan tahto tai sattuma) muiden niskoille. Se tuntuu niin helpolta! Eihän se ole kuin veronmaksajien rahaa! Nostetaan vain veroprosentit kaikille 50% tuloista ja annetaan yhteiskunnan hoitaa jotta ihmiset saavat lomailla kanarialla ilman vammaista lastaan.

        Mutta en todellakaan laittaisi lastani laitokseen, kuten en ole laittanut vanhempianikaan. Ajat ovat muuttuneet. Ennen itkevien mummojen ja ukkien kärräämistä laitokseen hävettiin! Nyt se on normaalia ajattelua. Sinne ne hylätään ja kohta kukaan ei vieraile. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuvottavaa.

      • ismo

        ”Olen todella pahoillani jokaisen onnettomuuden ja tuskan vuoksi, sitä on maailma niin täynnä että minä olen joutunut jo osittain kovettamaan itseni.”
        Osittain siksi voisit olla kirjoittamatta enää tänne koska nämä asiat eivät enää koske sinun maailmaasi.

    • Eija Piirainen

      Todella provosoiva kirjoitus. Alkoholistit ovat aivan eri asia, on hullua rinnastaa kehitysvammaisia heihin.

    • Ano

      Moi, lapseni vammautui hoitovirheen vuoksi. Syntyi elottomana ja elvytettiin 23min. Nyt neliraajahalvaantunut. Meilläkin ON vakuutus. Vakuutus ei vaan korvaa tämmösiä…kiitti sulle, toivottavasti pulitat joku päivä hyät eurot puolisostasi😉

    • Omaishoitaja

      Hieno järjestelmämme ei ole niin hieno kuin olettaisi – ennen kuin on itse joutunut sen varaan. Mikään yksityinen vakuutus, toimeentulotukijärjestelmä tai koulutustaso ei suojaa siltä kokonaisvaltaisesti perhettä kohtaavalta tilantelta joka vie kohti työelämästä syrjäytymistä ja omaishoitajuuteen liittyvää köyhyyttä.

      Perheiden tilanteita ei voi verrata menneisyyteen koska Suomen kodeissa hoidetaan nyt ympärivuorokautisesti rakkaiden paljon vaikeammin hoidettavia vammoja ja sairauksia kuin koskaan ennen. Sairaanhoidon kehitys on tehnyt sen mahdolliseksi.

    • Eeva

      Kysymyshän kuitenkin on vammaisten ihmisten oikeudesta myös omaan elämään. Kuinka moni aikuinen ihminen haluaa loppuelämänsä elää vanhempiensa nurkissa?

  54. Raija

    Oma kummipoikani on vaikeasti jo lihassairas.Onneksi hänen naapurustossaan ei ole noin itsekkäitä ihmisiä.Oli sitten sairaus mikä tahansa,ihmisiä he ovat.Ja tuo verorahat..yhteisten asioiden käyttämiseen ne on tarkoitettu.(.mutta mielellään ei Kreikkaan tai Kyprokseen niin paljon),kun kotimaassakin on paljon tehtävää.
    Tekeekö se raha ihmisen noin itsekkääksi,täytyisi muistaa,että käärinliinoissa ei ole taskuja.
    Toivottavasti se asuntola rakennetaan!!

  55. Ei uhkailijoille

    Olen samaa mieltä alkuperäisen blogin pääviestin kanssa, mutta haluaisin tuoda esille haastatellun Henrik Lampenin läheisten näkökulman asiaan, johon sattumalta törmäsin naamakirjassa. Ilmeisesti sanomisia on vääristelty HS:n toimittajan puolelta – ainakin mikäli toiseen osapuoleen on uskomista.Todella kurjaa on se, että ilmeisesti Lampenia perheineen on uhkailtu tämän jutun perusteella.

    Itse en siis ole mitenkään kytköksissä hankkeeseen tai haastateltuihin, mutta minkäänlainen uhkailu mielipiteen ilmaisun takia, oli se ”väärä” tai ”huono” on ehdottoman tuomittavaa – erityisesti, jos mielipiteen antaja kokee tulleensa kohdelluksi väärin.

    Quote naamakirjasta tuttavani keskustelusta liittyen aiheeseen:

    Henrik Lampenin lähituttu:
    ”Asennoitunut toimittaja on vääntänyt Henkan sanomiset haluamaansa muotoon ja nyt Henkan niskaan sataa kuraa. Kun jutun tarina on päätetty etukäteen, tarvitsee etsiä vain syntipukki.

    Jutussa unohdettiin mainita, että Henkka sanoi useampaan otteeseen vammaisten olevan oikein tervetulleita, eikä Henkalla ole mitään heitä vastaan. Unohdettiin mainita myös kertomus Henkan anopista, joka ei pääse ko. sijainnista omin avuin minnekään. Joka paikkaan on mentävä autolla.

    Toimittajan asenteellisuus paistaa vahvasti läpi myös kuvauksesta, jossa ruohonleikkuun lopettaminen rinnastettiin ohi kulkeviin vammaisiin. Tunnelma oli muutenkin ”hyytävä”.

    Niin, ja koirat haukkuivat toimittajaa, joka päätti kävellä Henkan pihalle omin luvin. Miten teidän muiden koirat reagoivat siihen? Miten ne koirat edes liittyivät koko asiaan, lukuunottamatta sitä, että pahalla ihmisellä on pelottavia koiria?

    Henkan tytär muuten vei niille vammaisille autolle kukkia, että niiden olis kivempi tulla takaisin.

    Vuoden huonoimman ihmisen titteli kuuluu jonnekin ihan muualle.”

    ja

    Quote 2:
    Henrik Lampenin lähituttu:
    ”Hesari kieltäytyi julkaisemasta Henkan kirjoituksia ainakaan verkkokeskusteluissa. Tämä oli käsittääkseni verkkolehden toimituspäällikön ratkaisu.//

    //Kyllä mä ymmärrän ihan hyvin ihmisten tuohtumuksen. Artikkelin perusteella en arvottaisi Henkkaa itsekään kovin korkealle, jos en paremmin tietäisi. Mutta yritän tuoda esiin asian todellista puolta, koska asia on erittäin raskas koko perheelle.

    Hienointa on se, että Henkka ja Henkan perhe lapset mukaanlukien saavat uhkailuja tämän artikkelin ja sen saaman julkisuuden takia.”

    – Ei uhkailijoille

    • Jonkin verran asiasta perilläkin

      Harmi, jos Lampenin viattomat lapset joutuvat kärsimään. Mutta mutta! Fakta on että Lampen ja 3 hänen naapuriansa käy taistelua kyseita tukiasuntolaa vastaan. Vaikka toimittaja olisi valkannut Lampenin sanomisia, en usko että toimittaja on vääristänyt valittuja lauseita. Jutun tarkoitus oli uutisoida hankkeen vastustamisesta. Lampenin asenteet ja taistelutahto tulivat selväksi hänen itsensä käyttämistä lauseista. Kiitos Hesarille ja toimittajalle!

      • Anonyymi

        Julkisen sanan edustaja ei missään nimessä voi ”jonkin verran valkkailla” henkilön sanomisia näin vakavassa asiassa. Kyseessä on Lampénin ja hänen perheensä turvallisuus. Jälleen on nähty miten vääristelevän median varassa elävät ”suvaitsevaiset” katsovat asiakseen suvaita eriäviä mielipiteitä ja erityisesti niiden esittäjän perhettä.

        Erityisen härskiä on, että Lampénille ei ole annettu asianmukaista oikeutta julkaista vastinetta vastaavalla näkyvyydellä näin vakavassa jutussa, missä toimittaja on katsonut aiheelliseksi pilata miehen maineen totaalisesti. Tässä on selvästi rikottu toimittajien eettisiä ohjeita ja mahdollisesti myös lakia.

        Toivon että itse kukin miettii nyt vakavasti onko itse tullut tehtyä ylilyöntejä esim. kontaktoimalla Lampénia tai hänen perhettään.

        En todellakaan uskalla ottaa tällaiseen asiaan mitään kantaa omalla nimelläni, koska asian ympärillä velloo liian paljon kiihtyneitä ja totaalisesti kontrollin menettäneitä ihmisiä.

      • Ylläpito kommentoi: Pia Lemmetty on antanut Lampénille mahdollisuuden julkaista vastineensa tässä blogissa. Tähän mennessä emme ole saaneet Lampénilta kannanottoa.

      • Jonkin verran asiasta perilläkin

        Kyllä sitä vaan jo koulun ainekirjoituksessa opittiin, että ”lauseita pitää jonkin verran valkata”, että pysytään aiheessa. Nyt uutisoitiin rakennushankkeen vastustamisesta, ja toimittaja kirjoitti yhden vastustajan perusteista. Pisteen H. Lampenille, että tuli nimellään toimintansa taakse. Se että vietiin kotiaan odottaville nuorille kukkia, kun ensin määrätietoisesti on kampitettu, on kyllä harvinaisen tekopyhää. Toivon Lampenin perheelle rauhaa mutta iskän pitää kestää toimintansa seuraukset.

    • Muru

      Perheen uhkailu on ehdottamasti tuomittavaa ja sitä ei pidä hyväksyä. Jutun toimittaja on kuitenkin mm. Twitterissä todennut, että Henrik Lampen ei ole väittänyt, että häntä olisi siteerattu väärin eli nämä kohua herättäneet kommentit pitävät paikkansa.

  56. nimby-man

    Espooseen mutta ei tähän kaupunkiin.

  57. Mieheni on invataxinkuljettaja(ent,nukian ins.)Itse olen erityislapsiin ja nuoriin suuntautunut lh. Niin meidän lapsilla hyvin vähän erityistarpeita. Mutta ne saatu. Mutta ne lakisääteiset on tappelulla saatu. Kiitos kun vammaislaki hallussa ja kova uhkailee. Olen toisessa kaupungissa töissä. Ja siellä ihmetellään miksi Vantaalla saa palveluja. Mitä jos isoherrat-ja tädit joutuisi tappelee omista oikeuksistaan. Ei taxi tms. etuisuuksia,ilman suurta anelu ja paperisotaa.

  58. Karoliina

    Alueelle enempi vähempi viimeiset 25 vuotta asuneena kahden pienen lapsen äitinä olen todella pahoillani että tälläinen hanke on lobattu kumoon. Mielestäni vammaisille tarkoitetut asunnot olisivat tervetulleita alueelle mielummin kuin satoja uusia asuntoja käsittävät korkeat kerrostalot joita alueelle suunnitellaan muutenkin länsimetron tiimoilta.

    Ikävää on myös se että tämän kaltaiset asiat jäävät monesti pois tavallisten tallaajien tietoisuudesta, kun äänestämisen aika on. Jos ei kokoajan ole mukana seuraamassa ajankohtaisia rakennus suunnitelmia yms. ei tietoisuus tälläisistä hankkeista saavuta riittävää media kohua.

    Toivon että hanke otetaan vielä uudelleen käsittelyyn suuremman julkisuuden saaden, jolloin alueen asukkaista muutkin kuin ehkä lähi naapurit pääsevät asiaan vaikuttamaan mielipiteillään.

    Jaksamista taisteluun. Toivottavasti hake vielä jonain päivänä kantaa hedelmää.

    • Eriitta

      Minulla oli vaikeasti vammainen opiskelukaveri. Hänen suurin toiveensa oli päästä pois asuntolasta, asumaan kuten muutkin ihmiset, omaan asuntoon. Esteitä tuntui löytyvän joka lähtöön, milloin mikäkin syy oli pinnalla.
      Olisipa mukavaa tietää onko hän onnistunut pyrkimyksissään. Hän oli todella vaikeasti vammainen, mutta henkisesti terävä. Toivoisin tämän liito-oravan kaverin tutustuvan häneen.

  59. Pia Lemmetty

    Olen hämmentynyt kirjoitukseni saamasta julkisuudesta: asia on tärkeä, mutta en uskonut että se koskettaisi näin monia. Kiitos kaikille, jotka olette tekstiäni jakanut – ja ennenkaikkea kiitos kaikille, jotka omilla sanoillaan tai teoillaan voivat tätä ja tämän kaltaisia hankkeita edesauttaa.

    Haluan näin yhteisesti kirjoittaa muutaman tarkennuksen tai lisäyksen eri medioissa julkaistuihin kommentteihin.

    Kirjoitukseni tarkoitus ei ole ajojahti Herink Lampénia tai ketään yksittäistä henkilöä kohtaan. Kirjoitukseni perustuu siihen tietoon, minkä sain Helsingin Sanomista. Olen ymmärtänyt että Lampénin tämän hetkinen kertomus ja Helsingin Sanomien julkaisema juttu poikkeavat radikaalisti toisistaan.

    Olen myös kuullut eräitä epäilyjä motiiveistani tai syistäni kirjoittaa tällainen teksti. Olen kolmen lapsen äiti ja yksi lapsistani sairastaa harvinaista, vaikeaa lihastautia. Häneen ja minuunkin voi tutustua Kaveriksi Peppi! -videolta, joka löytyy YouTubesta. Olen yrittäjä ja omaishoitaja sekä Leijonaemot ry:n puheenjohtaja. Tapaan jatkuvasti toisia vanhempia, jotka kaikki tuntuvat käyvän omaa taisteluaan viranomaisia, naapurustoa, koulua tai sosiaalitoimea vastaan. Omat ja vertaisteni kokemukset ovat ne syyt, miksi haluan nostaa tämän tärkeän asian esiin.

  60. : Punkeroinen

    TYhmyyttä vai tahallisuutta kun puurot ja vellit sotketaan.Sanoisin että koko kirjoitus ei liity käsiteltävään asiaan mitenkään.Ei kukaan vastusta vammaisia saati vammaisten asuntolaa. Kyse on siitä miksi se pitää tehdä keskelle omakotialuetta? Silkkaa kiusantekoa siellä jo asuville.Ihan niinkuin Espoossa ei muualta tonttimaata riittäis. Kaiken kukkurakkaksi kukaan ei tiedä ketkä asuntolaa hetken päästä käyttää.

    • Miukumauku

      Miksi vammaisten asuntolaa ei sitten pitäisi tehdä omakotialueelle? En ihan ymmärrä. Ja jos asuntola kehitysvammaisille rakennetaan, eiköhän siellä kehitysvammaiset asu tulevaisuudessakin. Heitä kyllä riittää tällä hetkellä ikääntyvien vanhempiensa kodeissa odottamassa omaa kotia asuntolassa. Pula näistä paikoista on huutava.

      • Anonyymi

        Miksi asuntolan paikan valinnassa ei toimita järkevästi kuten kaikkialla muualla, ja sijoiteta sitä kaupungin keskustaan lähelle palveluita?

        Miksi HS:n vääristelevien juttujen tiedon varassa elävät ”suvaitsevaiset” uhkailevat sen ainoan henkilön perhettä, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä tässä asiassa?

        Miksi HS ei suostu julkaisemaan Lampénin vastinetta, vaikka journalistin ohjeiden mukaan heidän tulisi näin aivan selkeästi tehdä?

        Ajatelkaa omilla aivoillanne älkääkä uskoko kaikkeen mitä HS kirjoittaa. Asiat ei ole niin kuin ne nyt esitetään.

    • Jonkin verran asiasta perilläkin

      Miksi vammaisen kotia ei voi tehdä omakotialuelle, kun se on hänen ”oma koti”? Älkäähän viitsikö!

  61. Vivi

    Täyttä asiaa. En ymmärrä ihmisten vihaa, sillä ei tunnu olevan rajoja😦
    Olen itse toiminut invalidiliitolla lähihoitajana, ja vaikka nuo ihmiset ovat vammautuneita/vammaisia, he ovat ihania ihmisiä. Ei ketään voi syyttää sairaudesta. Itse olen sairastanut syövän, ja verorahoilla sekin leikkaus maksettiin.

    • Sari

      Minulla on kehitysvammainen pikkuveli, ja hän on mielestäni ihana ihminen. Enkä ymmärrä, mitä lähes kaikilla koulussani on kehitysvammaisia vastaan. Koulumatkani varrella, on kehitysvammaisten asuntola, ja on järjetöntä, että jotkut koululaiset heittelevät talvisin kehitysvammaisia lumipalloilla. Ja olen monta kertaa kuullut, kun luokallani toiset haukkuvat joitain ihan tavallisiakin lapsia ”kehareiksi” tai ”vammasiks” Toiset luokallani ei sitä varmaan niinkään huomaa, mutta sanat ”kehari” tai ”vammanen” sattuvat minuun enemmän kuin muihin, pikkuveljeni takia.

      • Maisa

        Minullakin on ollut vaikeasti kehitysvammainen veli joka kuoli ollessani 6-vuotias. Veli oli tuolloin 9v. Myös minua kolahduttaa pahasti sanan ”kehari” ja ”vammainen” käyttö haukkumanimenä.

  62. Ari Summanen

    Erilaisuuden hyväksyminen on useimmiten todella vaikeaa. Eivätkä jotkut ymmärrä vammaisuutta tai pitkäaikaissairautta vaikka kuinka selittäisi. Toisille se vaan on hirvittävän iso mörkö, joka pitäisi vaan sulkea komeroon. Tv: Erään leijonaemon mies ja kolmen kroonikon isä

  63. Sailuli

    Ikävä kyllä tapaus ei ole ainoa laatuaan. Viime viikolla päivälehtiin pääsi uutinen Seinäjoelta, jossa Kultavuoren alueen asukkaat (tai osa heistä) vastustavat uuden palvelutalon (autististen koti) rakentamista alueelle. Tontti pitäisi kuulemma käyttää kaikkien alueen asukkaiden hyödyksi. Joku huolehti siitä, että hänen tonttinsa arvo laskee, kun naapurissa asuu autistisia. Ikävää tietämättömyyttä ja ahdasmielisyyttä ”sivistyneiltä” ihmisiltä!

  64. ei jaksa enään edes uskoa.

    En vielä ole ollut montaa vuotta menossa tuossa taistelussa. Olen menossa naimisiin henkilön kanssa jolla Osteogenesis imperfecta Ja olen itse nyt suoraan nähnyt miten röyhkeästi sosiaalitoimi ja asuinpaikka todella pistävät toista suurella saappaalla alas. Uutta pyörätuolia ei saa koska vanha toimii.. eli ei kahvoja, rengas suojat rikki koko on väärä, pehmusteet Ei ole. rengas lokot on kuluneet pois. nyt itse hitsannut ja koittanut 19 vuotta vanhaa pyörätuolia käyttää koska varaa uuteen ei ole. pyysimme uuden Mini Crosserin vanha nyt.. 14 vuotta vanha, ruostunut ja 6 otteeseen katkennut rungon kohalta(sanotusti kasa onnettomuutta) akku kestää noin 30min verran. jotta emäntä voisi liikkua.. ei tule koska hän pystyy.. kyllä toki joka askeleella riski luu murtumaan koko vartalossa kauppaan se rapiat 12km koska aikaisempi lyötiin kiinni, tasapaino huono koska yli 140 murtuman jälkeen ei tule kuntoon kuin uusi, lääkäreiden lausunnot, asiantuntija lausunnut kaikki on pitäisi saada ja puolletaan uusien toivossa.. mutta sossun omat taikuri tietäjät ilmeisesti tietävät asioista huomattavasti paremmin ja näin päättävät. paljon kipuja johtuen vääristymissä lihaksissa. jalkatukeja ei saada uusia vanhat ovat venähtäneet liian suuriksi ja löysiksi. eivät tue kuin jalanpohjan asennon enään. taloyhtiö raivoissaan lähestulkoon kaikesta kun liikumme.

    voitas muuttaa lähemmälle keskustaa mutta ei ole varaa. yksin töissä emäntä ja lapsi.

    tälläsellä setillä täällä. kyllä kelpaa, sori että valitan asiasta mutta elämme niillä mitä on mennään päiväkerralla eteenpäin mitä sitä itkua enään vääntämään suomen ihmishuolto on about kehitysmaan tasolla tänäpäivänä. Jokainen joka ottaa yhteyttä on automaattisesti rikollinen jonka tarkoituksena on vain ja ainoastaan yrittää varastaa ja kavaltaa suomen valtiolta. ei ole olemassa rehellistä syytä enään.

    voi voi.

  65. sirpa

    voimia teille taisteluun hyvän asian puolesta!
    nimimerkillä itse 33v vammaisen pojan äiti, ja ylpeä siitä

  66. Paluuviite: Case Kaitaa | Erilainen lapsi

  67. Teemu Antero Paija

    Mitäs mieltä arvon kirjoittaja on valtion tuhlailevasta elämäntyylistä verovaroilla etelään 500 000 (yksi ainut reissu) puhumattakaan ylipäätään siitä miljardimäärästä mikä uppoaa ”edustuskuluihin” mites sitten köyhät joille syntyy tällainen lapsi niillähän ei ole varaa käydä missään puhumattakaan että olis jotain kesämökkejä tai varaa lennellä mihinkään. Mites köyhät??? Mutta siinä piileekin se homman juju nääs köyhät ei rupea hyljeksimään ja puukottamaan selkään lähimmäistä, vaan auttavat eivätkä käännä selkäänsä niinku ”paremmissa” piireissä on tapana. Köyhät auttavat toisiaan vaikka ei olisi varaakaan. Et onhan se kauheeta pukea sitä lasta huippuvaatteisiin ja ostaa vimpan päälle pelit ja vehkeet ja miettiä et miten sinne kesämökille lennetään. Hei miettikää nyt ihan oikeesti mitä tänne kirjottelette…

  68. Noora

    Olen asunut yhdeksän vuotta elämästäni talossa, jonka läheisyydessä on sadan metrin säteellä neljä vammaisten asumisyksikköä. Minkäänlaista häiriötä ei vammaisista ole koskaan aiheutunut, eivätkä asumiskeskukset ole vaikuttaneet naapuruston elämään suurestikaan. Vammaiset ovat leppoisia ja rauhallisia naapureita, mitä nyt kerran palautimme pihallemme eksyneen karkulaispikkupojan asuntolaansa. Herttainen, rollaattorilla kulkeva miesasukas heilauttaa kättänsä joka kerta, kun menemme autolla ohitse.

    Ihmisten ahdasmielisyys ja ajattelemattomuus on uskomatonta. ”Nimbyily” nostaa päätään aina, kun omalla asuinalueella tapahtuu. Omasta. idyllisestä kuplasta ei haluta poistua ja kun asia on poissa silmistä, se on poissa myös sydämestä. Vammaisten asema Suomessa on muutenkin hankala ja siksi on käsittämätöntä, että heiltä evätään tällainen mahdollisuus keskiluokkaisten valittajien jarruttelun vuoksi. Naapuruussuhde opettaisi kaitaalaisillekin jotain.

  69. Petri Reinikka, perheterapeutti VET

    Olipa hyvä ja koskettava kirjoitus. Erityislasten, heidän perheidensä sekä läheistensä kanssa työskentelevänä psykoterapeuttina tulin hyvin, hyvin surulliseksi luettuani HS:n kirjoituksen. Tässähän asuinalueen ihmiset vastustavat KODIN rakentamista kehitysvammaisille mokoman ”liito-orava-kikkailun” verukkeella. Sinänsä toki kannatan perustuslaillista valitusoikeutta. Valitettavasti epäyhteisölliset, empatiattomat arvot paistavat räikeän irvokkaasti läpi. Miltähän tuntuu olla ei-haluttu, ei-arvostettu, ei-kunnioitettu kuluerä yhteiskunnalle? Invataksi-ralli Henrik Lampenin OMIN verovaroin kustannettuna oli kyllä järkyttävässä latteudessaan totaalinen rimanalitus.

  70. Nimim. Kehitysvammainen eno täyttää 68v. 20.6.2013 ja käy joka torstai äitinsä 88v. luona kylättelemässä. Mummi on tehnyt urauurtavaa työtä kehitysvammaisten eteen Lieksassa ja mielestäni koko Suomessa ollessaan perustamassa kehitysvammaisten tukiyhdistystä Lieksaan. Voimia ja taistelutahtoa Teille!

  71. Tässä on täyttä asiaa, se ymmärtää ken on kokenut, ja kokee tämän. Kehitysvammainen lapsi olkoon se minkä ikäinen tahansa, niin se on meidän oma lapsemme! Aamulla kun heräät, hän on ensimmäisenä mielessäsi, ja illalla kun menet nukkumaan ajatus viimeinen! Ja me vanhemmat, Kehitysvammaisten Tukiliitto, ja paikalliset Tukiyhdistykset olemme ne jotka pidämme heidän puoltaan tässä yhteiskunnassa.
    Täällä suomessa kaiken sortin liito-oravien suojelijat vastustavat kynsin hampain tasavertaisten ihmisten asumisyksikön perustamista ”esim Espoon Kaitaalle jo neljättävuotta”, miten tämmöinen on mahdollista? Jos tähän liito- orava metsään oltais suunniteltu vuonna 2009 Pakolaiskeskusta? Niin se varmaankin olisi tehty, kunnanpäättäjät olisivat palauttaneet valitukset bumerangina takaisin ”Rasistinen juttu”.
    Mutta nyt kun on kysymys kehitysvammaisista tää on polittinen juttu!
    Kunnanpäättäjien pitää ottaa selvää vanhemmilta kehitysvammaisten asumistarpeista, ja kuulla vanhempia ja kehitysvammaisia itseään asiantuntijoina.” asumissuunnittelu vaiheessa jo mukaan todellisia asiantuntijoita” Sekä ottaa huomioon että kehitysvammaiset ihmiset ovat samanarvoisia kuntalaisia, kuten sinä ja minä, joille kuuluu myös kunnan samat palvelut.
    Tästä tulee mieleen vielä, että Liljankukalla, käpytikalla, ja lähimetsän liito-oravilla on paremmat oikeudet kuin kehitysvammaisella ihmisellä tässä yhteiskunnassa! Sillä ovat rauhoitettuja, mutta kehitysvammainen on täyttä riistaa!
    Tässä vielä runo
    Paljon saanut
    Tämä ei ole runo ihmeestä suuresta,
    vaan tarina kehitysvammaisuudesta.
    Paljon ne vaativat,
    mut paljon myös antavat.
    Heidän tunteensa eivät ole kovat,
    vaan aidot ja hellät ne ovat.
    Osaavat iloita pienistä asioista,
    jopa alle euron karkkirasioista.
    Myös huonoja päiviä heidänkin elämäänsä mahtuu,
    silloin herkästi heidän silmänsä kyynelistä kastuu.
    Jos sille päälle sattuvat Annika tai Matti,
    niin siinä paikassa seisovat tai istuvat kuin tatti.
    Ei siinä silloin auta maammelaulu,
    eikä huutava punainen naamataulu.
    Pian ne kuitenkin iloisesti luoksesi pallaa,
    hellästi käden sun kaulalle nakkaa ja sitten hallaa.
    Vielä kerran katsoo tatti paikkaa olan yli takas,
    ja pyytää anna anteeksi äiti/isi rakas.
    Itse olen ollut heidän tukenaan yli 20 vuotta,
    enkä aivan suotta.
    Sillä paljon ne vaativat,
    mut paljon enemmän antavat.
    Tapio Still

  72. Timo

    Emmekö voisi järjestää tällä Lampenin kadulla hiljaista kynttilämielenosoitusta asian puolesta? Veikkaan, että osallistujia ja mediaa saadaan paikalle.

  73. Eija Kokko

    Hyvä ja kaunis tarina toivottavasti vastustajat ymmärtävät katsoa peiliin ja kysyä itseltään,
    Mitä minä pelkään erilaisuudessa?? Itseänikö mikä minusta tekee sellaisen, että voin tuomita toiset?

  74. Mia Juselius

    Pakko kai tähän keskusteluun on kajota, kun alkaa argumentit mennä niin pöyristyttävän itsekkäiksi. Tuntuu uskomattomalta, että osa ihmisistä voi ajatella kuten Lampen ja ehkä surullisinta siinä on myös se, etteivät he ilmeisesti itse huomaa mitään kummallista ajattelussaan. Ymmärtäisivät edes hävetä.

    Sitten asiaan. Itselläni on neljä, tervettä (kopkop) lasta ja asun kehitysvammaisten ryhmäkodin yläkerrassa viidettä vuotta. Koskaan ei ole ollut naapureissa mitään valittamista, päinvastoin. He ovat mukavia, ystävällisiä ja erittäin HILJAISIA, verrattuna yleisesti ns. norminaapurustoon. Heillä on kuljetuksensa, jonka joskus huomaan, jos satun olemaan ulkona samaan aikaan. Ja käsittääkseni pääkaupunkiseudulla on muutama muukin auto, ihan terveilläkin ihmisillä, joten sellaisten ajopelien ei ainakaan pitäisi olla harvinaisuus nykypäivänä. Kaitaallakaan.

    Olen ollut hyvin iloinen naapureistani ja soisin heidän olevan näkyvämpiäkin meidän arjessamme. Myös lastemme vuoksi olen tyytyväinen; he oppivat suhtautumaan erilaisuuteen lähes huomaamatta, sitä mitenkään kummemmin ihmettelemättä.

    Kun kysytte haluaisinko tällaisen asuntolan asuinalueelleni, niin totta kai haluan, meillä on sellainen jo ja ei haittaa, vaikka lisääkin tulisi.

  75. kaarina suomalainen

    Ai että liito-oravaa suojeltava vammaisten kustannuksella. Olen nirhinyt parilta liito-oravalta hengen aitassa, naapuri houkutti yhden wc pönttöön ja yksi jäi auton alle, muutama vielä tuijottaa linnun pönttön päältä iltaisin. Juuri olin siivoamassa liito-oravan jätökset ”romuaitasta” , en tunne minkäänlaista myötätuntoa niitä kohtaan. Romuaitta on purkuuhan alaisena ja siinä saavat kyseiset luonnonsuojelun ihmeet kyytiä. Otan vammaisen Sallin kesävieraaksi uuteen aittaan kunhan se rakennetaan.

  76. Tuula Bondár

    Ajattelin tässä itse tykönäni, että suunnittelevatkohan ne luonnonystävät nyt purkavansa omat talonsa, kun ovat löytäneet raskaana olevan liito-oravan lähettyviltä. Ja mitäpä jos sille liito-oravalle syntyykin vammainen – jopa vaikkapa lentokyvytön, liidoton poikanen, niin mitenkäs sitten?? Oi oi oi. Sitten vaan uutta valitusta putkeen, kunhan ensin keksii, minne asiasta voisi valittaa ja mitä voisi valittaa.
    Tsemppiä kaikille nuorille, itsenäiseen elämään haluaville! Risut ja männynkävyt ovat tielle pudonneet vain siksi, että elämässä olisi vähän haasteita. Sitä hauskemmalta tuntuu, kun pääsee niiden yli ja ohi.
    Tämä Kaitaan koti ei todellakaan jää vain haaveeksi! Sen verran voisi nimittäin kuvitella, että tervettä järkeä ja ihmisyyttä on vielä sentään enemmän kuin tyhmyyttä – jopa Espoossa.

  77. Onneksi minun naapurini, eivät tajua, kuinka kalliiksi, minun elämiseni, kuntalaisille tulee. Sairastan selkäydin kasvainta, jota on jo leikattu TYKS:ssä 2 krt, ja mangneettikuvat otetaan, vähintäin kerran voudessa. Lääkekattoni täyttyy, jo heti alkuvuonna, kun olen kaikki 14 eri lääkettä hakenut. Käyn muös kunnallisessa vesijumpassa ja kuntosalilla viikottain, taksinkäyttö, oikeuskin on myönnetty 10, yhdens. matkaan. Yhteiskunta maksaa, siis suurimman osan lääkkeistäni, kuntoiluni ja vielä jokusen matkani. Tosin käytän taksia aniharvoin, kun omistan autom.vaiht. auton, tosin kivut ja osittainen tunnottomuus, sekä lisä lääkitys estävät välillä sen ajamisen. Luultavasti, menen vielä joskus leikkaukseen, siinä voin halvaantua kokonaan, nyt pärjäilen rollaattorin kanssa. Olen paljon, ollut vammaisten kanssa samoissa ryhmissä. He ovat ihan mukavaa porukkaa, kun uskaltautuvat ns. terveiden kanssa juttusille.

  78. Nora

    Tiedättekö sen tunteen, kun luette lehdestä jonkun artikkelin ja suorastaan kihisette?
    Se tunne, kun olisitte siltä istumalta valmiit nousemaan barrikaadeille! Se tunne, kun kyyneleet nousevat silmiinne ja samalla savu nousee korvista! Luin tänään 9.6. Hesarista (A16) artikkelin: Naapurit hylkivät vammaisia.

    Jutussa kerrottiin, miten naapurit ovat vastustaneet kehitysvammaisten nuorten asuntolahanketta jo vuosia. Eräskin asukas kertoi siitä syntyvän invataksi liikennettä. Siis oikeesti! Että kehtavat! Suunnitteilla olevaan asuntoon muuttaisi 15 kehitysvammaista. En jaksa uskoa, että siitä aivan hirveää liikenneruuhkaa syntyisi. Taajama alueella asuttaessa kai on aika luonnollista, että naapurit liikkuvat autolla, olivat he sitten vammaisia tai eivät. Henkilökohtaisesti olen enemmän kuin iloinen, jos kehitysvammainen nuori pääsee liikkumaan ja haluaa liikkua johonkin. Maksan sen verorahoillani iloisesti. Onko meistä ihmisistä todellakin tullut niin minäkeskeisiä, että ei esim. pystytä asettumaan millään tasolla ko. kehitysvammaisten nuorten tai heidän vanhempiensa asemaan, vaan mietitään vain omaa napaa / lompakkoa? Onko meille kehittymässä ihmisrotu, joka ei tunne empatiaa? Millaisia arvoja nämä ihmiset opettavat lapsilleen? Minua pelottaa. Artikkelissa kerrotaan, että ennakkoluulojen hälventämiseksi tulevien asukkaiden vanhemmat kokosivat esittelylehtisen, johon tuli kuva jokaisesta nuoresta ja lyhyt kertomus hänen vammaisuudestaan. He jakoivat esitteen lähiseudun jokaiseen asuntoon. Ei auttanut.

    Mitä minä voin asialle tehdä? Ryhdyn valistamaan lapsiani. Asun suhteellisen lähellä ko. aluetta. Toivotan teidät erittäin tervetulleiksi Kaitaalle tai lähemmäksi kotiani! Haluaisin mennä tapaamaan näitä vammaisia nuoria ja heidän perheitään ja kertoa heille, että maailmassa on joukko ihmisiä, jotka ovat avosydämisiä, ihmisiä, jotka eivät syrji muita ihmisiä vammaisuuden, ihonvärin, sukupuolisen suuntautuneisuuden tai minkään muunkaan asian vuoksi. Jokainen elämä on arvokas! Minä haluan uskoa, että maailmassa löytyy vielä empatiakykyä, lämpöisiä hymyjä, halauksia, ihmisten hyviä kohtaamisia, ymmärrystä ja rakkautta. Minun on pakko, minä haluan uskoa hyvään. Yllättäin koen syvää sääliä vastustavia naapureita kohtaan, miten pieniä ihmisiä he ovatkaan.

  79. Päivi Hassila-Kinnunen

    Meillä on Oulussa keskellä kaupunkia mukavalla, uudella asuinalueella samassa pihassa vammaisten rappu ja vielä vastapäätä vanhusten palvelutalo. Ei mitään ongelmia. Ihmiset ovat mukavia, kaikilla on erilainen tausta vammansa kanssa, osa on vammautunut vasta aikuisena, osa teininä, osa syntymästä asti. Ihan kaikkien puheesta en saa vielä selvää, mutta varmasti ajan kanssa. Meidän ns. terveiden rapussa asuvista kaikki eivät vastaa tervehdykseen, mutta kaikki vammaiset aina. Tällaisia rappuja tarvittaisiin enemmän, kaikkien ihmisten pitäisi olla sekaisin ympäri kaupunkia, ei saisi rakentaa pelkästään vammaisten taloja, silloin ehkä ihmiset oppisivat elämään ihmisiksi keskenään. Tuo kokonainen rappu on varmasti kuitenkin hyvä, niin avustajat voivat auttaa samalla käynnillä useampia. Jokainen meistä tarvitsee elämänsä aikana jonkinlaista apua muilta ja yhteiskunnalta. Myös vammaiset tai ainakin heidän läheisensä maksavat veroja. Ihmisyyttä todellakin kaivataan ja tahdikkuutta. Ja samoin meillä: kylässä käyvät lapset ottavat vammaiset omana itsenään, he eivät jaottele ihmisiä. Kysellä he saattavat, mutta ovat saaneet myös vastauksia.

  80. Minna Wilenius

    Itse olen 7-vuotiaan ihanan down-tytön äiti ja todella vihainen kyseisestä artikkelista.Muuten minusta tuntuu että kehitysvammaisten asiat ovat parantumassa ja olen positiivinen tulevaisuuden suhteen. -Minna Wilenius-

  81. Annika Groop

    Kammottavaa, että tuollaisia ihmisiä voi olla edes olemassa. Toivon heille ymmärrystä ja kykyä katua ja hävetä syvästi sanojaan jonakin päivänä. Ehkä heidän oma tunnevammansa on niin syvältä, ettei tämä tule toteutumaan, mutta toivossa on hyvä elää. En haluaisi näitä ihmisiä omiksi naapureiksi, kuvan lapset kyllä!

  82. heli pirinen

    Kirjoittaja kompastuu samaan rasismiin,mihin on itse törmännyt. Ei lapsen/ihmisen tarvitse vakuutella vanhempien koulutusta/asuinaluetta saadakseen oman ihmisarvon. Geeniperimä ei kysy verotustietoja. Kysehän on suhtautumisesta vammaisiin,ei heidän vanhempien yhteiskunnalliseen asemaan. Yhtä surullista tai raivostuttaa tekstiä kuin alunperin Hesarin kirjoitus. Tarkoitus varmaan oli hyvä,mutta ei sitä tarvitse todistella-lapsellanne ja muiden lapsilla on oikeus ko.paikkaan-taustoista huolimatta.

  83. Niko

    Löytyykö kyseisestä tai vastaavan taipaisesta tapauksesta adressia, jolla voisi saada oman äänensä kuulumaan? Haluan todella auttaa vammaisia ja heidän perheitään parhaani mukaan ja uskon, että en ole ainoa.

  84. Kärpix

    Ajatella, että Henrik Lampénin on niin hyväsydäminen ja eläirakas ihminen, että hän asettaa pikkuiset liito-oravat, jopa vammaisten edelle. Täytyy ihan hattua nostaa.

  85. Mari

    Miten voivatkaan epätietoisuudessa elävät ihmiset taistella väärien asioiden puolesta, surettaa ihmisten tyhmyys. Millainen ihminen viitsii tai edes kehtaa nostaa äänensä kuuluviin estääkseen vammaisten ihmisten paremman elämän. Vammainen ihminen on myös ihminen, moni tahtoo itsenäistyä aikuisuuden kynnyksellä ja tarvitsee siihen tuettua asumista. Miten vammainen ihminen voisi häiritä kenenkään ”normaali-ihmisen” arkea. Voi kamalaa jos näkee omassa pihapiirissään vammaisen, ei kait vammaisuus vaan tartu! Mitä tällaiset omassa normaaliuden kuplassaan elävät ihmisen irvikuvat oikein ajattelevat? itse asun Oulussa perheeni kanssa alle kilometrin päässä vammaisten isosta palvelukeskuksesta. Kävimme siellä juuri tutustumassa heidän toimintaansa, sillä perheeseemme syntyi sairas lapsi syksyllä 2011 joka nyt keväällä todettiin kehitysvammaiseksi. Emme tiedä hänen tulevaisuudestaan tai vammaisuuden astettaan vielä, emme tiedä oppiiko hän puhumaan ja mikä hänen liikkumisensa aste tulee olemaan. Me rakastamme häntä ja meistä on upeaa että Tahkokankaan palvelukeskus on näin lähellä meitä. Laitamme pian kaksivuotiaan vammaisen poikamme syksyllä päiväkotiin 3-vuotiaan siskonsa kanssa jossa on, ajatella, myös kehitysvammainen mies töissä.

    Erilaisuus voi olla rikkaus eikä sitä tarvitse piilotella. Ihanaa että meillä on yhteiskunnassamme mahdollisuus invatakseihin, tuettuun asumiseen, tuettuun työntekoon, vammaisten harrastuksiin jne. Tällaisen kehityksen tielle en soisi kenenkään epätietoisen asettuvan poikkiteloin.

  86. Miia Kuusisto

    Voi voi, joillakin ns.ihmisryhmillä on asennevamma! Minulla on kaksi kehitysvammaista poikaa ja yksi terve poika.Olen niin ylpeä heistä! Nämä asennevammaiset ei tiedä elämästä mitään.Menkää tutustumaan kehitysvammaisten asuntolaan ,ei he pure! Oli terve tai kehitysvammainen,jokainen on oma yksilönsä ja jokaisella on oikeus omaan kotiin<3. Terv.3 pojan Leijonaemo

  87. Hello from Germany, I read the article about the problems to build the house for the teenager with mental retardation and I was shocked and shamed that people feel harassed of some teenagers with special needs. What a shame they call themselves human. Ugh. I hope the project can get ready as planned and the neighbours finally will understand what it means to have a children with special needs. Thumb up for your strenght. Don´t give up. It is worth to fight for that project.

    Good luck from Germany to Espoo.

  88. Tarja

    Hei Pia!

    Olet kirjoittanut todella tärkeän kirjoituksen ja kannanoton! En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Elämässä ei koskaa tosiaankaan voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Sen me tiedämme, sinä ja minä, ja kaikki sairaiden lasten vanhemmat, sairaat ja sairastuneet.

    Kiitos tästä hienosta kirjoituksesta!

    Leijonaemo Tarja

  89. elli

    Olen töissä kehitysvammaisten asuntolassa, pieni ja idylinen paikka täynnä elämän iloisia, kilttejä ihmisiä, vailla huolta huomisesta.
    Ottakaa siis mallia heistä, älkää kitiskö verorahoistanne, invataxien kulkureiteistä.
    Jonain päivänä juuri sinulle rakas ihminen voi tarvita asuntola paikkaa tai se voit olla juuri sinä, joka tarvitsee invataxia.
    Piittaamattomia, oman edun tavoittelijoita kaikki, jotka jaksavat valittaa omista asioistaan, kun maailma on täynnä oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä!

  90. Piparkakkuprinsessa

    Meillepä tulee naapuriin päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asuntola. 24 h valvonta ja eivät ulkoile yksin. Naapureiden vastustus oli kova ja argumentit seuraavat: asuntojen arvo laskee ???, lapsia ei voi enää päästää yksin ulos ???, nehän voi olla vaikka huume kauppiaita tai murhaajia ??? ( KUNTOUTUJIA) ja varmaan ne on kaikki pedofiilejä ( häh) . Että näin helsingissä…

  91. Jaana Leskinen

    Onpa törkeää…miksi keneltäkään edes kysytään minkälaisten ihmisten taloja saa mihinkin rakentaa!!! Minäkään en haluaisi tuollaisten nirppanokkien naapuriksi. Kuvittelevat olevansa parempia kuin toiset ihmiset. Ihminen ei voi valita millaiseksi syntyy…värilliseksi, pojaksi, vammaiseksi…jokainen ihminen on silti yhtä arvokas ja jokaisella ihmisellä on oikeus elää arvokasta elämää ilman, että muut ihmiset elämää tahallaan vaikeuttaa…Vai ei inva-taksit saisi ajella…jos tämä ei ole rasismiin verrattavaa törkeää toimintaa ja ihmisoikeuksien polkemista niin mikä sitten on. Kyllä on pöyristyttävää ja noloa, että Suomessa koulutetut ihmiset ovat tuollaisia. Hävetkää Kaitaassa asuvat. Ihmistä pitää arvostaa rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai terveydentilaan katsomatta.

  92. Santtu

    Hyvät Leijonaemot,
    teette hienoa työtä puolustaessanne heitä jotka eivät siihen pysty.
    Ikävä kyllä en pystynyt lukemaan läheskään kaikkia kommentteja. Suurin osa on asiallisia ja loistavasti kirjoitettuja, mutta olen hyvin pahoillani että ihmiset (puolesta tai vastaan) kirjoittavat niin agressiivisesti ja tylysti. Siihenkö tämä maailma on mennyt?

    Suomi on EU:n mukana sitoutunut luopumaan vammaisten laitosasumisesta, mikä on hieno asia. Me vain olemme esimerkiksi Norjaan verrattuna jääneet kivikaudelle. Norjassa kehitysvammaisella on oikeus ja velvollisuus käydä tavallista koulua. Suomessa siitäkin syntyisi suuri haloo, meidän Liisan, Maijan, Riston tai Pekan luokalla on ”tuollainen”.

    Toivon että Suomessakin vihdoin päästäisiin kummallisista asenteista eroon. Haastankin jokaisen eläessään vammaisten asuntolahanketta vastustaneen tutustumaan vammaiseen ihmiseen, oikeasti! He ovat hienoja ihmisiä! Ja vanhemmat, lapset, sisarukset jotka heidän oikeuksiaan puolustavat tekevät korvaamatonta työtä.

    Toivon parempaa huomista asuntolahankkeille!

  93. Eläinten puolesta

    Miettikää sitä alituista invataksien pörinää. Eikö kukaan ajattele liito-oravia! Onneksi oikeusvaltioon kuuluu mahdollisuus valittaa ympäristöä ja rakentamista koskevista hallintopäätöksistä.

  94. Eija Sivèn

    On monta asiaa joita en ymmärrä tässä valituskierteessä. Ensinnäkin Kaitaan alueella rakennetaan jatkuvasti, vanhaakin puretaan ja uutta rakennetaan tilalle, jos oravat ovat sen kestäneet, ehkä kestävät jatkossakin häiriön.
    Jos vertaisin normaalia ydinperhettä ja vammaisen tuottamaa häiriötä, väittäisin että normaalit liikkuvat lapset saavat enemmän meteliä aikaiseksi ja kenties suoranaisesti häiritsevät jo aiemmin mainittuja liito-oravia.
    Toisekseen en ymmärrä miten invataksit toisivat enemmän häiriötä kuin normaali yksityisautoilu jota alueella liikkuu. Uskoisin että päinvastoin invataksia käyttävät eivät hyppää jokaisen pikkuasian tähden välittömästi autonrattiin ja kurvaa kauppaan hakemaan tarvitsemaansa. Sama muullakin jakeluliikenteellä, yhdellä autolla voi tulla enemmän tavaraa, kuin mitä jokainen alueen asukas muutoin hakisi kukin tahollaan.
    Tuleepa mieleen aika kun erään seuran jääkiekkovalmentaja epäsi harrastuksen veljeltäni jolla ykköstyypin diabetes, kun ei voi tietää jos vaikka tulee se kohtaus.. hänen poikansa sairastui myöhemmin ja jo saattoi diabeetikkokin pelata jääkiekkoa.
    On se oma napa vaan niin valitettavan lähellä.

  95. Tuomas

    Espoolaisella pientaloalueella on taatusti joka pihalla vähintään yksi auto, joten invataksista valittaminen on tekopyhää mussutusta.
    Ja minun verorahoillani saa rakentaa vaikka kymmenen asuntolaa. Siksi minä niitä veroja maksan, jotta tässä maassa heikommassa asemassa olevista pidetään huolta.

    • Kerrankin joku joka on sisäistänyt miksi niitä veroja maksetaan! Hyvä puheenvuoro.

      Muuten kaikessa rakentamisessa olisi huomioitava luonnon ja ihmisten tasapaino. Kaikille on tilaa!

    • Hanna Levo

      Hyvä Tuomaskirjoituksestasi! Ne muut autothan ei haittaa mitään😉 , pelkästään invataksit. Onkohan nuo vastustajat ajatelleen kuinka paljon yhteiskunnanvaroja säästetään kun noita invatakseja pystytään käyttämään tehokkaasti kun yhdestä paikasta voidaan kuljettaa ihmisiä samalla taksilla, eikä hakea ympäri kaupunkia kaikki eri taksilla. Asuntoloihin voidaan myösrakentaa erilaisia palveluja, mm fysioterapeuteille tilat, jotka omlata osaltaa vähentää kuljetus tarpeita. Eikä kyse ole siitä että vanhemmat ei halua hoitaa lapsiaan. Mielestäni myös vammaisilla on oikeus itsenäistyä halutessaan.

  96. Mika Karjalainen

    Niin surullista. Jotenkin tulee mieleen ajat 70 vuotta sitten. Siis mitä nyt oon historiasta lukennu ja kuullu. Mutta eihän nykyään…

  97. Aatos Salomaa

    Hieno julkaisu

  98. Marianne

    Voimia kaikille vammaisille ja heidän omaisilleen. En tiedä miltä tuntuu olla vammaisen huoltaja, mutta olen tehnyt työtä vanhusten parissa ja osaltaan dementoituneiden kanssa työskentely muistuttaakin vammaistyötä. Tämä Lampénin kommentti on älytön, ja onneksi se on saanut aikaan valtavan palauteryöpyn. Minä ottaisin milloin tahansa naapurikseni vammaisia. Oikeastaan mielelläni juuri heitä, koska heissä on se viattomuus ja lapsenomaisuus, joka monelta terveeltä henkilöltä puuttuu!

  99. Kiitos! Aivan upea kirjoitus! Kertomus oli kuin olisi peiliin katsonut niin meidän perheen elämää! Vammaisen nuoren paikka on ihmisten keskellä – harrastaen, touhuten ja nauttien elämästään kuten kuka tahansa ns. normaali nuori niillä edellytyksillä mitä meille itse kullekin on annettu!

  100. Kiitos. Välillä vain ymmärrys loppuu kesken.

  101. Seppo Sipilä

    Että tämä asia asettuisi asiallisiin mittasuhteisiin, niin kaikille keskustelijoile tiedoksi, että Kaitaan kaupunginosasta on noin puoli kilometriä Riilahden päiväkeskukseen, joka tarjoaa siis kaikille eteläisen Espoon (ja vähän pohjoisemmankin Espoon) kehitysvammaisille päivätoimintaa ja muita palveluita.

    • Muru

      Olet Seppo oikeassa. Ja eiköhän tässäkin asiassa pitäisi antaa vastuu sijannista asukkaille, heidän omaisilleen ja asiantuntijoille. Kummalliselta tuntuu myös se, että ollaan niin tavattoman huolissaan asukkaiden liikkumisesta kun se ei tunnu olevan ongelma siellä jo asuville.

  102. Minna

    Aivan mahtava kirjoitus, elämä voi muuttua kertaheitolla.🙂

    (Todella törkeä ajattelutapa: Että asuntojen arvo laskee tms.. Ihmiset pelkäävät kohdata kehitysvammaisia, (ENNAKKOLUULOT!) hekin ovat ihmisiä siinä missä me terveet. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että minulla oli ihan samainen asenne heihin ennen. Nyt kun olen opiskellut lähihoitajaksi ja nähnyt paljon niin asenteeni on todella muuttunut.

    Itse asun tälläisen asumisyksikön vieressä, josta nuoria kehitysvammaisia haetaan invataxilla aamuisin – tuodaan iltapäivisin, että pääsevät heille tärkeitä asioita tekemään. Pienet asiat ovat heille todella tärkeitä ja tuottaa paljoa iloa. Taxeista ei ole mitään häiriötä. Ja mikä verorahoihin tulee, niiin eiköhän Espoo käytä niitä paljon huonompiikin kohteisiin?

  103. maalaisemäntä

    Meillä täällä maalla on keskustaajamaan vanhusten palvelutalon viereen rakennettu vammaisten palvelutalo. Mielestäni tämä vaan rikastuttaa kylän elämää. Vanhukset eivät enää paljon kylänraittia kulje, mutta osa näistä vammaisista kyllä. Yhtäkään heistä en henkilökohtaisesti tunne, mutta jokainen tervehtii iloisesti vastaantullessaan. Muuten tyhjän kylän läpi kulkeminen saattaisikin olla aika ankea kokemus.

  104. taistelija

    On surullista lukea että Henrik Lampén viitsii edes suustaan päästä tuollaisia ajatuksia. Tälläinen ihminen on itse jo niin tunnevammainen ja itseään täynnä oleva,jolle melkein soisi kohdalle sen sortin vamman että voisi ajella veronmaksajien rahoilla reissujaan ja vieläpä rahoittaa muut nautintonsa samoilla rahoilla. Voisinpa lahjoittaa hänelle pyörätuolinkin.
    On todella järkyttävää lukea tälläisistä ihmisistä jotka eivät hyväksy erilaisuutta.
    Itselläni on 2 lasta, joista toisella autismi ja toisella adhd ja itsellänikin aikuistyypin adhd.
    Onneksi olen oppinut taistelemaan oikeuksistamme yhteiskunnassa ja jyrämään tälläisten itseään täynnä olevien Henrik Lampénien ohi.

  105. JJM

    Muuten en kommentoi, mutta kaikki yritykset rapauttaa oikeusvaltiota yrittämällä kieltää muutoksenhakuoikeus ympäristöä ja rakentamista koskevista päätöksistä mihin tahansa vedoten tulee ehdottomasti torjua. Jos ja kun hallintotuomioistuin toteaa valituksen aiheettomiksi, niin lainvoimaista päätöstä pitää sitten nurkumatta vastaavasti noudattaa..

  106. Brita Marttunen

    Meneekö liito-oravat, oma hyvinvointi ja pintakiiltoelämä vammaisten ihmisten edelle? Hävettää sen ihmisen puolesta, joka voi sanoa että menee! Juuri sinä voit synnyttää vammaisen lapsen kaikista nykyaikaisista ennakoivista sikiötutkimuksista huolimatta. Juuri sinä saatat vammautua loppuelämäksesi ja tarvita vierellesi avustajan, koska et pysty itse enää tekemään edes perusasioita. Juuri sinä tai sinun läheisesi voi sairastua kalliista vakuutusmaksuista huolimatta, sillä raha ei korvaa terveyttä. Hävettää niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ymmärrä, että myös vammaisilla ihmisillä on oikeus samoihin asioihin kuin sinulla, itsesi korkealle nostavalla ihmisellä. Ja on niin pelottavan yksinkertaista tietää, että terveys on lahja, jonka Jumala voi antaa tai ottaa pois. Oletko sinä ansainnut terveytesi? Jos olet, niin hienoa! Vammaisille ei täydellistä terveyttä ole annettu, mutta heilläkin on oikeus elää. Hävettää sen ihmisen puolesta, joka haluaa tämän perusoikeuden evätä vammaiselta ihmiseltä. 46 vuotta kehitysvammaisen rinnalla eläneenä ja kasvaneena voin sanoa oppineeni ”KEHITYSVAMMAINEN ON KUIN PEILI, JOSTA VOIT NÄHDÄ OMAN SISÄISEN MINÄSI, OMAN PINNALLISUUTESI JA OMAN
    VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTESI”. Vammaisten puolesta Rini

  107. Kielioppivirheitä

    Kannattaa kerrata suomen kieliopista pilkkusäännöt ja vähän muutakin. En virheiden takia jaksanut lukea. Asia on kyllä tärkeä.

  108. Pienen vammaisen tytön isä

    Voi vain toivoa, että jonain päivänä tämän maailman Henrik Lampénit ymmärtävät tekojensa merkityksen. Voi vain toivoa, että tämän päivän yltäkylläisyydessä elävät ihmiset ymmärtäisivät miltä tuntuu, kun asiat eivät menekään suunnitellusti ja miltä tuntuu kun lyödään lyötyä. On valtava pettymys, että vuonna 2013 Suomessa törmää tällaisiin asenteisiin.

  109. Kyllä sopu sijaa antaa

    Sitä tässä olen ihmetellyt, että millä tavalla se taksilla toteutettu kuljetuspalvelu eroaa millään tavalla yksityisautolla kurvailusta ja teiden kulumisesta? Veikkaampa, että seudun omakotitalojen pihalta löytyy 2-3 autoa, teineillä mopoautoja jne. Ja että näiden käyttö ei ole kerran päivässä-tyyppistä…

    Mutta samaa mieltä monien muiden kanssa siitä, että pelko kohdata erilaisuutta kertoo enemmän henkilöstä itsestään ja hänen maailman pienuudesta kuin vammaisista ihmisistä sinänsä. Varmasti jokainen meistä haluaisi itselleen ja läheisilleen sen parhaan, helpoimman elämänpolun, mutta kun sitä ei voi rahalla ostaa, niin on tehtävä parhaansa niillä eväillä mitä on saanut. Ja jos jotain me nykyajan suorittajat voimme vammailsilta oppia, niin hetkessä elämistä, elämän pienistä asioista nauttimista, postiiviisuutta, sinnikkyyttä. Kaikkea sitä, mistä olemme sisinpämme jo kovettaneet ja jollaisia arvoja valitettavasti jälkipolvillekin siirräämme. Nähkää vamma ihmisen yhtenä ominaisuutena, mutta älkää määrittäkö häntä tai hänen arvoaan vamman kautta.

  110. Anu,Leijonaemo itsekkin

    Miksi rakentaa sinne ja miksei sinne…aina tulee olemaan joku joka vastustaa ihan kaikkea. Mitä minä en ymmärrä on nimenomaan asennevamma,se on ainoa tarttuva vamma.
    suvaitsevaisuutta hyvät kanssaihmiset toivoisin kaikilta.

  111. Sanna

    Kiitos, Pia! Luettuani Lampenin tekstiä koin sekä surua siitä miten ihminen voi ajatella noin epäinhimillisesti sekä vihaa niitä kohtaan, jotka antavat noin yksinkertaisen ihmisen mielipiteiden vaikuttaa asioiden kulkuun. Itse asun tällaisen ihmisen naapurissa, joka ei voi sietää erilaisuutta ja tuntuu ahdistuvan erilaisen lapseni läheisyydessä. Esim. lapseni kolmipyöräinen ei hänen mielestään kuulu pyörävarastoon vaan tulisi säilyttää kaukana väestönsuojassa. Sama valitus käytiin rattaista koska hänen mielestään lapseni oli niihin liian vanha ja ne vievät tilaa rappukäytävässä. Sanoinkin hänelle, että mihinkäs se hänen rollaattori sitten muutaman vuoden päästä laitetaan… On uskomatonta kun vanhan miehen pitää pelätä 7-vuotiasta, pientä iloista poikaa… Kiitos tekstistäsi!

  112. Eila Seppänen

    Niinhän sitä sanotaan, ”että kurikka orrenpäällä kuuntelee”, joten yleensä tuollainen suvaitsemattomuus saa aina palkkansa. KIkävää tuollainen vielä nykysuomessa 😦

  113. Pennanen

    Voimassa olevassa asemakaavassa tontin merkintä on YL-k eli julkisten lähipalvelurakennusten korttelialue ja alue on varattu kunnan tarpeisiin.
    Asemakaava on tullut lainvoimaiseksi vuonna 1986.
    Millä oikeutuksella naapurusto valittaa?
    Heidän omat tontit ja rakennusluvat on myönnetty vuoden 1986 jälkeen.
    Henrik Lampénille on myönnetty vuonna 2005 rakennuslupa, jossa vanhainkoti on muutettu asuinrakennukseksi, ja nyt hän valittaa, että kyseiselle YL-k tontille rakennetaan kaavan mukainen rakennus. Silkkaa nimbyä.

  114. Surullista

    Kiitos kauniista tekstistä. Olen itse asunut vammaisten asuntolan vieressä ja minulla ei ole pienintäkään pahaa sanottavaa silloisista naapureista. Invataksit pysähtyivät hyvin kapealle kadulle, mutta kummasti silti kaikki mahduimme kulkemaan ihan sulassa sovussa ilman häiriöitä puolin tai toisin. Olen myös melko varma, ettei alueen flooralle ja faunalle ole aiheutunut vahinkoa asuntolan tähden. Lisäksi ympäristön asunnot (myös aivan asuntolan vieressä) ovat todella arvossaan, lienevät likellä maan kalleimpia neliöhintoja. Itse jouduinkin muuttamaan pois alueella asumisen kalleuden vuoksi, en suinkaan naapureiden. Pikkusieluinen ja perusteeton erilaisuuden pelko kylmää sydäntä.

  115. Mikko

    Vastustus on yhtä jyrkkää kuin naapuriin tulisi kehitysvammainen, moottorirata tai vaikka ydinvoimala. Pitäisikö alueelta purkaa talot pois kun menivät rakentamaan ne liito-oravien reviirille? Ainakin minun matikkapääni mukaan mitä kauemmaksi talo rakennettaisiin sitä enemmän menee verorahoja matkakuluihin. Artikkelikin on olemassa siitä että asuntojen hintaan ei vaikuta (tutkimustietoa ei ollut paljoa) mutta sijainti ja kulkuyhteyden merkkasi vielä enemmän.

    Enemmän haittaa on normaalista sairaalasta koska välillä menee ambulanssit ohi pillit päällä. Todella törkeetä kun vielä kaahaavat verorahoilla ja etuilevat ruuhkissa.

    Olisi kiva nähdä paljonko kyseinen herra maksaa veroja euroissa, onko varaa sanoa moista. Lyödään laskelmat tämän verran maksanut ja tämän verran käyttänyt ja mitä jää viivan alle (voisin veikata että pakkaselle mennään).

  116. Joonas

    Vastustan edelleen. Vammasten hoito omaisten vastuulle.

    • Pia Lemmetty

      Joonas ja muut omaisten vastuuta peräänkuuluttavat: miten mielestänne pitää silloin toimia, jos vammaisella ei ole omaisia tai he eivät voi oman sairautensa vuoksi toimia hoitajina?

  117. Pia Lemmetty

    Haluan vielä tarkentaa erästä asiaa: kirjoitukseni alun kuvaus taloudellisesta hyvinvoinnista kalliine lastenvaunuineen oli tarkoitettu ironiaksi. Pieni, terve lapsi on tervetullut kulkemaan vaunuissaan asuinalueen kaduille, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin hänet koettaisiin pyörätuolissaan uhaksi ja rasitteeksi.

    Yksi yhteiskuntamme tärkeimipiä tehtäviä vammaispalveluasioissa on mielestäni kaikkien tasavertainen kohtelu vamman laatuun, asuinkuntaan tai vanhempien varallisuuteen katsomatta.

  118. olen puolesta

    Ostin omakotitalotontin asuntolan naapurista, jossa asustelee huostaanotettuja lapsia. Asuttuani nyt 7 vuotta, voin sanoa, että älkää hyvät ihmiset olko ennakkoluuloisia. Monesti normaalit naapurit voivat olla todella hankalia, mutta näissä asuntoloissa on elämä tosi säännöllistä ja hyvin hoidettua, eikä aiheuta mitään vahinkoa .
    Tosin suuria ongelmia tuottaa tuo vieressä oleva tie, jossa varmasti aivan ”terveet” nuoret terrorisoivat autoilla ja moottoripyörillä. Kauan pyydetty hidaste tiehen ei heidän kiihdytysajoaan haittaa. Saa olla sydän syrjällään, koska se ensimmäinen onnettimuus tapahtuu näiden terveiden rallikuskien toimesta.
    Toivottavasti saatte luvat asuntolalle ja asian etenemään.

  119. Eriitta

    ”Saatte kaiken myötätuntoni, sääliksi käy, ja sanon suoraan etten haluaisi olla asemassanne. Mutta minä lupaan kantaa vastuuni, minulla on selkärankaa rakastaa lastani kotona loppuun asti, jos se on kohtaloni. En voisi koskaan laittaa sitä jonnekin laitokseen, jonkun hämärän sedän/tädin hoidettavaksi. Se jos mikä on sivistymätöntä ja sydämetöntä.
    ” SIIS. Kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, että ajattelu on kehittymätöntä! Tai että on jotenkin …vajaa päästään eikä ymmärrä mitään kun on kehitysvammainen. MYÖS kehitysvammainen nuori haluaa asua omillaan, vaikkakin vain asuntolassa tai omassa kodissaan, avustajan avulla. Laajenna vähän tietoisuutta kehitysvammaisuudesta! Tasan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin, heillä on tosin joitakin esteitä. Niitä on myös minulla ja taatusti myös sinulla. Kukaan ei ole virheetön, täydellinen!

  120. Pyykkö Mirja

    Tuttua tekstiä edelliset kommentit. Meille syntyi v 1979 hätäsektiolla poika. Vaikka oloni sairaalassa maatessani oli hengen vaarallinen (raskausmyrkytys) ei hoitava lääkäri suostunut sektioon. Kuun vaihtuessa vaihtui lääkäri ja nähtyään tilani lähdettiin siitä paikasta leikkaussaliin. Poika syntyi sinisenä ja oli 3 vrk happikaapissa. Jo synnytyslaitoksella huomattiin hänen velttoutensa. Iän varttuessa tulivat esille muutkin vauriot, joiden kanssa elettiin. Karmeinta pojan kasvaessa oli ihmisten, myös useimpien sukulaisten asenne ja suhtautuminen häneen ottaen huomioon, että hänen vammansa olivat lieviä ja me vanhemmat ja pikkuveli autoimme häntä asioissa, joita hän ei hallinnut.
    Poikamme kuoli äkillisesti 25-vuotiaana. Emme koskaan unohda ihmisten ilkeitä, vähätteleviä ja meidän ja pojan mielestä loukkaavia lauseita ja kommentteja. Tälläistä on Suomessa asenne vammaisiin.

  121. Mira

    Tuossahan tuo asumisyksikkö on, olisikohan noin 100 metrin päässä äitini talosta. Hyvällä alueella vielä. Ja siellä asuu, herran pieksut sentään!, myös mielenterveyskuntoutujia!🙂 Asumisyksikkö on toiminut tuossa äitini kadulla jokusen vuoden eikä kukaan tällä (Espoon) alueella nostanut juttua sitä vastustaakseen. Minkäänlaisia ongelmia ei myöskään kuulemma ole seurannut, ei edes mitään erityisen merkittävää liikennettä. Johtuisiko osittain siitä, että onhan sillä kadulla nyt asukkaat aina ajelleet ja osin myös siitä, että (ilmeisesti, tämä on vain arviota..) nämä asukkaat usein lähtevät pikkubussilla porukalla menoihinsa eivätkä erillisillä takseilla. Oli niin tai näin, eihän tuollainen yksikkö nyt mikään suuri laitos ole! Meidänkin naapuriin saa ihan vapaasti tulla vaikka mikä yksikkö, tuossa olisikin hyvä tontti lähellä.🙂

  122. Anne

    Aivan käsittämätöntä,itkin kun luin kirjotustasi,itselläni on 12v erityis lapsen lapsi,mikä lienee kohtalo hänellä,huh,yö unet menny jo nyt ,vaikka ei viel ajankotanen hänen omilleen lähteminen,jaksamiata teille,

  123. Nimby

    Hyvä Henrik Lampen,
    Olen todella pahoillani puolestasi. Kävimme läpi saman ’nimby’ keskustelun omalla asuinalueellani tammikuussa, kiitos HS. Alueellemme haettiin kaavamuutosta asuntolatoimintaa varten ja vastustimme asiaa. Oli selvää että asuntolaan oli muuttamassa mielenterveyskuntoutujia, ja tietysti me ’nimbyt’ emme tätä hyväksyneet. Missään HS artikkelissa ei ollut mainintaa siitä, että ko yrityksen palvelusopimus oli voimassa 3-5v. kerralla. Mikäli sopimus purkautuisi esim kilpailutuksen yhteydessä antaa kaava mahdollisuuden kiinteistön (yksityiselle) omistajalle oikeuden vuokrata asuntolan mihin tahansa asuntolatoimintaan. Teidän alueella on varmasti asukkaita jotka vastustavat nimenomaan kehitysvammaisten asuntolaa, aivan kuten meidänkin aluueella oli varmasti ’erillaisuuden’ vastustamista. Sinä et ilmeisesti ole yksi heistä, HS anteeksipyynnön ja ystäviesi kertoman perusteella. Kuitenkin syntipukki on löytynyt, ja tuloksen voimme lukea mm tästä blogista. Vuosi sitten olisin ristiinnaulinnut sinut kuten moni muukin näyttää tehneen, nyt tiedän kokemuksesta paremmin miten toimittajalla on valta kirjoitaa artikkeli haluamaansa muotoon. En voi kun pahoitella, luonnollisesti nimettömänä jotta en ole seuraava uhri…

    • Jose

      Miltään viralliselta taholta en ainakaan minä ole löytänyt mitään siitä että Helsingin Sanomat olisi jättänyt Lampenin haastattelusta pois mitään erittäin oleellista (tai yleensä mitään), enkä liioin Helsingin Sanomien anteeksipyyntöä. Nämä todisteet tällaisesta ovat ainakin vielä keskustelupalstojen ja Facebookin varassa. Jos ja kun esim Helsingin Sanomat tai joku muu virallinen media todistaa että näin on menetelty, asiaa pitää katsoa uudelta kantilta.

    • Jonkin verran asiasta perilläkin

      Ensin kampanjoidaan aktiivisesti, ja kun sanomalehti kirjoittaa kampanjan seuraukista (hankkeet viivästyvät), syytetään lehteä ja toimittajaa? Tiettävästi HS ei ole pyytäänyt anteeksi. Lampenissa taitaa olla miestä kestämään seuraukset ilman selittelyjä; sehän nyt tiedetään, että hän on vastustanut ja viivyttänyt asuntolaa eikä sitä salannut toimittajaltakaan.

  124. Hei kaikille!

    Tämä aihe herättää itsessäni paljon tuntemuksia, sillä olen synnynnäisesti vammainen mies. Asenteet ovat tulleet tutuksi ja vaikka moni sanookin, että he eivät ajattele minua vammaisena, vaan ihan Jukkana, niin silti saan elää hyvin yksinäistä elämää. Avauduin siitä enemmän blogissani täällä: http://jukkav.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142435-vammainen-kelpaa-vain-harvoin – lukekaa ja kommentoikaa!

    Vaikka en tarvitsekaan siinä määrin palveluja kuin moni muu, niin silti olen jonkin verran pyrkinyt tiedostamaan asioita. Politiikassa mukana olevana aidot, oikeat kokemukset ovat niitä, joiden avulla pystytään yrittämään muutosten saamista aikaan.

    Olen ollut mukana Taidekeskus Into ry:n puuhajoukoissa vuosina 2009 – 2012. Tämän vuoden päätin pitää sapattivuotena, jotta jaksan tulevaisuudessa paremmin. Taidekeskus Into ry. on siis suunniteltu opetusta ja työtä tarjoava kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseva (etenkin alkuvaiheissa) kuvataiteilijoille taidekeskus.

    Muistutan, että kaikkien tulisi olla yhdenvertaisia keskenään. Jotta se yhdenvertaisuus todellistuisi, on meillä paljon työtä edessä. Kiitos Leijonaemoille arvokkaasta työstä!

    t. Jukka Väisänen, Turku

  125. Eija Toivola

    Kuka meistä ei tarvi apua? Toisia kasvatetaan enemmän – toisia vähemmän. Kaikilla oma elämä. Aiemmin piilotettiin erilaisuus. Nykyään sen pitäisi olla mahdollisuus – huomata omat avut. Lennä ennä. Auttajia on erilaisia. Toisilla on päteminen, väärinkin. Asia ja lähimmäisen rakkaus. Omaa aikaa kaikille. Kuinka löytää aito eläminen lahjoineen. Tarviiko Espoo työpaikkoja? Minne sijoitetaan eriarvoisuus. Kenen leipää syöt. Tasa-arvoa ei tule koskaan. Näkeehän sen tästä maasta. Pahoinvointivaltio, kateus ja missä parhaiten voi mennä alta riman. Älynväläyksiä tarvitaan. Kunnioitusta toisia kohtaan. Mikä on elämän suola ja tarkoitus itsekullekkin. ”Pois silmistä:::”

  126. Eija Toivola

    Jaaha: pisteet ja pilkut oli jollekkin tärkeitä. No voiko sanoa lääkärille suoraan: Hei! Jäikö jotain tekemättä. Varmat haukut tiedossako. Virheetön.

  127. Petteri Goltz

    Olen seurannut oheista kirjoittelua ja kommentointia mielenkiinnolla ja täytyy kyllä todeta, että nykyinen internet-aika on kirvoittanut monia suomalaisia tuppisuita puhumaan; usein sen kummemmin harkitsematta.

    Mielestäni jokaisella on oikeus mielipiteeseen eri asioissa, olivat motiivit mitkä tahansa ja vaikka ajatukset eivät aina noudattelisikaan ”yleistä hyväksyttyä” linjaa. Itsellänikin on monesta muusta asiasta hyvinkin mustavalkoisia ajatuksia ja mielipiteitä, joita mieluusti esitän aiheen noustessa esille.
    Tästäkin asiasta minulla on selkeä mielipide (jonka muodostumista on edesauttanut se tosiasia, että olen itsekin vammaisen 15-vuotiaan tytön isä).
    Siitä huolimatta, hyväksyn edellämainitun, ja poljetun, Kaitaalaisen asukkaan oman mielipiteen.
    Meidän pitää vain uskoa, että yhteisesti valitsemamme päättäjät osaavat seuloa tästä valtavasta sanamerestä sen tärkeimmän ja uskaltavat tehdä OIKEITA päätöksiä.
    T: Petteri Goltz
    Kirkkonummi

  128. Esko

    Hyvä kirjoitus, mutta pitikö tässäkin korostaa, että kyseessä on hyvin koulutetun ja varakkaan perheen lapsi, jolle kuuluu oikeuksia! Eiköhän ne oikeudet kuulu köyhillekin!

    • Huomasitko kirjoittajan tarkennuksen ketjussa?

      • Esko

        Tasa-arvoisia oikeuksia kaikille! Ja parasta mahdollista palvelua vammaisille! He eivät ole heikoin lenkki tässä yhteiskunnassa! Päättäjien asenteet ovat!

  129. Touché, hyvin kirjoitettu!

  130. Juha Hälikkä

    On yksi asia toivoa ja toinen tehdä. Mun pojan vammautti lääkärit. Samankaltaista,jos kohtaan, niin silloin ei enää keskustella.

  131. Arja Vaittinen

    Kirjoitus on kuin omaa elämääni lukisin. Minun autistiprinsessani on nyt 40-vuotias kaunis nainen, jonka vammaisuus ei näy päällepäin. Lisäksi hänellä on epilepsia, mikä on jo monia vuosia ollut kohtaukseton. Taistelumme hänen puolestaan on kestänyt lähes yhtä kauan, kuin hänellä on ikää. Paljon olemme hänen myötään saaneet – ja paljosta joutuneet luopumaan. Alussa ystävät kaikkosivat, mutta monet tulivat ajan myötä takaisin.

  132. Antares

    En ole vammainen, minulla ei ole lapsia, ei terveitä eikä vammaisia. Rakastan eläimiä vähintään yhtä paljon, ellen enemmänkin kuin ketään ihmistä. Siitä huolimatta, koko sydämestäni toivon, että tämä talo saadaan rakennettua ja mahdollisimman PIAN! Jotenkin tuli tunne kun lehtijutun luin, että näitä valittajia eivät ne liito-oravat kiinnosta, kunhan nyt vaan saatiin yks ”hyvä” perustelu lisää.
    Ja kyllä ne naapuriasuntojen arvot laskee ihan tasan ja muista syistä jos laskee. Aikuisilta? ihmisiltä aivan naurettavaa pelleilyä. Luojan kiitos etten asu tuollaisessa paikassa! Mitenkäs nämä liito-orava ja luontorakkaat naapurit, kannattaisiko heidän muuttaa muualle, vaikkapa maaseudun rauhaan jossa ei ole naapureita häiritsemässä?
    Joskus tuntuu, että olen vähän katellinen vammaisille… En tiedä, kun en ole, mutta voisin kuvitella, että he osaavat nauttia pienistä ilon aiheista elämässään? On oikeitakin ongelmia, ei tarvitse niitä paremman puutteessa keksiä ja valittaa kun naapuri lämmittää talonsa puilla, savu häiritsee naapureita, ja mitä kaikkea turhanpäiväistä rutinaa nykymaailmaan mahtuukaan… Noh, jokatapauksessa pidän peukkuja, että vammaiset saavat talonsa ja voivat siitä nauttia, ilman että ikävät naapurit aiheuttavat ongelmia =)

  133. Antares

    ps. Ne joita invataxit häiritsevät, ajavat varmasti itse polkupyörillä tai kävelevät? Ja varmasti nurmikot ajetaan siellä akku/sähköleikkureilla? Ja muistavathan nämä ihmiset sitten, että jos on itellä terve mopoikänen lapsi, niin sitten semmonen äänetön sähkömopedi😉

  134. Lento

    Mietin vain, onko Lampen oikeasti sanonut, mitä väitetään sanotun?
    Onko ihmisiä, joiden itsesuojeluvaisto on niin huono, että omalla nimellä ja naamalla esittävät valtakunnanlehdessä tuollaisia mielipiteitä? Varsinkin kun ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun Turun Verkahovin ”vammaiset laskee asuntojen arvoa” -keissin tätiä paheksuttiin kovaan ääneen.

    Muistan kuinka Hesarissa oli juttu kiusaamisesta. Nuorilta oli kysytty, mitkä voisivat ollla koulukiusaamisen syitä. Sitten oli kirjoitettu juttu, jossa esitettiin nuorten sanoneen, että voisivat kiusata muita esittämistään syistä. Hesarin keskusteluosastolla oli sivu sivun jälkeen viestejä, jossa sadat aikuiset haukkuivat nimimerkin takaa omilla nimillään ja kasvoillaan esiintyneitä lapsia.

    En tiedä, mitä Lampen on sanonut, tai mikä hänet on saanut niin sanomaan, mitä hän on itse koettanut uskotella muille tai mitä hänelle on uskoteltu, mutta mielestäni on ilmeistä, että Helsingin Sanomien tämän tyyppiseen uutisointiin ei voi luottaa. Harmi, ettei hän ole suostunut kirjoittamaan tänne vastausta.

  135. Not Nimby-kimby

    Asumme maalla ja me tunnemme kaikki kehitysvammaiset , jotka liikkuvat kyläraitillamme.
    Heistä ei kyllä kenelläkään ole mitään pahaa sanottavaa. Aina yhtä iloisina heilittavat kättään tervehdykseksi ja kun nähdän lähekkäin, niin aina saa halaukset.
    Kun oma koirani kuoli, niin moni heistä tuli halaamaan ja sanoi, että on niin surullista.
    Sitten sellaisia hyvän mielen sattumia:
    Kaksi aikuista downpoikaa tulossa kirjastosta kolmipyörän takarekka täynnä kaikenlaista naposteltavaa.
    Vastaus: ”Haimme Rölli-elokuvan ja menemme katsomaan ja siksi meillä on chipsejä, cocista, popcornia ja vaikka mitä.”
    Voiko enää tulla paremmalle mielelle? Molemmat kaverit ovat niin hauskoja ja niin kilttejä. En vain voi käsittää, että joku ei heidän olemassoloaan hyväksyisi.
    En väheksi vanhempien huolen määrää, enkä surua, mutta nämä ihmiset eivät koskaan vahigoita muita, eivätkä vahingoita muitten paikkoja , eivät riko, eivät kiusaa.

    Lampén on varmaankin saanut kuraa niskaansa ja ansaitusti. Henrikin asunnon arvo voikin laskea, koska kuka sen haluaisi ostaa. Varsinainen nähtävyys.

  136. Lauri

    Olisi kaikille Espoon Riihilahden asukkaille parempi, että Henrik Lampen ja muut samanlaiset muuttaisivat itse alueelta pois, koska heidän asenteensa on todella vastenmielistä luettavaa…

  137. Not Nimby-kimby

    Not Lampen in MY backyard!

  138. kaisa

    En voi ymmärtää miten JOTKUT VOIVAT VASTUSTAA ASIAA NIIN POHJATTOMASTI mullakin on vaikeasti monivammainen lapsi joka on 11vuotias syntymästä asti on ollut kehitysvammainen tosin volbraatti lääkityksen vuoksi jota söin kun itse sairastan epilepsiaa ja minulle sanottiin että se ei VAURIOITA sikiötä mutta toisin kävi katseita on paljonkin Jopa AIKUISILTA ihmisiltä ja on muutama tapaus ollut kun on sanottu päin naamaa että mitä tollaiset vammaiset täällä tekevät … ja että ei tollasilla ole mitään väliä .. senpä vuoksi tarvitaan juuri APU näille erityis ihmisille että soputuisivat yhteiskuntaan ja voisivat ehkä jos olla jonkinlaisessa työssä. siihen asiaan viel mielipiteeni kommentoisin että päihde keskuksia mielestäni ei tartteis olleskaan koska SE ON **** OMAA SYYTÄ EI KUKAAN SITÄ NEULAA SUN KÄTEES LAITA VASTEN TAHTOASI .. KYLLÄ NÄIN ON

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s