Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2014

Lastensairaalasta

Uusi Lastensairaala on hanke, joka näkyy ja kuuluu. Hanke on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Viimeisin lusikka sopassa on Iltalehden ”reportaasi” jossa Lastenklinikalla vieraillut toimittaja Olli Waris oli käynyt tutustumassa paljon puhuttuihin ahtaisiin ja huonokuntoisiin tiloihin. Wariksen mukaan tilat vaikuttavat asianmukaisilta ja hän perustelee ahtautta ja huonoa toiminnallisuutta mm. arkkitehtuuriin liittyviksi ominaisuuksiksi. Hieman hämmentävää on se, että arkistoja ei tarvitse selata kuin muutama kuukausi taaksepäin ja Iltalehti revittelee otsikolla: Lastenklinikan ongelmat vetävät hiljaiseksi (28.10.2013) tai Parasta hoitoa huonoissa tiloissa (26.10.2013).

Hankkeeseen kohdistuva äänekkäin kritiikki liittyy siihen, että sairaala pitäisi rakentaa vero- eikä yksityisin varoin.  Demareiden Veikko Simpanen puolestaan epäilee, että lastensairaalahankkeen takana on halu kerätä poliittisia irtopisteitä pikkupotilaiden kärsimyksen avulla. Napinaa on aiheuttanut myös se, että yritykset käyttävät hanketta markkinointikanavanaan vailla todellista aatetta, halua auttaa.

Vaikeasti vammaisen lapsen äitinä, Leijonaemot ry:n puheenjohtajana ja yrittäjänä olen pohtinut asiaa paljon ja uskallan myös väittää, että minulla on jonkin verran asiantuntemusta asiaan liittyen. Olen myös odottanut, koska julkiset soraäänet alkavat perustua muuhunkin kuin rahankeräämisen logiikkaan; olin aivan varma, että näin vielä käy. Hankkeen synnyttämä julkisuus ja suomalaisen mittakaavan mukaan voimakas yhteisöllisyys luo myös oivallisen mahdollisuuden julkisuuden kalastelemiseen löyhästi perustellun kritiikin keinoin.

Iltalehden reportaasissa mainittiin, että tilat ovat siistit ja niissä on ajanmukaiset laitteet. Siisteys ja perushygienia ovat edellytyksiä mille tahansa sairaalalle. Se, että sairaalassa työskentelevät ammattilaiset siivoojasta kirurgiin tekevät työnsä hyvin, ei liity sairaalan peruskuntoon. Vanhempia kannustetaan yöpymään kotona, jotta olisivat aamulla levänneitä. Monikohan isä tai äiti nukkuu yönsä kotona hyvin, jos lapsi on sairaalassa taistelemassa hengestään? Sairauksia ei myöskään voi ennustaa, ja jos tilaa oli kuvaushetkellä hyvin, voi tilanne olla muutaman tunnin päästä aivan toisenlainen.

Voisin ladata jutun liitteeksi tusinoittain kuvia ahtaista tiloista, kosteuden tummentamista rakenteista, kippurallaan olevista seinistä ja urheista pienistä potilaista niiden keskellä, mutta jokainen vähänkään mediaa seurannut on kuvia nähnyt ja ymmärtää varmasti, että ne ovat totta. Ne kuvat ja hetket ovat monen meistä arkea, elämää –  ja monen huippuammattilaisen työpaikka. Sairaalan huono kunto on ollut tiedossa vuosikymmeniä.

Keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, mitä ne veroeurot ovat ja mistä ne tulevat. Jos lastensairaala rakennettaisiin kokonaan veroeuroin, olisi ne rahat pois jostain toisesta hankkeesta. Keräyksen avulla rahaa jää muihin tärkeisiin hankkeisiin, kuten vaikka Iltalehden mainitsemalle Töölön sairaalalle. Kirjoituksessa todettiin, että onnettomuuteen joutunut aikuinen ei vetoa samoin kuin sairas lapsi: eikö siis ole varsin perusteltua kerätä lapsille rahaa lahjoittajilta ja suunnata näin säästyvät veroeurot aikuisille?

Mielestäni on lähes absurdia marista siitä, että yritykset hyödyntävät ULS-hanketta markkinoinnissaan. Jos yritys tukee hanketta ja saa nimensä näkyviin, eikö voittajia ole kaikki? Mikä tässä mallissa olisi yhtään huonompaa kuin siinä, että yritys kantaa rahansa ylikansalliselle viestintäkonsernille ja saa mainoksensa nettiin tai lehteen? Yle-vero lankeaa maksettavaksi katsoi televisiota tai ei. Lastensairaalan kohdalla jokainen voi itse valita, lahjoittaako rahaa tai käyttääkö hanketta tukevien yritysten tuotteita ja palveluita. Sitä, kenen lapsi tai läheinen sairaalan palveluita joutuu käyttämään, ei kukaan voi ennalta tietää.

Pia Lemmetty

Leijonaemot ry:n puheenjohtaja, kolmen lapsen äiti ja yrittäjä

Mainokset

7 kommenttia

Kategoria(t): Pia