Lastensairaalasta

Uusi Lastensairaala on hanke, joka näkyy ja kuuluu. Hanke on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Viimeisin lusikka sopassa on Iltalehden ”reportaasi” jossa Lastenklinikalla vieraillut toimittaja Olli Waris oli käynyt tutustumassa paljon puhuttuihin ahtaisiin ja huonokuntoisiin tiloihin. Wariksen mukaan tilat vaikuttavat asianmukaisilta ja hän perustelee ahtautta ja huonoa toiminnallisuutta mm. arkkitehtuuriin liittyviksi ominaisuuksiksi. Hieman hämmentävää on se, että arkistoja ei tarvitse selata kuin muutama kuukausi taaksepäin ja Iltalehti revittelee otsikolla: Lastenklinikan ongelmat vetävät hiljaiseksi (28.10.2013) tai Parasta hoitoa huonoissa tiloissa (26.10.2013).

Hankkeeseen kohdistuva äänekkäin kritiikki liittyy siihen, että sairaala pitäisi rakentaa vero- eikä yksityisin varoin.  Demareiden Veikko Simpanen puolestaan epäilee, että lastensairaalahankkeen takana on halu kerätä poliittisia irtopisteitä pikkupotilaiden kärsimyksen avulla. Napinaa on aiheuttanut myös se, että yritykset käyttävät hanketta markkinointikanavanaan vailla todellista aatetta, halua auttaa.

Vaikeasti vammaisen lapsen äitinä, Leijonaemot ry:n puheenjohtajana ja yrittäjänä olen pohtinut asiaa paljon ja uskallan myös väittää, että minulla on jonkin verran asiantuntemusta asiaan liittyen. Olen myös odottanut, koska julkiset soraäänet alkavat perustua muuhunkin kuin rahankeräämisen logiikkaan; olin aivan varma, että näin vielä käy. Hankkeen synnyttämä julkisuus ja suomalaisen mittakaavan mukaan voimakas yhteisöllisyys luo myös oivallisen mahdollisuuden julkisuuden kalastelemiseen löyhästi perustellun kritiikin keinoin.

Iltalehden reportaasissa mainittiin, että tilat ovat siistit ja niissä on ajanmukaiset laitteet. Siisteys ja perushygienia ovat edellytyksiä mille tahansa sairaalalle. Se, että sairaalassa työskentelevät ammattilaiset siivoojasta kirurgiin tekevät työnsä hyvin, ei liity sairaalan peruskuntoon. Vanhempia kannustetaan yöpymään kotona, jotta olisivat aamulla levänneitä. Monikohan isä tai äiti nukkuu yönsä kotona hyvin, jos lapsi on sairaalassa taistelemassa hengestään? Sairauksia ei myöskään voi ennustaa, ja jos tilaa oli kuvaushetkellä hyvin, voi tilanne olla muutaman tunnin päästä aivan toisenlainen.

Voisin ladata jutun liitteeksi tusinoittain kuvia ahtaista tiloista, kosteuden tummentamista rakenteista, kippurallaan olevista seinistä ja urheista pienistä potilaista niiden keskellä, mutta jokainen vähänkään mediaa seurannut on kuvia nähnyt ja ymmärtää varmasti, että ne ovat totta. Ne kuvat ja hetket ovat monen meistä arkea, elämää –  ja monen huippuammattilaisen työpaikka. Sairaalan huono kunto on ollut tiedossa vuosikymmeniä.

Keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, mitä ne veroeurot ovat ja mistä ne tulevat. Jos lastensairaala rakennettaisiin kokonaan veroeuroin, olisi ne rahat pois jostain toisesta hankkeesta. Keräyksen avulla rahaa jää muihin tärkeisiin hankkeisiin, kuten vaikka Iltalehden mainitsemalle Töölön sairaalalle. Kirjoituksessa todettiin, että onnettomuuteen joutunut aikuinen ei vetoa samoin kuin sairas lapsi: eikö siis ole varsin perusteltua kerätä lapsille rahaa lahjoittajilta ja suunnata näin säästyvät veroeurot aikuisille?

Mielestäni on lähes absurdia marista siitä, että yritykset hyödyntävät ULS-hanketta markkinoinnissaan. Jos yritys tukee hanketta ja saa nimensä näkyviin, eikö voittajia ole kaikki? Mikä tässä mallissa olisi yhtään huonompaa kuin siinä, että yritys kantaa rahansa ylikansalliselle viestintäkonsernille ja saa mainoksensa nettiin tai lehteen? Yle-vero lankeaa maksettavaksi katsoi televisiota tai ei. Lastensairaalan kohdalla jokainen voi itse valita, lahjoittaako rahaa tai käyttääkö hanketta tukevien yritysten tuotteita ja palveluita. Sitä, kenen lapsi tai läheinen sairaalan palveluita joutuu käyttämään, ei kukaan voi ennalta tietää.

Pia Lemmetty

Leijonaemot ry:n puheenjohtaja, kolmen lapsen äiti ja yrittäjä

Advertisements

7 kommenttia

Kategoria(t): Pia

7 responses to “Lastensairaalasta

  1. Merja Rukko

    Uskallan minäkin usean vuoden Lastenklinikka/-linna kokemuksella väittää, että puhut asiaa. Enkä myöskään jaksa käsittää, miten ihmeessä lastensairaalan hanke hidastaisi vaikkapa traumasairaalaa tai olisi jotenkin siltä pois?

    Vajaa kaksi vuotta sitten me Leijonaemot lähetimme vetoomuksen uuden lastensairaalan puolesta kaikkien HUS:n kuntien päättäjille (https://leijonaemojenblogi.wordpress.com/?s=vetoomus). Tuolloin saamamme palaute oli, että lastensairaala olisi listalla traumasairaalan jälkeen. Päätökset näistä tehtiin kuitenkin yhtäaikaisesti.

    Ohjat lastensairaalan edistämisestä otti joukko tarmokkaita ja oman itsensä peliin laittavia eturivin kansalaisia ja hanke lähti etenemään vauhdilla; saatiin malli rahoituksesta, saatiin valtio mukaan ja rohkeasti yhteyttä eri tahoihin. Tehtiin kaikki mitä ylipäätään tällaisen hankkeen eteen suinkin voi tehdä. Onneksi aikuisilta tässä maassa löytyy vielä halua pitää lasten puolta ja ajaa heidän asioitaan. Toisena vaihtoehtonahan olisi ollut jättää lastensairaala odottamaan omaa vuoroaan sairaalahakennuttamisen järjestyslistalla. Nyt traumasairaalan arvioidaan olevan valmis 2021. Koskahan lastensairaalan valmistuminen olisi ajankohtaista, jos se olisi jätetty odottamaan ja kulkemaan totuttua kaviouraansa?

    ULS2017 – yhdistyksen koordinoima työ tuottaa tulosta ja kyynisempikin näkee että sairaala tulee. Työtä on tehty paljon ja monen ihmisen toimesta. Ei ole edes oletettavaa, että normaali rakennuttaminen saisi ikinä sellaisia resursseja, mitä tähän hankkeeseen on vapaaehtoisesti valjastettu. Tämä on yksi ainutlaatuinen hanke meidän yhteiskunnassamme. Kasvava joukko kansalaisia tekee sen eteen töitä ja saa aikaan tulosta. Ei siitä voi olla kateellinen. Se ei ole miltään muulta hankkeelta pois. Ei edes traumasairaalan rahoitukselta. Sehän kustannetaan niillä paljonpuhutuilla verorahoilla. Minä itse sairaan lapsen äitinä kuitenkin mielummin korvamerkkaan vapaaehtoisen lisäveroni ja lahjoitan euroni suoraan sairaalahankkeelle. Verokarhun kautta kulkien sen loppusijoituskohde voisi olla joku toinen.

    Ja iso KIITOS ja syvä kumarrus heille ULS2017-yhdistyksessä ja sairaalahankkeen säätiössä, jotka tämän kaiken ovat saaneet näin uskomattomalla tavalla etenemään ja laittavat niin paljon omia voimavarojaan meidän kaikkien lasten hyväksi likoon. TEn uskalla edes ajatella mistä kaikesta se on heidän omassa elämässään pois.

  2. Janina Puolakangas

    Taustatietoa : lapseni sairastui helmikuussa 2011 wilmsin tuumori nimiseen syöpään
    ja runsaan vuoden ajan lastenklinikka tuli tutuksi entistä paremmin.
    olen itse ollut lapsena potilaana siellä ja täytyy sanoa että tippaakaan sairaala ei ole muuttunut.
    Lastenklinikalla tutuiksi paikoiksi tulivat K10, S10, K5, K1 ja päivystys.
    K10:llä joka on kantasolusiirto osasto, on eristyshuoneet ja oma wc. Tyttäreni viimeinen hoito tapahtui joulukuussa 2011, korkea annos sytostaateilla tapettiin luuydin ja hänen omia kantasoluja, siirrettiin häneen takaisin. Kaikki me tiedämme mitä voi tapahtua jos luuydintä ei ole ja joku bakteeri pääsee, eihän siitä hyvää seuraa. Tyttäreni kerkesi samassa huoneessa olemaan jo 3 viikkoa kunnes huomattiin että ikkuna falskaa ja sade ja ilma pääsivät sisälle, tästä tuli huoneen vaihto. Onneksi tyttäreni sänky ei ollut ikkunassa kiinni, selvisimme säikähdyksellä.
    S10 perustettiin aika pian tyttäreni sairastumisen jälkeen, siellä neljännessä kerroksessa toimi myös S10 avon päiväsairaala, tämä päiväsairaala joutui muuttamaan pois koska muilla osastoilla oli ongelmia ja piti K8 osastolle saada jostain huone, joten S10:llä jossa majailivat syöpäsairaat lapset, oli yhtäkkiä enemmän trafiikkia mikä lisäsi mahdollisten bakteerien kulkua entisestään. S10:n päiväsairaalalle piti löytää uudet tilat. Tyttäreni syövän aikana päiväsairaala on jo kolmesti muuttanut.
    S10:llä potilaat tulevat saamaan sytostaattiannoksensa, huoneessa ei ole vessaa ja huoneessa on aina noin 3 potilasta. Yksityisyyttä ei ole, siihen lisätään vielä vanhemmat niin todella ahdasta on, eikä vanhemmilla ollut mahdollisuutta jäädä yöksi. Sen aikainen ylilääkäri oli langettanut vanhemmille yöpymiskiellon ja sitä perusteltiin myös sillä että vanhemmat tarvitaan levänneinä lapsiaan hoitamaan päivisin, mutta myös tilan ahtaudella varmasti oli osansa tähän.
    Yleensä hoitajat yrittivät saada samanikäiset samaan huoneeseen, joskus tämä ei onnistunut, oma lapseni oli todella pieni vasta 3 vuotias joten häntä ei haitannut, mutta voisin kuvitella että ne vanhemmat pojat jotka joutuivat pissaamaan astiaan muiden läsnäollessa ei mitenkään tuntunut heistä kivalta, sitä vain yritti kääntää päänsä pois ja antaa edes jonkinlaisen yksityisyyden. Syy miksi he eivät voineet käyttää wc:tä olivat seuraavat : kun sytostaatti tiputus on päällä, lapset eivät saa liikkua pahemmin, tai pissaa piti kerätä vuorokauden verran esimerkiksi munuaisen toiminnan tutkimuksen takia. Eli ei wc:tä huoneessa, potilaille oli käytävällä vain 1 wc joka oli niin ahdas että sinne ei edes mahtunut se tippateline, koitappa änkeä sinne pienen lapsen kanssa jolla tippateline, yleensä ratkaisin asian niin että tippateline jäi ulkopuolelle ja oven alta livautin piuhan niin että saimme oven kiinni. Nämähän lapset olivat periaatteessa koko ajan kiinni tipassa, sytostaatin tiputus kesti pahimmillaan monta tuntia ja nesteytys sen jälkeen vuorokauden.
    K1:llä sain yöpyä sekä K5:lla ja näistä osastoista joista kirjoitan niin samat asiat liittyvät myös K10 sekä S10, nimittäin huono sisäilma, kun päivän viettää sairaalassa, silmiä kutisee, haukotuttaa, tuntuu kuin olisi alvariinsa väsynyt. Lämmitys ei mikään hyvä koskaan ollut, vaan aina kun tulimme osastohoitoon niin toimme vähintään kaksi vilttiä mukanamme.
    Käytävät sairaalassa ovat täynnä tavaraa, ahdasta, sängyn kanssa kun oli liikkeellä oli se aikamoista taiturointia, esim osaston huoneesta ensin muut tavarat pois tieltä ennenkuin sängyn sai pois.
    Päivystys, siellä on samassa paikassa sekä sairaalapäivystys että terveyskeskuspäivystys. Syöpälapsille on varattu huone josta pääsee ulkokautta sisään, ja kun huoneita on 1 ja lapsia on monta, niin useasti tämä huone oli varattuna, siitä seurasi se että syöpää sairastava lapsi jouduttiin altistamaan pöpöille, ja menemään läpi käytävän ohi ihmisten joiden lapset kärsivät esim vesirokosta tai flunssasta yms muusta. Ja nekin huoneet olivat kylmät.
    en ole kertaakaan nähnyt sellaista päivää etteikö jotain paikkaa korjata, ihmiset jotka korjasivat paikkoja lastensairaalassa oli erittäin tuttu näky.
    Ja huono sisäilma, se on kuultu jo pitkään miten huono sisäilma sairaalassa on, ja se ikävä kyllä on merkittävä tekijä siinä miten voi estää tartuntoja, jos sairaala omaisi hyvän ilmastoinnin, asia ratkeaisi sillä. Jos vesirokkoa on liikkeellä, se voi pahimmassa tapauksessa tappaa lapsen jolla ei ole tarpeeksi vastustuskykyä. Ja isoin kysymys kuuluukin, onko mikään bakteeri ollut mukana aiheuttamassa lapsen kuolemaa, koska tiedän tapauksia missä lapsi ei kuollut itse syöpään vaan siihen että kroppa ei enää kestänyt,
    Kaikista pahinta vanhemmalle on joutua näkemään oman lapsensa taistelun, minäkin edelleen mietin jospa tuo paholainen iskee jälleen, saanko silti pitää lapsen vai menetänkö hänet. Tarpeeksi paha on taistella sairautta vastaan sairaalassa joka ei takaa edes ihan simppeliä asiaa kuten mahdollisuutta yksityisyyteen, tai huonon ilmastoinnin tuomat pöpöt, tilan ahtaus yms.
    Omasta mielestäni sairaala olisi jo rakennettu jos kyseessä olisi ollut aikuisille suunnattu sairaala.
    Olli Waris, sinulle haluan sanoa että kirjoituksesi tuntui siltä että se oli kyhätty kasaan tunnissa ja koski vain sinun mielipiteitäsi, aikaa ja mietintää et kirjoitukseesi panostanut ja taisit olla ennen juttusi tekoa jo tätä mieltä. Tuskin mikään voi vaikuttaa sinun mielipiteeseesi, mutta sen sanon että ole onnellinen siitä jos teillä ei ole tarvetta lastenklinikalla asioimiseen. Ole onnellinen.

  3. Parasta hoitotyötä, tiloista huolimatta.

    Täällä kommentoivat puolesta nyt ne, jotka pääasiassa lastensairaalan palveluja tarvitsevat, tekeekö se sitten puolueelliset mielipiteet, jääköön se jokaisen omaan harkintaan.

    Itse sairaanhoitajan keikkatyötä kummassakin sairaassa tekevänä voin rehellisesti sanoa, että kumpikin rakennus on tullut tiensä päähän, mutta kiirellisemmässä tilanteessa on nyt Töölön sairaala. En siis ollenkaan väitä, etteikö Lastenklinikka vastaisi heikosti nykyajan tilan tarpeita ja onhan sen kuntokin jo ala-arvoinen, mutta valitettavasti asiat Töölössä on vielä huonommin. Iltalehti taisi eilen ja tänään olla ensimmäinen ”rohkea”, joka otti asian esille ja kuten huomata saattoi, herätti se melkoisen myrskyn lastensairaalan puolustajien joukossa. On luonnollista puolustaa omaa etua, mutta traumasairaala vs. lastensairaala keskustelua pitäisi käydä faktoihin perustuen, eihän yhtä potilasryhmää voi laittaa toisen edelle ”koska minä tahdon” vaan päätösten tulisi perustua puolueettomaan ratkaisuun.

    Toinen aikaisemmista kommentoijista ripittää Warista hänen artikkelistaan ja syyttää häntä puolen valinnasta jo ennen artikkelin laatimista. Eikös myös lastensairaalan puolustajat ole valinneet puolensa? Tuskin monellakaan on kokemusta Töölön sairaalan ”kurjuudesta”.
    Kommentti päättyy ”Tuskin mikään voi vaikuttaa sinun mielipiteeseesi, mutta sen sanon että ole onnellinen siitä jos teillä ei ole tarvetta lastenklinikalla asioimiseen. Ole onnellinen.” Itse en voi kuin kommentoida tähän, että olkaa onnellisia, jos teillä ei ole tarvetta Töölön sairaalassa asioimiseen. Olkaa onnellisia.

  4. Janina Puolakangas

    Parasta hoitotyötä, tiloista huolimatta.

    Kirjoitukseni johtuu ainoastaan ja vain ainoastaan siitä että Iltalehden kirjoitus on tehty huonosti, tästä huonosta tilanteesta ollaan puhuttu monia vuosia, ilman että asiaa ollaan puututtu. Nyt tähän puututaan ja kansalaiskeräys on hienosti saanut kerättyä rahaa ja nyt sitten kyseenalaistetaan koko uuden lasten sairaalan hankinta ja sitä kautta kyseenalaistetaan jopa rahankeräys kyseiseen kohteeseen.
    Tässä on jo vuosia yritetty saada ihmisiä ymmärtämään missä tiloissa lapsia hoidetaan. Ilman mitään tulosta, kunnes Leijonaemot sai tulosta aikaiseksi ja tähän ongelmaan herättiin. Minusta on vastuutonta lähteä kyseenalaistamaan sairaalan tarpeellisuutta tässä vaiheessa. Ja monen vuoden ajan lasten parasta ei olla nähty.
    Oman edun tavoittelu? Kyllä, tavoittelen omaa etuani ja meidän kaikkien, jopa sinun. Lastensairaalassa hoidetaan lapsia , tulevia veronmaksajia.
    Minusta, vihdoinkin, on nyt lasten aika saada apua. Minusta on vihdoinkin parasta että arvokasta työtä tekevät lastenklinikan ja lastenlinnan työntekijät pääset tekemään työnsä hyvin ilman terveydellisiä seuraamuksia.
    Jos koet että ajattelen vain omaa etuani, niin pyydän sinua miettimään sitä miltä tuntuisi ajatus menettää oma lapsi. Eikö omalle lapselle kuitenkin sitä parasta haluaisi?

  5. Suomessa on useammassakin sairaalarakennuksessa ongelmia. Lastenklinikan tilanne on mielestäni senkin vuoksi kiirelllinen (vähättelemättä muiden tilojen toimivuutta tai kuntoa), että kyse on sairaalasta, jossa hoidetaan myös immuunisupressiolla olevia lapsia. Sairaala, jossa on sisäilmaongelma, ei ole tällaisten lasten (tai aikuisten) hoitopaikka. Tämäkin todettiin Meilahdessa jo 10 vuotta aikaisemmin. Lasten elinsiirto-osasto on jo nyt väistötiloissa sisäilmaongelman vuoksi.

    • kirsti Korpikallio

      Hoitajien ja lääkärien työ on niin vastuullista ja toisinaan, useinkin, myös todella surullista, että he kaikki, potilaat, potilaiden vanhemmat, hoitohenkilökunta ja kaikki he jotka siihen ketjuun liittyvät tarvitsevat hyvät työtilat ja terveen ympäristön jaksaakseen.

  6. Tanja

    Lapseni on ollut hoidossa lastenklinikalla. Itse olen ollut hoidossa Töölössä. Olen aikuinen, ja kykenen ymmärtämään, miksi asiat ovan, niinkuin ovat. Lapsi ei tähän kykene. Jos ympäristö on kurja, eikä vanhemmatkaan voi olla paikalla vain tiloista johtuvasta syystä, niin kuinka sen pienelle lapselle/vauvalle selität, et mitenkään. Siksi lastensairaala on kiireisempi.
    Minä en kertaakaan kaivannut äitiäni sairaalassa ollessani, mutta lapseni kaipasi minua joka hetki, kun en voinut olla hänen luonaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s