Nuoren syrjäyttäminen ja kuinka se toteutetaan?

Kirjoittaja: Leijonaemo

Tarvitaan yksi hiukan huono-onninen lapsi. Esimerkin tapauksessa hän sairastui syöpään ala-asteen viimeisillä luokilla. Syöpä ei ole helppo tauti käydä läpi etenkään teinivuosina, kun muutenkin oma keho ja koko elämä ovat murroksessa. Syöpähoidoissa menee itsemääräämisoikeus ja elämä muuttuu muiden kontrolloimaksi. Ei oteta irtiottoja vanhemmista eikä hengata myöhään ulkona tai olla kaverin luona yötä. Sen sijaan oksennetaan, kipuillaan, ollaan väsyneitä ja ennen kaikkea ollaan eristyksissä kaikesta. Hiukset lähtevät ja se syrjäytyminen alkaa.

Sitten tarvitaan se paluu kouluun ilman mitään tukitoimia. Ilman hiuksia, silmät kuopalla ja ajatukset kaukana muista samanikäisistä. Hän ei mahdu muiden luokkatovereiden kanssa samaan pöytään syömään ja ryhmätyötkin joutuu tekemään yksin. Opettaja kertoo silmät suurina kuinka luokkatoverit kertovat, että nuori haluaa tehdä koulutyöt yksin. Lisäksi jatkuvat infektiot ja syöpäkontrollit, joiden takia poissaoloja tulee vuosittain 300 – 500 tuntia. Vaikka nuori on yhdeksännellä luokalla sen 500 tuntia pois, niin kukaan ei kysele perään. Nuori päästetään läpi koulun ilman, että kukaan kysyisi, että mikset siellä käy tai että mitä sinulle kuuluu? Nuori voisi vastata: ”Koska olen siellä yksin ja minulla ei ole mitään yhteistä muiden nuorten kanssa. En jaksa pinnistellä, kun oleminenkin on tuskaa. Ja kun ei lähde kouluun niin kukaan ei kiusaa. Ja se koulu on sellainen KiVa-koulu.”

Nuori pääsee lukioon pelkillä koesuorituksilla, syövän jälkioireet jatkuvat, kivut jatkuvat. Nuori joutuu toistuvasti leikkauksiin akuutisti, potee päänsärkyä. Lopulta mieli murtuu ja kivusta ainoa reitti ulos on oman elämänsä päättäminen, joka onneksi epäonnistuu. Nuori päätyy ensin yhdelle ja sitten toiselle arviointijaksolle sairaalaan. Kutsutaan mukaan lastensuojelu ja aloitetaan vanhempien syyllistäminen. Äidiltä tivataan, kauanko hän lastaan aikoinaan imetti. Sairaala’hoito’ vaihtuu avo’hoitoon’ ja nuorelle laitetaan lääkkeet, jotka eivät pidä poissa ahdistusta eivätkä kuolemanpelkoa, paniikista puhumattakaan. Kivut jätetään edelleen hoitamatta. Lääkäri ei näe potilastaan eikä kirjoita tarvittavia todistuksia tai lupaa kirjoittaa ne, kun jaksaa. Parin viikon välein nuori käy juttelemassa psykologin kanssa, jos pystyy. Jutellaan hiukkasfysiikasta. Nuoren asioista ei puhuta ja nuorella on yhä vaikeampaa.

Lastensuojelukin on jo tullut mukaan. Ketään ei kiinnosta nuoren koulunkäynti. Hoitava taho toteaa: ”Sitten, kun olet 18, niin saat tehdä mitä vaan, vaikka tappaa itsesi.” Ei heitä kiinnosta. Lastensuojelu hakee syytä perheestä. Väsyneiden vanhempien kotityövääntö ja perheenjäsenten työnjako on oleellisempaa ja sopii paremmin muottiin kuin nuoren kouluun saattaminen päivittäin.

Nuori ei pysty nukkumaan eikä jaksa valvoa. On liian ahdistunut kohdatakseen ihmisiä. Kela katkaisee tuet, koska opintosuorituksia ei tule. Kaksi kuukautta jäljellä täysi-ikäisyyteen ja kaikki niin sanotut hoitotahot voivat huutaa hurraa – ei kuulu meille enää. Paitsi vanhemmat ja nuori, jolla oli unelma paremmasta huomisesta. Hän ei saanut tukea, joka olisi häntä auttanut. Täysi-ikäinen jää oman onnensa nojaan. Pilleripurkin sijaan tai rinnalle olisi tarvittu se tukihenkilö. Siihen ei ole varaa. Mutta varaa on maksaa eläke tälle nuorelle? Jos lääkäri vain jaksaisi tavata potilaansa ja kirjoittaa ne todistukset.

Mainokset

7 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

7 responses to “Nuoren syrjäyttäminen ja kuinka se toteutetaan?

  1. VOI HYVÄ LUOJA MITEN JULMAA ja sokeata ns. terveydenhuollon taholta.
    Just joo, se imetyksen pituushan tässä umpikujassa varmaan on ollukin avainasemassa.
    Pahoin pelkään, et tällainen suhtautuminen tulevaisuudessa vaan yleistyy.
    Pitäisi EHDOTTOMASTI olla joku potilaan kokonaishoidosta vastaava taho, joka pitäisi huolen, ettei ketään jätetä yksin. Jos vakavasti sairaalta nuorelta kysytään, haluaako hän olla yksin, ja sit ollaan muka toimittu toiveitten mukaan,ni voi apua.

    Missä on ihmisarvo?
    Ei ole mahdollista, mutta tulee mieleen, et tällaisissa tapauksissa pitäisi muutama avainasemassa oleva tahoja laittaa ”ns maistamaan omaa lääkettään” jollainlailla syrjäytymään, muuttumaan näkymättömäksi; avautuisivatkohan kenenkään silmät näkemään tällaisia räikeitä laiminlyöntjeä. Vastuunpakoilua.

  2. Reblogged this on kurkiire and commented:
    Kutsutaan mukaan lastensuojelu ja aloitetaan vanhempien syyllistäminen. Äidiltä tivataan, kauanko hän lastaan aikoinaan imetti. Sairaala’hoito’ vaihtuu avo’hoitoon’ ja nuorelle laitetaan lääkkeet, jotka eivät pidä poissa ahdistusta eivätkä kuolemanpelkoa, paniikista puhumattakaan. Kivut jätetään edelleen hoitamatta. Lääkäri ei näe potilastaan eikä kirjoita tarvittavia todistuksia tai lupaa kirjoittaa ne, kun jaksaa. Parin viikon välein nuori käy juttelemassa psykologin kanssa, jos pystyy. Jutellaan hiukkasfysiikasta. Nuoren asioista ei puhuta ja nuorella on yhä vaikeampaa.

    Lastensuojelukin on jo tullut mukaan. Ketään ei kiinnosta nuoren koulunkäynti. Hoitava taho toteaa: ”Sitten, kun olet 18, niin saat tehdä mitä vaan, vaikka tappaa itsesi.” Ei heitä kiinnosta. Lastensuojelu hakee syytä perheestä. Väsyneiden vanhempien kotityövääntö ja perheenjäsenten työnjako on oleellisempaa ja sopii paremmin muottiin kuin nuoren kouluun saattaminen päivittäin.

    Nuori ei pysty nukkumaan eikä jaksa valvoa. On liian ahdistunut kohdatakseen ihmisiä. Kela katkaisee tuet, koska opintosuorituksia ei tule. Kaksi kuukautta jäljellä täysi-ikäisyyteen ja kaikki niin sanotut hoitotahot voivat huutaa hurraa – ei kuulu meille enää. Paitsi vanhemmat ja nuori, jolla oli unelma paremmasta huomisesta. Hän ei saanut tukea, joka olisi häntä auttanut. Täysi-ikäinen jää oman onnensa nojaan. Pilleripurkin sijaan tai rinnalle olisi tarvittu se tukihenkilö. Siihen ei ole varaa. Mutta varaa on maksaa eläke tälle nuorelle? Jos lääkäri vain jaksaisi tavata potilaansa ja kirjoittaa ne todistukset.

  3. Mari Heimala

    Voi jösses. No lukion voi suorittaa netissä. Mutta miten nuo muut asiat, sosiaaliset suhteet ja kaverit. Käykää nyt edessä fb-ryhmässä ”Yhtenä päivänä maailman tärkein.” Jos keksivät jotain piristystä tytölle.

  4. Pirjo Enroth

    Psykoterapia on alaikäiselle maksutonta, kun odotetaan että nuori täyttää 18v voidaan miettiä tarve uudelleen, ja nuori maksaa suuren osan hoidosta itse.

  5. Nousi vedet silmiin. Itse sairastuin 1 vuoden ikäisenä syöpään ja lapsuuteni vietin sairaalakierteessä, yksin. Siihen aikaan oli kielletty omaisten vierailu sairaalassa. Käteni vammatui leikkausten ja kaiken jälkeen, jonka takia minusta tuli koulukiusattu. 40 vuotta sitten ei tunnnettu mitään tukia eikä mitään. Jostain sain voimia selvitä, huolimatta ainoa vanhempani mielenterveysongelmista. Nykyään teen työtä nuorten ja heikomassa työmarkkina-asemassa olevien kanssa.
    Totta, yksi ja helppo tapa auttaa on olla vertaistuki ja laittaa viestiä facebookin kautta ”edes yhtenä päivänä maailman tärkein”.
    Ollaan silmät auki ja katsotaan, missä ja kuka tarvitsee apuamme.

  6. Onko Suomi oikeasti hyvinvointivaltio, kun asiat on näin kehnosti järjestetty nuorten osalta? En kyllä halua olla näkemässä millaista tulee olemaan nuorten elämä esim. kymmenen vuoden päästä kun minkäänlaisia selviytymismahdollisuuksia, saatika ”pohjaa” elämän aloittamiseen ei anneta.
    Hienoa ja rohkeaa kun olet kirjoittanut tästä aiheesta! Tsemppiä!

  7. Virpi Pitkänen

    Syöpä, tai muu vakava, elämää rajoittava sairaus on nuorelle ja nuoren vanhemmille haastavaa. Joskus niin haastavaa, että sitä hieman syrjäytyy ”perheenäkin”, Tai olisiko parempi sana Eristyminen, (ei siis tarkoituksellinen eristäytyminen). Ei läheisillä, ystävillä ja sukulaisilla ole resursseja olla kulkemassa rinnalla. Vain parhaista parhaimmat ystävät jäävät rinnalle siinä määrin, että tuovat helpotusta elämään vain olemassaolollaan ja vilpittömällä kiinnostuksella siitä ”Mitä meille kuuluu” . Monesti saa enemmänkin osakseen arvostelua ja syyllistämistä, että kun teidän pitäs sitä ja teidän pitäis tätä. Mikään ei ole helpompi kuin valmis neuvo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s