Kun kaikki on kohdallaan

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Tiedättekö, kun joskus elämässä on sellainen hetki, että kaikki tuntuu olevan kohdallaan?

Hetki, jolloin ilo voittaa surun, usko tulevaan voittaa huolen ja tämä hetki on kaikki, mitä tarvitsee.

Minulla on juuri nyt sellainen olo. Olemme juhlineet Leijonanpentuni kuusivuotissynttäreitä tänään ystävien ja sukulaisten kesken.

Ajatukseni kääntyy neljän vuoden taakse, Pepin toisiin synttäreihin. Silloin tunnelma oli aika toinen. Peppi oli saanut diagnoosinsa vasta viikkoa aiemmin. Kaikki kerääntyivät juhlimaan, mutta kukaan ei oikeastaan nauranut. Onnitteluhalausten sijaan äitiä halattiin, otettiin osaa ja pidäteltiin kyyneleitä. Äiti oli tukevasti lääkitty ja ei oikeastaan olisi jaksanut.

Neljä vuotta sitten ajattelin, etten enää koskaan voisi olla onnellinen. Vaikea lihassairaus oli maailmanloppu. Lastenlinnan psykiatri sanoi, että elämä voi olla hyvää, vaikka se on erilaista. Hän myös vakuutti, että tulisin vielä olemaan onnellinen. Mietin, että niin varmaan.

Sain neuvoja. Osa parempia, osa huonompia. Kaksi niistä on jäänyt mieleeni: paras neuvo koskaan saamani neuvo on se, että ongelmia ei kannata murehtia etukäteen. Turha surra nyt sitä, mitä elämä on vaikka viiden vuoden päästä. Toinen viisaus oli se, että kaikkien meidän elämä on erilaista. Ja jokaisen elämä on heidän itsensä näköistä. En ehkä ensin uskonut, mutta mikään ei ole enempää totta.

Sukelsin uuteen maailmaan. Sukelsin maailmaan, joka oli täynnä sairautta, erilaisuutta, byrokratiaa ja kaikkea minulle entuudestaan vierasta. Tein voltin kerien tuntemattomaan, mutta nyt jälkikäteen huomasin, että turvaverkko oli sittenkin olemassa.

Neljä vuotta sitten sähköpyörätuoli näytti todella pelottavalta. Nyt se on yhtä luonnollinen asia kuin musta Toyota naapurin parkkipaikalla. Itkin päivin öin sitä, että lapseni ei koskaan voisi luistella tai hiihtää. Pienten luistimien näkeminen ottaa vieläkin koville, sen myönnän, mutta pystyn käsittelemään asian. Samalla yritän nähdä kaiken sen muun, mitä lapseni voi tehdä. Olen oppinut näkemään asioista niiden hyvät puolet – en ehkä aina, mutta useammin kuin ennen. Voimaa ja tukea tähän olen saanut erityisesti toisilta Leijonaemoilta.

Tänään tyttäreni seitsemän ystävää tuli synttäribileisiin: kaikki pyntättyinä, kauniina prinsessoina. He söivät kakkua, avasivat lahjoja, kikattivat ja riehuivat. Peppi riehui pyörätuolissa istuen ja avustajansa jalkoja apunaan käyttäen. Kun katsoin näitä iloitsevia tyttöjä, näin siinä kahdeksan erilaista tyttöä, jotka pitivät toisiaan samanarvoisina ja hyvinä ystävinä. Se psykiatri oli sittenkin oikeassa.Kuva

2 kommenttia

Kategoria(t): Pia

2 responses to “Kun kaikki on kohdallaan

  1. Irina

    Onnea pienelle tytölle!🙂
    Niin ne asiat muuttuvat sen mukaan miten niitä katsoo. Jos minun toisella tapaa erityinen lapseni menettäisi liikuntakykynsä, hän luultavasti näkisi yhtenä positiivisena asiana sen, että ei koskaan enää joudu luistelemaan. Meilläkin suositaan enemmän nestemäistä vettä ja se onkin onneksi avointa tilaa lähes kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s