Osastolla

Kirjoittaja: Martta

Ahtaassa tilassa vanhempia lapsineen, nuori tyttö katselee syliinsä,
taivutetuissa ripsissä maskaraa.
Kuulen vauvan kivun, itkussa ei vielä kyyneleitä,
muistan tanssin, keinutellen poski sydäntä vasten.
Katselen sinua, liian tuttu paikka meille,
ensimmäistä kertaa täällä ilman häntä.

Ovaalinmuotoisen pöydän äärellä lääkäri tekee tiivistelmän viidestä vuodesta,
haluaisin keskeyttää, ei se noin mennyt!
Oli hymyjä ja sanojakin kolmekymmentä, ennen kuin täytti kolme.
Nukutuslääkettä ei annettu kaksi-vuotiaalle,
puoliso muutti nukkumaan muualle, emon läheisyys riitti lapselle.
Puhutaan vielä ongelmista, vanhemmat ovat väsyneitä, lapsi karkailee.
Tämä huone jo viisi vuotta sitten, eikä vieläkään nenäliinoja pöydällä.

Siirrytään toiseen palveluyksikköön toiveikkaana.
Tarmokas nainen sanoo silmälasiensa takaa:
”Minä otan tämän asian hoitaakseni.”
Silmät sumuisina lakkaan puhumasta, hän vastasi meille.

Puen takin päälleni, viimeistä kertaa tällä osastolla.
Hymyilen toisille vanhemmille rohkaisevasti,
täältä voi löytyä avun polkuja, voisinpa ojentaa sinulle kartan,
että huutoosi vastattaisiin nopeammin kuin meillä.

Kuva

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s