Kuukausittainen arkisto:elokuu 2014

Paratiisi on Tallinnan laivalla…?

Kirjoittajat: Pia Lemmetty ja Janet Grundström

Risteily on oiva tapa ottaa pieni tauko arjesta, lähteä lyhyelle lomalle ja tehdä lasten kanssa seikkailu. Risteily sopii myös erityislapsiperheille, sillä laivat ovat kiitettävän esteettömiä ja turvallisia. Lisäksi laivamatkan hinta on usein houkuttelevan edullinen.

Meitä on useampi liikuntavammaisen lapsen äiti, jotka olemme kesäloman aikana lähteneet lastemme kanssa risteilylle lasten ehdoilla. Kokemuksia on monenlaisia, hyviä ja huonoja. Kaikkia meitä yhdistää sama harmi ja suru siitä, minkälaiseksi suomalainen risteilykulttuuri on mennyt. Yhä suurempi osa matkustajista ovat vain kaljanhakureissulla, matkan ainoana päämääränä halvan viinan ostaminen. Tämä näkyy jo terminaalissa: monilla on pinna kireällä, jonottamisen alkeet unohtuvat ja vain oma ehtiminen on merkityksellistä.

Alla on kaksi erilaista tarinaa laivamatkasta liikuntavammaisen lapsen ja nuorenkanssa. Halusimme kirjoittaa nämä herättämään ajatuksia kanssamatkustajissa, matkanjärjestäjissä sekä erityislapsiperheissä, jotka suunnittelevat matkojaan.

samujapeppi

 

Peppi 6 v, äiti ja kaksi pienempää sisarusta
Silja Europa, 4.8.2014

Olipa kerran äiti, joka halusi viedä lapset risteilylle ennen eskarin ja päiväkodin alkua. Äiti varasi matkan laivayhtiön mainostamalta lapsille suunnatulta teemaristeilyltä. Vajaan vuorokauden matkaa varten pakattiin mukaan unilelut ja paljon odotuksia.

Terminaaliin mentäessä innostunutta fiilistä latisti setä, joka oksensi keskelle kävelytietä. Myös täti, jonka parisataa lonkerotölkkiä levisi pitkin pihaa oli melko hämmentävä näky.

Kuuman odotuksen jälkeen pääsimme laivaan ja syömään noutopöytäillallista. Varauksessamme oli jotain häikkää ja vietimme ovensuussa ehkä hieman muita pidempään. Takaani kuului huokaisuja ja yksi iäkkäämpi pariskunta työntyi väkisin ohi. Saimme kuulla, että on täällä muitakin maksavia asiakkaita. Ehkä he pelkäsivät, että viini loppuu.

Laivalla on monta kerrosta, joiden välillä liikutaan joko hissillä tai portaita. Kun istuu pyörätuolissa, supistuu vaihtoehdot puoleen. Hisseihin oli kuitenkin vaikeaa päästä, koska kaljaralli vie suuren osan kapasiteetista: kaupasta kannettaan laatikoita hyttikerroksiin kärryillä, kasseissa ja kädessä kantaen. Laatikkokuormia hoivataan kuin lasta. Meidät kiilattiin pariin otteeseen, kerran jäimme matkaamaan kerrosvälejä koska meitä ei pyynnöistä huolimatta päästetty hissin perältä ulos. Hissien odottamiseen kului merkittävä osa peliajasta.

Lastenristeilyllä oli luonnollisesti myös lastenohjelmaa. Jonotimme Hevisaurusta katsomaan ja kun ovet viimein aukesivat, moni aikuinen tunki ohitsemme väkisin, kyynärpäitäkään ei säästelty. Kaikille oli tärkeää varmistaa hyvät paikat – hinnalla millä hyvänsä. Kun sitten varasin tyttärelleni paikan ja lähdin nostamaan häntä pyörätuolista, oli eräs iäkäs rouva jo istahtanut varaamalleni paikalle. Kun sanoin tyttö sylissäni, että ”tuo oli meidän paikka” suuttui hän ja tiuski ettei kenelläkään ole oikeutta varata paikkoja. Eipä sitten kai niin.

Kun laiva tuli satamaan, jouduimme odottamaan hissiä loputtomalta tuntuvan ajan. Loppujen lopuksi kannoin matkatavarat, lapset ja pyörätuolin yläkannelta ulosmenokerrokseen. Kukaan ei kysynyt, tarvitsisimmeko apua.

Lasten mielestä matka oli kuitenkin aivan huippu. Diskossa soi Gagnam style, vessanpönttö piti hassua ääntä ja drinkkiin sai ihan oikean valotikun. Osaisivatpa muutkin iloita matkasta, eivätkä vain tatti otsassa suorittaa viinaralliaan!

Samu, 14, ja äiti
Silja Europa 17.7.2014

Päätimme lähteä 14-vuotiaan poikani kanssa testaamaan kuinka pärjäisimme kahdestaan laivalla. Moni terveen lapsen vanhempi ei joudu tällaista edes miettimään, mutta lapsen ollessa vaikeasti liikuntavammainen on yhden avustajan turvin reissaaminen vähintäänkin haastavaa. Olemme aikaisemmin käyneet risteilyllä koko perheen kera, jolloin mukana on ollut manuaalinen pyörätuoli ja toisena auttajana isi. Poikamme ei pysty itse kelaamaan tuolia, joten pyörätuolin työntäminen on toisen aikuisen tehtävänä. Manuaalisen pyörätuolin etu on myös se, että määränpäässä on helpompi liikkua, kun manuaalisella pyörätuolilla voi kahden avustajan turvin mennä tarvittaessa vaikka rappuset.

Nyt päätimme lähteä oikein pitkällä pinnalla ja tsemppimielellä reissuun. Varasimme invahytin ja kulkupeliksi mukaan lähtikin nyt sähköpyörätuoli eli sähkäri, jonka avulla poikamme liikkuu varsin näppärästi ja itsenäisesti. Näin äidin kädet pystyisivät huolehtimaan matkalaukusta. Tullessamme satamaan pääsimme hyvin hissille. Lähtöselvityksessä oli pientä ruuhkaa, mutta sähkärillä pystyi hyvin seisomaan jonossa. Laivalle siirtyminen tapahtui kätevästi. Emme menneet ihan siihen pahimpaan ruuhkaan, niin kulkeminen sujui varsin mallikkaasti. Sähkäri pystyi hyvin menemään kaikki kynnykset, joita matkalla oli. Hytti löytyi kätevästi heti sisääntulon vierestä. Todella näppärää. Pääsimme heti pois muiden jaloista eikä hissiin tarvinnut jonottaa.
Liikkuminen laivalla onnistui myös hyvin. Hissiaulaan tullessa sanoin aina kovaan ääneen pojalleni, kun hissi tulee niin sinä olet etuajo-oikeutettu, koska sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää rappusia. Kukaan ei sanonut vastalauseita vaan muut hissinodottajat antoivat hyvin tietä. Ruokailussa siirsin poikani tavalliseen tuoliin istumaan, sillä sähkärillä ei päässyt tarpeeksi lähelle pöytää. Näin ruokailu onnistui hyvin ja sivusta löytyi tilaa sähkärin parkkipaikaksi.

Ruokailun jälkeen olisimme menneet kauppoihin, mutta ei tullut kuuloonkaan, että sinne olisi mahtunut sähkärillä. Joten jätimme kauppareissun väliin. Illalla istuimme kuuntelemassa trubaduuria ja kävimme myös katsomassa bilebändiä. Sähkäri oli todella kätevä kulkupeli ja hienointa oli se, että ihmiset juttelivat poikani kanssa, kuten kenen tahansa muun nuoren kanssa. Manuaalisella pyörätuolilla kulkiessa poikaani on usein pidetty pienenä, ruokailussa tuotu heti lasten ruokalista ja piirustustehtäviä. Illalla pubeissa ei valitettu miksi noin pieni lapsi istuu niin myöhään kuuntelemassa musiikkia… Tällaista on joutunut kohtaamaan, vaikka samassa tilassa on ollut muutamia reilusti nuorempia terveitä lapsia, mutta heidän on annettu istua iltaa ihan rauhassa.

Tallinnan päässäkin liikkuminen sujui hyvin. Tosin kadunylityksissä oli katsottava tarkkaan, että sähkäri nousee kynnysten yli. Muuten liikkuminen sujui kätevästi. Poika pystyi kantamaan omat ostoksensakin sähkärin repussa ihan itse.

Laivalla kävimme vielä kaupassa, jossa päivällä ei ollut isoa ruuhkaa, janoisimmat olivat saaneet jo ostoksensa tehdyksi. Menimme hyvissä ajoin ennen satamaan tuloa hyttiin, jolloin olimme valmiiksi maihinnousukannella. Ruuhka oli todella kova, mutta pääsimme hyvin invahyttikäytävältä aulaan. Meidän oli pakko mennä ruuhkan sekaan, koska laiva oli myöhässä ja taksi oli jo odottamassa satamassa. Ovien auettua vieressämme seissyt mies sanoi vaimolleen, että hei tehdään me tähän sellainen este meidän matkalaukuista, etteivät muut pääse rynnimään, niin toi poika pääsee turvallisesti ulos laivasta. Meillä oli erittäin onnistunut reissu, oikeastaan ensimmäistä kertaa pojan elämän aikana.

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Janet, Pia