Voisiko edes joskus päästä helpolla?

Kirjoittaja: Janet Grundström

Alkusyksyllä tipahti meidänkin postiluukustamme kutsu tulla rippikoululaisen vanhempainiltaan sekä kuulemaan hieman infoa tulevan kesän leireistä. Olimme innoissamme! Ihanaa, poikamme pääsee rippikouluun ja saa ihanan elämyksen, kuten me vanhemmat aikoinamme saimme.

Poikamme on vaikeasti liikuntavammainen. Hän on neliraajahalvaantunut ja liikkuu sähköpyörätuolilla. Hän tarvitsee apua kaikissa elämisen toiminnoissa, mutta on muuten ihan tavallinen 14-vuotias teini. Hän käy tavallisessa koulussa, jossa hänellä on henkilökohtainen avustaja. Hän haluaa mennä aivan tavalliseen rippikouluun, koska kokee ennen kaikkea olevansa ihan tavallinen poika kuten kaverinsakin.

Tiedustelin riparipapilta ennen tuota vanhempainiltaa, mitkä seurakunnan leirikeskuksista olisivat esteettömiä. Pappi ei osannut antaa vastausta ihan suoralta kädeltä. Kertoi kuitenkin, että arveli yhden paikoista soveltuvan pyörätuolia käyttävälle. Siis yhden! Elämm vuotta 2014 ja reilusta tusinasta leirikeskuksia yksi saattaisi soveltua liikuntavammaiselle. Kysyin myös, miten avustaja järjestyy. Pappi kertoi, että perheen pitää itse soittaa vammaispalveluun, joka kyllä maksaa avustajan, mutta perheen pitää sitten itse etsiä se avustaja, jonka palkanmaksun hoitaa vammaispalvelu anomisrumban jälkeen.

Vanhempainillassa kävin tervehtimässä pappia, joka oli luvannut selvittää esteettömiä leirikeskuksia. Hän ei ollut kuitenkaan muistanut lupaustansa eli emme saaneet yhtään enempää tietoa siellä. Pappi suositteli hätäpäissään meille talviriparia… Kerroin papille, että talvella ei sähköpyörätuolilla pysty juuri edes vähäisessä lumimäärässä liikkumaan eikä poikamme pysy ulkona lämpimänä, eli talvileiri ei missään tapauksessa tule kysymykseen.

Olin itse tiedustellut some:n kautta tietääkö siellä kukaan, mikä olisi hyvä leirikeskus liikuntavammaiselle. Minulle selvisi, että se papin suosittelema paikka ei olekaan esteetön niin kuin ei ollut mikään muukaan tulevan kesän leirikeskuksista. Neljä leiriä olisi kuitenkin pystyttävä valitsemaan.

Vammaispalveluun olemme laittaneet sähköpostia. Mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, vaikka kohta on mennyt kuukauden päivät viestin lähettämisestä. Ystäväni kertoi, että Raahessa hän vain ilmoitti liikuntavammaisen poikansa riparille, seurakunta järjesti ja maksoi avustajan, myös isosleirille. Voi, kun meidänkin seurakunnassa olisi kerrankin niin, että vanhemman ei tarvitsisi tehdä soittorumbaa ja täyttää hakemuksia vaan kerrankin joku asia ihan vain järjestyisi.

Pojan rippikouluilmoittautuminen on nyt tehty. Yksikään leiripaikka ei varsinaisesti sovellu liikuntavammaiselle. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jo alkuvuodesta ollut yhteydessä seurakuntaan ja ilmoittanut, että he valitsisivat esteettömän leirikeskuksen. Edes yhden ja sellaisen, joka olisi riittävän lähellä lastenklinikkaa, jos jotain sattuisi. Avustaja-asia ei myöskään ole edennyt, koska kukaan vammaispalvelusta ei ole vastannut kyselyymme. Olisi niin mahtavaa, jos edes joskus riittäisi, että olisi vanhempi ja ilmoittaisi ihan tavalliseen tapaan lapsensa leirille ja joku muu hoitaisi sitten byrokratian kanssa taistelut.

Advertisements

3 kommenttia

Kategoria(t): Janet

3 responses to “Voisiko edes joskus päästä helpolla?

  1. Tämä avustaja-asia on kyllä pikkuisen outo, siis muuten kuin tuo anomisrumba. Soitapa nuorisotyöstä vastaavalle papille tai nuorisotyönohjaajalle, että tietävätkö he ketään reipasta nuorta, joka on jo joskus ollut rippileirillä isosena ja joka olisi valmis toimimaan avustajana. Ihan varmasti tällaiseen kesätyöhön löytyy seurakuntanuorten joukosta useitakin halukkaita.

    Monet seurakuntien leirikeskuksista ovat varsin vanhoja, niiden kunnostamiseen ei ole osoittaa varoja, vaan paremminkin ne ovat menossa myyntiin. Sitä se kirkostaeroaminen teettää. Seurakuntavaaliehdokkaista lähinnä kai lähinnä jotkut nuoret ja partiolaiset vastustavat kiinteistöjen myyntiä ja haluavat etsiä säästökohteita muualta.

    Tässä mielessä ymmärrän oikein hyvin, että täysin esteetöntä leirikeskusta ei ole, mutta asiat kyllä yleensä saadaan järjestymään, jos vain tahtoa on.

  2. Titta

    Olette muistaakseni espoolaisia? Espoon seurakuntayhtymän leirikeskuksista kaksi on esteettömiä: Hvittorp ja Velskolan Väentupa. Erityisesti Hvittorp, jossa on erikseen invahuoneet omilla invavessoilla.
    Voit myös soittaa suoraan Espoon seurakuntayhtymään Marko Autiolle ja kysyä sekä esteettömyydestä että avustaja-asiasta.
    Toivottavasti ripariasia järjestyy!

  3. Anne

    Tämän takia olemme eronneet kirkosta, kun seurakunnasta ei löydy minkäänlaista halua edes yrittää ottaa erityislasta mukaan toimintaan. Asenne on syrjivä, todetaan vain että emme voi/halua/pysty. Meille sanottiin ihan suoraan ettei erityislapsen paikka ole seurakunnan kerhossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s