SAAKO ÄITI VÄSYÄ?

Kirjoittaja: Hanna Tiihonen

Mediassa on viime aikoina puhuttu eri tavoin väsyneistä äideistä. Lähinnä eri viranomaiset ja tutkijat ovat kertoneet mistä syistä äiti voi olla väsynyt ja tarvitsisi apua. Rohkenen kysyä kuinka moni asiantuntijoista on aidosti joskus kysynyt äidiltä kuinka tämä jaksaa? Saako hän nukuttua? Millaista apua äiti ja perhe kaipaisivat? Kuinka moni asiantuntijoista on konkreettisesti toiminut sen jälkeen kun äiti on kertonut olevansa väsynyt, itkee vastaanotolla väsymystään, synkkiä ajatuksiaan ja rikkonaisia öitään? Vai onko äidille kenties vain annettu puhelinnumero mukaan, johon seuraavaksi soittaa ja kertoo kaiken taas uudestaan?

Suomessahan suositaan omatoimisuutta, jottei asiakas vaan ns. laitostuisi tai vahingossakaan kuvittelisi että vastapäätä istuva työntekijä soittaisi sitä puhelua yhdessä äidin kanssa puhumattakaan hänen puolestaan. Vastaanottoaika on ehkä puoli tuntia. Siinä ajassa ei pysty perehtymään kunnolla perheen tilanteeseen ja uuden ajan saa hyvässä lykyssä viikon päähän eikä se ole yhtään pidempi. Siinä välillä pyydetään soittamaan kriisikeskukseen mikäli olo tuntuu kovin pahalta. Mikä on riittävän paha tunne, kun äiti on juuri ”oksentanut” pahan olonsa työntekijälle tai lääkärille? Jollekin, jonka hän luuli auttavan oikeasti, konkreettisesti?

Väsynyt äiti ei todennäköisesti jaksa/pysty/kykene soittamaan sitä yhtäkään puhelua, koska hän on ladannut kaikki voimansa tähän vastaanottokäyntiin luottaen siihen että apua saa kun sitä pyytää, ilman että leimataan hulluksi tai huonoksi äidiksi tai että aletaan miettimään lastensuojelun mukaan ottamista perheen tilanteessa. Lastensuojelusta voi saada apua tai sitten ei. En mene siihen asiaan sen enempää.

Silloin kun ihminen on kriisissä, joutunut onnettomuuteen tai on äärimmäisen uupunut, pienetkin sanat, ilmeet ja eleet syöpyvät mieleen niin hyvässä kuin pahassa. Silloin on vaikeaa vastata kysymykseen: ”Mikä sinua nyt auttaisi?” tai ”Millaisena näet tilanteen viiden vuoden päästä?” Ajatukset ovat niin myllerryksissä äidin päässä, että hyvä kun hän pystyy kertomaan montako lasta hänellä on. Silloin tarvittaisiin työntekijä joka alkaa toimia: järjestää kotiapua, lastenhoitoapua, siivoojan, ruoanlaittajan. Mitä tahansa, mikä vie äidin seuraavaan hetkeen ja antaa äidille mahdollisuuden, vaikka nukkua sillä aikaa, jos ei muuta jaksa siinä hetkessä. Pitkien keskustelujen aika on myöhemmin, kun äiti on saanut kerättyä voimia ensin tämän konkreettisen kotiavun turvin.
Kuinka moni kunta voi rehellisesti sanoa järjestävänsä kotiapua väsyneen äidin perheelle ja riittävän pitkään? Kuinka monessa kunnassa pystytään vastaamaan äidin hätään heti tai viimeistään vuorokauden kuluessa? Kuinka monessa kunnassa on tarjolla kotipalvelua tai vanhoja kunnon kodinhoitajia? Kuinka monessa kunnassa on palkattuna riittävä määrä työntekijöitä sosiaali- ja terveydenhuollon puolella, jossa väsyneisiin äiteihin todennäköisesti törmää? Kuinka monessa kunnassa väsyneen äidin lapset saavat päivähoitopaikan vaikka kuukaudeksi ensi alkuun, jotta äiti voi keskittyä pelkästään uuteen vauvaan tai lasten ollessa isompia, pelkästään omaan jaksamiseensa sinä aikana kun lapset ovat päivähoidossa? Kuinka moni viranomainen voi nostaa kätensä ja rehellisesti sanoa, ettei syyllistä äitiä sen johdosta, että äiti on väsynyt? Harva syyllistää suoraan tai tarkoituksella, mutta ne pienet ilmeet ja eleet kertovat väsyneille, ylikierros- tai pysähtymistilassa oleville aivoille toista. Ehkä työntekijä/viranomainen huokaisi väärällä hetkellä, ehkä hän ei katsonut äitiä kertaakaan vastaanoton aikana, ehkä hän vastasi puhelimeen juuri kriittisellä hetkellä. Tai ehkä hän sanoo sen yleisimmän lauseen, jonka väsynyt äiti useimmiten tulkitsee negatiiviseksi: ”Onko sulla vielä jotain, mitä haluat kertoa?” Äidin aivot huutavat että on paljonkin, vaikka sanaakaan ei tule suusta, ja samalla hän tietää että vastaanottoaika on päättynyt!

Saako äiti olla väsynyt? Saa, mutta hänen on varauduttava siihen, että apua ei saa heti tai jos saakin, se lakkaa liian aikaisin ja äiti masentuu, mikä mutkistaa tilannetta entisestään.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Hanna

2 responses to “SAAKO ÄITI VÄSYÄ?

  1. Tanja

    Olen yksinhuoltaja autistiselle lapselleni. Tukia saan saman kuin terveen lapsen kanssa ollessa. Taistella saa joka sentistä ja viimeiseksi käännyn toimeentulotukeen. Enää en edes hae sitä vajaa sata euroa sieltä muutakuin pakosta. Olen onnekas, saan työttömyyspäivärahaa ja omaishoidontukea, kuitenkin sekin oli katkolla. TE-toimiston tutkiessa kykenenkö hakemaan kokopäivätöitä, uhkaili vammaispalvelu, että jos en saa sieltä rahaa, niin katkaisevat omaishoidontuen. Tavallaan näillä asioilla ei ole merkitystä, kun saan sen toimeentulotuesta, mutta että olen heillekin tilivelvollinen elämästäni on liikaa. Omaishoidon vapaat sain taistella, lopulta lähiomaiseni hyväksyttiin lomittamaan. Olen siis vangittuna kotona, ystävät yhteyksissä sosiaalisenmedian kautta, harvoin muuten näen. Ja harvat enää välittää. Itkiessäni sosiaali ja vammaispalvelun läsnä ollessa, kysyivät että mistä olen niin huolissani, kyllä toimeentulosta sitten rahaa saa. Totesivat että olen loppuun palanut, passitti kotiin ja hakemaan kouluun. Yritikin, 3 pvä ennen koulun alkua en saanut lapselle hoitopaikkaa, tutustuakin olisi tarvinnut. Koulu olisi maksanut 600€, ei sellaisia työttömyysrahalla saanut kasaan. Peruutin kaiken ja jäin kotiin. Ajatus koulusta masensi silti enemmän, kotona olisi odottanut se sama työ johon nyt menee koko päivä, kuinka loppuun palanut sitten olisin ollut. Nyt tyydyn kohtalooni, minua haukutaan kun olen vain omaishoitaja ja TYÖTÖN. Silti teen tämän kaiken yksin ja hymyilen, hymyn takana vaan on jo jotain aivan muuta, tätä vielä 10 vuotta. Mitä sitten?

  2. Voimia! Teet todella tärkeä ja korvamatonta kokopäivän työtä. Yhteiskunta käyttää meitä omashoitajia vaan häikälemättä hyväksi ja saa meitä hyväksymään kohtalomme syyllistämällä. Hoito laitoksessa maksaa yhteiskunnalle maltaita ja lapsemme eivät kehittyisi siellä niin kuin kotona. Se taas tarkoittaa, että aikuisenakin he tulisivat tarvitsemaan enemmän ja kalliimpaa hoitoa. Älä tunne syyllisyyttä! Olet korvamaton ja halvin ”työntekijä” yhteiskunnalle. Toivottavasti jaksat taistella itsesi ja lapsesi oikeuksisn puolesta ja saat tukea omaisilta.
    T. 21 v autistisen nuoren äiti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s