Sopeutumisvalmennuskurssilta eväitä arkeen

Kirjoittaja: Ulla Särkikangas

Kelan kuntoutuksena järjestettäviä sopeutumisvalmennuskursseja voidaan myöntää vaikeavammaisen lääkinnällisenä, ammatillisena tai harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Kurssi on Kelan kustantama ja sen tavoitteena on tukea valmiuksia mahdollisimman täysipainoiseen elämään sairaudesta tai vammasta huolimatta. Tähän pyritään mm. antamalla tietoa sairaudesta ja sen vaikutuksista ja tukemalla selviytymistä sairauden kanssa.

Meille kurssi tuli ajankohtaiseksi, kun esikoisemme diagnoosi muuttui kehityshäiriöstä kehitysvammaksi ja hän aloitti koulun käynnin. Hänellä alkoi samoihin aikoihin esiintyä normaalia haastavampaa käytöstä, joka hankaloitti etenkin koulun käyntiä, mutta vaikutti myös perheemme arkeen.

Postitimme hakupaperit Kelalle keväällä 2014 ja noin 6kk:n päästä saimme puoltavan vastauksen. Siitä olikin enää reilu kuukausi itse kurssin aloittamiseen.

Itsellämme ei ollut kirkasta käsitystä siitä, mitä sopeutumisvalmennus oikeasti sisältää, mutta olimme kuulleet siitä positiivisia kommentteja muilta vanhemmilta ja lääkärit suosittelivat sitä lämpimästi. Joten eräänä marraskuisena maanantaina pakkasimme auton ja otimme kohteeksi Paimion Parantolan, tuon Alvar Aallon suunnitteleman kulttuuriperinnön.

Sopeutumisvalmennuskursseille valitaan kerrallaan vain muutama perhe ja perheet valikoidaan erityislapsen iän (esim. alle kouluikäinen, ala-koululainen, yläkoululainen..) sekä erityisyyden (kehitysvamma, adhd, autismi..) perusteella. Perheiden tilannetta ja toiveita kysellään useampaan otteeseen niin etukäteen kuin paikan päälläkin, joten kurssin sisältöön on mahdollista vaikuttaa.

Ensimmäinen päivä oli melkein kokonaan tutustumista niin paikkaan kuin muihin perheisiinkin. Järjestäjällä, Mannerheimin Lastensuojeluliitolla, on oikein toimivat tilat kurssin järjestämiseen – erityishuoneita jotka mahdollistavat monipuolisen toiminnan. Itse olin etukäteen huolissani siitä, löytääkö meidän poika kurssilta mielenkiintoista puuhaa, mutta se oli turha pelko. Hyvin lähti toiminta käyntiin ammattitaitoisten ohjaajien kanssa. Jos jotain kehitettävää pitäisi ehdottaa, niin akustiikan huomioiminen rakennuksessa. Erityislapset ovat usein melkoisen kovaäänisiä ja riehakkaita ja rakennus tuntui tuhatkertaistavan kaiken äänen. Tämä aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ja sietokyvyn ylittymistä ihan normaaleilla lapsilla, saati erityislapsilla.

Viikon ohjelma koostuu kaikkien kurssilaisten yhteisistä tapahtumista, aikuisille suunnatuista vertaistukikeskusteluista sekä lääkäri-, asiantuntija- ja palveluohjauskeskusteluista. Lisäksi voi tavata erikseen sekä lääkäriä että palveluohjaajaa. Etenkin lääkäri- ja palveluohjauskeskustelut tulivat todelliseen tarpeeseen. Luulin tietäväni paljon poikamme kehitysvammasta ja siihen liittyvistä oikeuksista/tuista, mutta niin vain sain uutta ja jopa poikkeavaa tietoa. Lisäksi ensimmäistä kertaa lääkäri osasi kertoa mistä Ericin ongelmat mahdollisesti johtuvat ja millainen kuntoutus on tässä iässä suositeltavaa. Onneksi olimme vanhempina jo hakeutuneet oikealle polulle kuntoutuksen suhteen, joten siihen saimme hyvää vahvistusta. Palveluohjauksessa paljastui karu totuus – vanhempien tulee itse vaatia tarvittavat dokumentit hoitotahoilta ja sen pohjalta taistella lapselle sopivat koulu- ja kuntoutusmuodot. On valitettavan paljon tapauksia, joissa vanhemmille ei kerrota heidän tai heidän lastensa oikeuksista. Itseäni mietitytti, että kuinka paljon sitä tehdään tahallaan rahan säästämiseksi.

Vertaistukikeskustelut jäivät meidän mielestä hieman vaisuiksi. Ehkä syynä oli se, että erityislasten vanhemmat ovat kuormittuneita ja väsyneitä. Parisuhde on kovalla koetuksella eikä sosialisoimiseen riitä voimia. Pelkkä pöydän äärellä istuskelu ei myöskään rohkaise omien tunteiden ja tiedon jakamiseen, joten siinä kohdassa olisi ehkä kaivattu enemmän ns. valmentavaa otetta ja sopivampaa ympäristöä. Toisaalta, moni kertoi palautekeskustelussa saaneensa paljon ryhmäkeskusteluista, joten kyllä siitäkin onneksi oli apua ja tukea.

Lapset viettivät iltapäivät omissa ryhmissään ja iloksemme ryhmissä oli riittävästi erittäin ammattitaitoista ja mukavaa henkilökuntaa. Molemmat lapset nauttivat omasta ajastaan ja etenkin erityislapsemme sai kivoja kaverikontakteja itselleen.

Iltaisin oli vapaata aikaa ja perheet saivat joko viettää aikaa Parantolan yleisissä tiloissa (sauna, takkahuone, nuorten huone, jumppasali) tai lähteä tutustumaan ympärillä oleviin palveluihin.

Kaiken kaikkiaan sopeutumisvalmennuskurssi on ehdottomasti paikkansa ansainnut ja uskon, että siitä on apua kaikille erityislasten perheille. Itsellekin tuli olo, että olisin tarvinnut kaikkea tätä tietoa jo 2-3 vuotta sitten. Ainahan tulee mieleen jotain parantamisehdotuksia kuten suunnitellumpaa ohjelmaa ja enemmän asiantuntijatapaamisia tai –luentoja, mutta jo se, että saa olla muiden vastaavassa tilanteissa olevien perheiden kanssa, antaa voimia ja ymmärrystä omaan tilanteeseen. Erityisvanhemmuus ottaa ja vaatii paljon, joten pienetkin vinkit, tuet, kannustukset ja joskus pelkkä toisen äidin ymmärtävä hymy antavat voimia jatkaa eteenpäin!

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “Sopeutumisvalmennuskurssilta eväitä arkeen

  1. leo turunen

    Hyvä. Nyt kun vanha kuntoutusjärjestelmä (erityishuoltopiirit) on purettu ja muutettu, olisi aika miettiä tulevaa. Sote uudistus luo oivan mahdollisuuden kuntoutuksen laadun nostamiselle. Nyt tarvittaisiin tekijöitä, jotka miettivät juuri näin, mikä on oleellista ja tärkeää. Itse pitäin säännöllisyyttä. Siis tarvitaan kuntoutuspaikkoja joissa säännöllisesti seurataan lapsen kehitysta ja myöhemmin aikuisen. OLlaan mukana siinä matkassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s