Avoin kirje kaikille Inva-pysäköinnistä huolestuneille

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Vantaan Sanomat julkaisi mielipide-sivullaan kirjoituksen, jossa sipoolainen Sakari Partinen haluaisi ilmiantaa invalidien pysäköintilupaa väärin perustein käyttämän henkilön.

blogi_kuva
Suosittelisin lämpimästi, että Partinen hakeutuisi välittömästi töihin terveydenhuoltoalalle. Hänen ilmiömäinen kykynsä erottaa auton ratin takaa vilkaisemalla terve ihminen vaikeasti vammaisesta tai vakavasti sairaasta voisi hyödyttää monia diagnoosintekijöitä.


Kysymys oikeudesta käyttää Inva-lupaa tuntuu nousevan julkisuuteen säännöllisin väliajoin. Julkisten kirjoittelujen lisäksi me lupaa autoissamme käyttävät joudumme jatkuvasti tuijottamisen ja syyllistämisen kohteeksi. Käsittelin asiaa edellisen kerran blogissa viime kesänä: Lupa pysäköidä
Haluaisin jälleen kerran tuoda Partisen ja kaikkien muidenkin selvännäkijöiden tietoon sen, että vaikeavammaisuus ei tarkoita rollaattorin tai pyörätuolin käyttöä. Lisäksi (kuten tässä tapauksessa) vaikeavammainen henkilö voi olla lapsi, jonka terve vanhempi ajaa autoa.


Lapseni on vaikeasti liikuntavammainen, eikä hän pysty kävelemään eikä seisomaan. Istuessaan esim. turvaistuimessa hän näyttää aivan tavalliselta, ikäiseltään lapselta. On äärimmäisen loukkaavaa, että kirjoittajan kaltaiset ihmiset syyllistävät meitä Inva-luvan käytöstä. Talvihaalarin päälle kun ei näy heikot lihakset, kivut eikä lukuisat muut haasteet.
Moni aikuinenkaan, vaikeasti vammainen henkilö ei välttämättä näytä ulospäin sairaalta. Heillä voi olla silti voimakkaita kipuja, lihasheikkoutta tai apuvälineitä, jotka eivät ensi vilkaisulla erotu. On myös paljon invalidisoivia sairauksia, jotka eivät aiheuta näkyvää liikuntavammaa, mutta joissa pienikin rasitus voi aiheuttaa äkillisen sairauskohtauksen tai vakavan uupumustilan.
Lääkärit ja poliisiviranomainen eivät myönnä Inva-pysäköintilupaa ilman kunnon perusteita. Olen vakuuttunut siitä, että jokainen meistä luvan kantajista vaihtaisi luvan ilomielin terveyteen, tavalliseen parkkiruutuun ja parkkimaksuun.

Advertisements

25 kommenttia

Kategoria(t): Pia

25 responses to “Avoin kirje kaikille Inva-pysäköinnistä huolestuneille

  1. Pauria

    Invaluvan voi saada myös muista kuin fyysisistä syistä. Poikamme näyttää päälle päin terveyden perikuvalta, hyppii, pomppii, juoksee ja vetää matkalla leukoja koivun oksasta roikkuen. Seuraavassa hetkessä hän saattaa olla vaaraksi itselleen ja muille, ja hänet on välittömästi saatava turvaan autoon. Invalupa saatiin viime kesänä, eikä sitä hakiessa pojan oikeutta lupaan kyseenalaistettu poliisin toimesta. Lääkärintodistus riittää, ja niin pitää riittääkin.

    • Maaria

      Olin tulossa nillittämään, että olen toiminut autistisen/kehitysvammaisen tytön avustajana joitakin kuukausia, eikä hänen perheellään kyllä ole mitään syytä invalupaan, kun päiväohjelmaan kuului aina pitkähkökin kävelylenkki jne. Viestisi sai miettimään uudestaan, kiitos siitä.

      • Pauria

        Meille suositeltiin invaluvan hakemista asiantuntijoiden toimesta jo kesällä 2010. Koimme, että tulemme ilman sitä toimeen, emme halunneet olla ylimääräiseksi vaivaksi. Jälkikäteen ajatellen kovin monelta vaikealta tilanteelta olisi vältytty, jos lupa olisi haettu jo tuolloin. Vasta neljä vuotta myöhemmin, lapsen sairauden pahennuttua vielä oleellisesti, lopulta rohkaistuimme luvan hakemaan. Emmekä itse asiassa vieläkään käytä sitä, jos kohtuullisen matkan päästä löytyy muu kuin invapaikka. Sangen säästeliäästi siis luvan nostamme ikkunalle. Kukaan ei halua niitä mulkaisuja joita päälle näkymättömän sairauden tai vamman vuoksi invapaikalle pysäköivä lähes aina saa.

  2. satu

    Juu, itsekkin olen törmäännyt näihin ihmisiin jotka tietävät/tuntevat/valvovat inva merkin käyttöä.Monasti meillekkin ollaan ”ohimennen” huomautettu, ”kukas teistä istuu pyörätuolissa?” eihän välttämättä invamerkin haltija istu pyörätuolissa, eikä tosiaan sen luvan myöntämisperusteet näy ulos päin varsinkaan jos haltija istuu vielä autossa.

  3. Taateli

    Toivottavasti lähetät lehteen vastauksen Sakari Partiselle, että hän ymmärtää laajentaa ajatusmaailmaansa.

  4. 4xäiti

    Minäkin olen miettinyt että ”kehtaisinko” hakea invalupaa nyt kun lapset ovat jo sen verran isoja, ettei lapsiperheparkkiruutujen käyttäminen ole kaikinajoin aiheellista. Ms-tauti on vienyt voimat, pystyn kyllä vielä (hitaasti) kävelemään ja täysillä pinnistäessä saan kyllä otettua muutaman tehokkaan juoksuaskeleenkin (kolmivuotias joskus ei kuule äidin pyyntöjä) mutta kauppareissun jälkeen on olo kuin hakatulla ja sen päivän toimet olikin siinä. Jos auto pitää jättää 300 metrin päähän (loskaisen) parkkipaikan toiselle puolelle, niin kovin helposti tulee mieleen jättää ostoskärryt siihen auton viereen…

    • Daisy

      ilman muuta sinun pitää hakea inva-lupaa, Kaupassa ja asioinilla käyntisi helpottuu, ja jää voimia muihinkin päivän askareisiin

    • Jutta

      Tottakai kehtaat hakea, sä ansaitset sen. Mun äidillä ja sen siskolla on MS. Molemmilla on invalupa. Etsi tietoo MS-yhdistyksen kerhosivuilta ynnä muualta ja hae kaikkee mahollista, mikä helpottas sun ja perheesi oloa. Äitini sai diagnoosin 32-33 vuotta sitten (olin sillon 2-3 vuotias). Kaikkee hyvää siulle. 🙂

  5. mis

    tiedän monia äitejä ja isiä joiden lapsilla on oikeus invapaikkaan. lapset jätetään kotiin toisen vanhemman kanssa tai käydään kaupassa kun lapset on vielä päiväkodissa tms. ja sit käytetään sitä invapaikkaa kun kerta lappu löytyy, vaikka itsellä ei olisi mitään tarvetta yksinään ollessaan sitä käytää..

  6. jalattoman vaimo

    MInuakin sapettaa, kun ivallisesti huudellaan, että siinäpä hyväkuntoinen invalidi. Miehelläni on molemmat jalat amputoitu, mutta proteesien avulla ja rauhallisesti kävellessä, sitä ei heti hoksaa. Jos jalaton tai vaikka yksijalkainen ei ole invalidi, niin kuka sitten?
    Ihmiset ovat ajattelemattomia ja suorastaan ilkeitä!

  7. oikeesti se inva

    Minulla on inva-lupa, perusteina ulosteen ja vitsanpisädyskyvyn katoaminen liikkuessa ja kivut selässä ja suoliston kramppitilat liikkuessa. Jos suokiston kramppi alkaa niin se ei helpota vessassakaan heti, ja voi johtaa myös oksenteluun tuon pidätyskyvyongelman lisäksi. Tässä vain aluksi, muutakin ongelmaa on. Ongelmat johtuvat IBD-suolistosauraudesta johon leikkauksella ei tullut parannusta, lisänä ja liitännäissairauten tuli vielä munuaissairaus ja se toi selkäkivut Viimein tuon Inva-luvan saanti helpotti arkea kun pääsen käymään itse Apteekissa, kaupassa jne. Kävelen siis aika normaalin näköisesti, pienen matkan, jos krampit eivät ala. Tilannetta ei helpota sivullisten vittuilut että ”ootko sä aivoinvalidi”, heille invalidin merkki kun taitaa olla ainoastaan se pyörätuoli.

  8. Hannele Suuronen

    vai niin ja siis tällähän perusteella kuka tahansa saa laittaa autonsa invapaikalle… eiköhän tuon alkuperäisen jutun kirjoittaja tarkoittanut näitä henkilöitä joilla EI ole sitä invalappua autossa! Täällä meillä päin ainakin suurin osa invapaikalle pysäköivistä EIVÄT sitä lupaa omista vaan autosta hyppää ulos mm. eri etnisten ryhmien edustajia kuka erittäin tumma melkeinpä musta tai tumma muuten vaan sekä niitä ihan kantasuomalaisia joilla ei oikeasti ole mitään vikaa…kuin korkeintaa älynlahjoissa tai yleistä piittaamattomuutta liikkenne- tai muista säännöistä. Jos tuo invalupa on niin eiköhän sen haltijat pidä sen näkyvissä autossaan – en usko kenenkään heidän piilottavan kylttiään. Jotenka mihin nämä luvattomat saa ilmiantaa??

    • Hannele Suuronen

      sain eräältä tutulta linkin tuohon alkuperäiseen tekstiin ja hänhän tosiaankin puhui olemassa olevasta luvasta, mutta ymmärrän tuon henkilön epäluuloisuuden myöskin tuon lupalapun suhteen. Useinhan se oikeastikin on niin, että lupa on autossa jonkun toisen henkilön vuoksi kuin kuljettajan ja vaikka tämä henkilö, jonka vuoksi lupa on, ei olisikaan mukana autossa lainkaan niin sitä lupaa käytetään hyväksi ja parkkeerataan luvan mukaisesti. Toki en missään nimessä halua syyllistää niitä mihinkään joilla ks. lupa on – sen luvan kanssa olen itsekin parkkeerannut auton, koska olin kyseisen luvanhaltijan kuljettajana tanssimatkalla… Mutta siihen, että niille invapaikoille parkkeeraavat sellaisetkin joilla ei ks. lupaa ole, pitäisi voida jotain ilmiantoa tms. Tavallaan tuo alkuperäinen kirjoittaja kysyi ihan oikeaa asiaa – motiivit olivat vain hiukan väärät ja se että kyseenalaisti olemassa olevan lupalapun ei ollut aivan fiksua.

  9. sakari karjalainen

    28 b § (14.2.1992/117)

    Vammaisen pysäköintilupa

    Poliisi voi myöntää vaikeasti vammaiselle henkilölle tai vaikeasti vammaisen henkilön kuljettamista varten pysäköintiluvan. Asetuksella säädetään tarkemmin vamman laatu ja vaikeusaste. Tällä luvalla, tai vastaavalla asianomaisen ulkomaisen viranomaisen myöntämällä luvalla, jossa on kansainvälinen vammaisen tunnus, saa ajoneuvon pysäköidä:

    1) maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta;

    2) alueelle, missä pysäköinti on liikennemerkein kielletty, niin kuin asetuksella tarkemmin säädetään; ja

    3) sellaiselle pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaikaa on liikennemerkein rajoitettu, rajoitusta pitemmäksi ajaksi.

    Pysäköintilupa on pysäköimisen ajaksi sijoitettava näkyvään paikkaan, autossa tuulilasin sisäpuolelle.

    Maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta saa vammaisen matkustajan ottamista ja jättämistä varten pysäyttää myös taksin ja invataksin.

    Milloin 1 momentissa tarkoitetusta pysäköinnistä on ilmeistä haittaa, ajoneuvo on poliisin kehotuksesta siirrettävä poliisin osoittamaan sopivaan paikkaan.

    53 § (29.4.1994/328)

    Tieliikennelain 28 b §:ssä tarkoitettuna vammana pidetään:

    1) sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvaa haittaa, jonka voidaan arvioida estävän henkilöä itsenäisesti kävelemästä ja joka kokonaisuudessaan tarkastellen on arvioitu tapaturmavakuutuslain 18 a §:n perusteella vähintään haittaluokkaan 11; tai

    2) näön tarkkuutta, joka voidaan paremmassa silmässä arvioida enintään arvoon 0,1 tai joka on näkökykyä kokonaisuudessaan arvioiden vähintään tapaturmavakuutuslain 18 a §:n haittaluokan 17 mukainen.

    Vaikeasti vammaisen henkilön kuljettamista varten lupa voidaan myöntää, jos kuljetettavalla on säännöllinen tai usein toistuva kuljetustarve eikä hän selviydy kuljetuksen jälkeen ilman saattajaa.

    Vammaisen pysäköintiluvalla saa vammainen tai häntä kuljettava pysäköidä luvassa mainitun ajoneuvon alueelle, missä pysäköinti on kielletty merkillä 372 (pysäköinti kielletty) tai 373 (pysäköintikieltoalue).

    • Sakari Partinen

      Sakari Karjalainen on kommentissaan oikeassa, jos henkilölle on myönnetty invapysäköintitunnus, voi hän Euroopan Unionin jäsenmaissa, pysäköidä julkisilla paikoilla Karjalaisen esittämällä tavalla. Kuitenkin yksityisten pysäköintialueiden haltiat voivat poiketa näistä säännöistä ja näitähän pääosin ovat kaikki pysäköintialueet. Jos ajat Helsingin Messuhalliin, tulee maksu suorittaa, jotta pääset ulos alueelta. Helsinki Vantaa lentoasemalla, taas pysäköintilippu leimataan ilmaiseksi ja pääset ajamaan alueelta ulos. Pääsääntöisesti kaupalliset yritykset noudattavat samoja sääntöjä, kuin julkinen puoli, mutta laki ei heitä siihen velvoita.
      Hannu

  10. Pepe

    Tottakai ei voi kukaan tietää millä perusteella on saanut luvan, ja se ei toisille kuullu. MUTTA, se että inva-lupaa/paikkaa käytetään myös silloin kun luvan haltija ei edes ole kyydissä…se on väärin!! Itse en koskaan käytä inva-paikkaa silloin kun olen yksin liikenteessä koska se lupa ei ole myönetty minulle. Uskon että tämä ”väärinkäyttö” voi myös olla syynä…

  11. Sunburnt

    ”Lisäksi (kuten tässä tapauksessa) vaikeavammainen henkilö voi olla lapsi, jonka terve vanhempi ajaa autoa.”

    Kommentoin nyt nimenomaan yllä mainittua tapausta. On sanomattakin selvää, että kun ollaan vaikeavammaisen lapsen kanssa liikenteessä, niin luvan käytölle on kaikki mahdolliset perusteet. On sanomattakin selvää, että liikkumisesta vaikeavammaisen lapsen kanssa tulee tehdä mahdollisimman vaivatonta ja sujuvaa.

    Mutta…sitten voi kuitenkin olla niitäkin terveitä vanhempia, jotka myös yksin liikenteessä ollessaan varmistavat itselleen varman pysäköintipaikan käyttämällä lupaa, joka on nimenomaan lapsen vammaisuuden perusteella myönnetty, ts. ”kun kerran tämmöinen lupa on saatu, niin otetaan siitä nyt kaikki hyöty irti”. Näkisin tämän täyttävän – varsin häikäilemättömän – väärinkäytön tunnusmerkit.

  12. Nuori mutta vammainen

    Minullakin on invalupa, vaikka näytänkin nuoreelta ja terveeltä ihmiseltä. Jos silminnäkijä seurasi minut kauppareissulla, hän näkisi että joudun istumaan hetken prisman aulan penkillä ennen kuin jaksan mennä sisään kauppaan. Hän näkisi myös, että käytän ostoskärryni ”rollaattorina”, muuten en pysyisi pystyssä. Myös se, että joudun taas istumaan muutama kertaa ennen kuin olen vihdoinkin takaisin autossa (missä usein nukun hetken ennen kuin jaksan ajaa kotiin), tulisi silminnäkijälle selvää jos näkisi enemmän kuin ”terve” ihminen joka ”väärinkäyttää” invalupansa…

  13. Ja sitten vielä ne, joilla on puhtaasti henkinen sairaus, kuten Autismi, jota ei välttämättä todellakaan näy päällepäin, jollei satu ilmaantumaan siihen liittyvä ”Känkkäränkkä-juttu” juuri siinä parkkipaikkaa etsiessä, tai muutoinkin, eli miettikää, jotka ette muuten tiedä Invapysäköintiluvasta mitään ja voisitko vaikka laittaa linkin tuohon Vantaan Sanomien mielipidekirjoitukseen tähän juttusi yhteyteen?

  14. Seepra

    Suomalaiset on kovia huolehtimaan toisten asioista, ei ne huolehdi pelkästään Inva -luvista, kun tartteis kysyä kaikilta suomalaisilta lupa siihenkin jos on ns kävelevä pyörätuolipotilas.
    Jos tällainen henkilö kauppareisulla nousee ylös tuolistaan, niin voi hirveetä sitä mulkoilua,että onkos tuo huijari.
    On sellaisia sairaita jotka ei vaan jaksa käyttää kaikkia voimiaan suurten markettien taaplaamiseen, ja heidän tarvitsee tehdä matkansa hyllyltä toiselle istuallaan, että voimat riittäisi sitten sinne kotiin asti,laittamaan ruokaa lapsille.
    Eihän sitäkään ihmetellä jos joku istahtaa kaupassa jos jostain tuoli löytyy, mutta auta armias jos siinä tuolissa on pyörät niin siitä ei sitten saa enää jaloilleen nousta, vaikka ne jalat hiukan kantaiskin, ettei kanssa ihmisille TULE PAHA MIELI.
    Kyllä me kaikki mieluumin kävelisimme sen kaupan päästä päähän omilla jaloillamme, jos vain tarpeeksi olisi voimia.
    Eikö teille ole opetettu jo lapsena, että vammaisia ei saa TÖLLÖTTÄÄ, oli ne sitten 100% tai tai 50%vammaisia ?

  15. Ki

    Olen todella turhautunut näihin ”siviilipoliiseihin”, jotka mutisevat ja tuijottelevat pahasti, vaikka minulle invalupa on myönnetty harvinaisen perussairauden ja vaikean lonkkavian vuoksi, käytän apuvälineenä useimmien kävelykeppiä… Moni tuntuu juurikin luulevan, että invaluvan saadakseen pitää istua pyörätuolissa tai vaihtoehtoisesti olla vanhus. Lisäksi se, että meidän talouden auto ei ole ns. tavallinen perheauto, tuntuu aiheuttavan ihmetystä… Ikäänkuin se olisi jotenkin määritelty, millainen auto invalidilla VOI olla. Itse ajan hyvin harvoin, yleensä puolisoni on ratissa ja invalupaa säilytetään autossa. Tiedän sataprosenttisella varmuudella, ettei puolisoni käytä invalupaani väärin, se on niin minun, kuin hänenkin mielestään typerää – ja niin, yksinkertaisesti väärin.

    Tässä taannoin huomasin, kuinka viereiseen autoon menossa ollut käveli tuulilasillemme tarkistamaan, onko siellä lupaa. Huikkasin hänelle, että kyllä siellä se lupa on. Hän katsoi meitä pitkään, ja kysyi ”Kummankohan teistä se lupa mahtaa olla?”, johon tyydyin vain nostamaan keppiäni ja toteamaan sen olevan minun. Oikeasti mielessä oli, että niin kauan kun se lupa on ikkunalla, ei kuulu kenellekään yksityishenkilölle piirun vertaa se, että kenen autossa matkustavan se lupa on. JOS se niin kovasti kiinnostaa, voisi asiaa kysyä vähän ystävällisemminkin. Ja ei, minua ei lämmittänyt tylysti lausuttu ”No anteeksi”, varsinkaan kun sitä seurasi saarna siitä, kuinka ME NUORET usein ajamme luvatta invapaikalle vieden paikan niiltä, jotka sitä OIKEASTI tarvitsevat. Niin – minäKIN _oikeasti_ tarvitsen sitä.

  16. Sakari Partinen

    Kirjoitin tammikuussa Vantaan Sanomissa mielipidekirjoituksen omalla nimelläni, niin kuin aina teen. Kirjoituksessa kysyin, ”voiko invapaikka-huijarin ilmiantaa poliisille?” En asu lehden jakelualueella, joten vasta Tapaninpäivänä eksyin ko. kohtaan netissä. En tiedä ovatko viranomaiset vastanneet kysymykseeni, mutta kokemuksesta tiedän, että he eivät mielellään puutu yksityisillä alueilla tapahtuviin pysäköintivirheisiin.
    Oletinkin saavani kirjoitukseeni kriittisiä vastauksia, se oli koko asian tarkoitus. Olen ”harrastanut kirjoituksillani julkista ruoskintaa” kohta viisikymmentä vuotta ja vaikka nautin ansaittua eläkettä täällä Sipoon-korvessa, kirjoittelua en ole osannut jättänyt pois.
    Minä en vaivaudu nousemaan Volvostani ulos, tarkastamaan pysäköinti-lupia, enkä edes suusanallisesti antamaan palautetta, ne tehtävät on ulkoistettu pysäköinninvalvojille, minä hoidan epäkohtien kuvaamisen tuulilasin läpi ja hoidan kirjoittelun kotoa käsin.
    95 prosenttia nettikirjoituksista tehdään nimimerkin suojassa, siksi en sitä roskaa juurikaan lue, ne ovat ihmisten oman pahanolon kaatopaikkoja.
    Pia Lemmetty voisi käväistä Itäväylän Sano se! palstalla 27.11.2013, kyseisen auton kuljettaja pahoitti mielensä, kun lehti julkaisi mielipiteeni. Kuljettaja kun kävi vain pikaisesti (10 min,) poikansa kanssa ostamassa lapselle mansikoita, eikä lähistöllä näkynyt inva-autoja.
    Olen kyseisellä paikalla kuvannut usean yrityksen auton ja lähettänyt kuvan yrityksen johdolle, kahta kertaa ei samaan yritykseen ole tarvinnut viestiä lähettää.
    Vuonna 2006 pienessä kaupungissa Etelä-Ruotsissa eläkeläismies kuljetti liikuntakyvytöntä vaimoaan autollaan. Invapaikan oli ”vallannut” nuoriso-porukka autollaan, mies nousi autostaan ja huomautti nuoria väärin pysäköinnistä. 18 vuotias auton kuljettaja tönäisi eläkemiehen katuun, sillä seurauksella, että eläkeläinen kuoli vakavaan päävammaan sairaalassa.
    Toisetkin hautajaiset on sittemmin vietetty, kohta kolmikymppinen nuorimies on ollut vapaalla jalalla vuodesta 2011, mutta ei koskaan vapaudu syyllisyydestä ja hänen vanhemmat joutuvat elämään yhteisössä edelleen. Tässä tapauksessa oli todelliset ainekset pahoittaa mielensä, mutta en huomannut hautajaisissa kenenkään n. 300 osanottajan vaativan kostoa, voimattomuus oli lähinnä oikea ilmaisu meille kaikille.
    Luulempa näin 11 kuukauden kuluttua kirjoituksestani, että todellinen mielensäpahoittaja oli Pia Lemmetty itse, hänen on vaikeaa kestää kritiikkiä, tai edes kansalaisten katseita, aivan kuin me olisimme syyllisiä hänen ongelmiinsa ja andinkoonsa Toivotan hänelle kuitenkin koko sydämestäni hyvää Uutta Vuotta 2016 ja jaksamista vaikeassa vanhemmuudessaan.

    Sakari Partinen
    vapaa toimittaja (eläkkeellä)
    Sipoonkorpi

  17. Sakari Karjalainen

    Kaikki linkit eivät nälöjään toimi.

    Jospa tästä linkistä olisi apua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s