PITÄISIKÖ SYRJÄYTYÄ SUOSIOLLA JA HEITTÄÄ HANSKAT TISKIIN, OSA 2

Kirjoittaja: Hanna Tiihonen

Siitä on nyt vuosi, kun kirjoitin tästä aiheesta ensimmäisen kerran. Tämä kirjoitus on jatko-osaa sille tarinalle.

Suoritin opintoni loppuun ja olin hetken aikaa keikkatöissäkin, mutta lapsen hoitojärjestelyjen vaikeus esti minua jatkamasta työntekoa. Vuoden alussa astui voimaan uusi sosiaalihuoltolaki, jonka nojalla lapsiperheille pitää tarjota kotiapua ilman lastensuojelun asiakkuutta. Aioin ihan piruuttani soittaa 2.1.15 klo 8.00 lapsiperheiden kotipalveluun ja pyytää kotiapua, vain kuullakseni, onko kunnassani sellaiseen vieläkään mahdollisuutta, kun kyse on pitkäaikaissairaasta lapsesta. Jätin kuitenkin soittamatta, koska olen jo oppinut, ettei mikään lakipykälä koske juuri meidän tilannettamme, enkä jaksa pettyä enää kertaakaan.

Vuosi on kulunut ja nyt olisin lähdössä jälleen kesäksi töihin. Ensin otin vastaan puolikkaan sijaisuuden, koska ajattelin, että hoitokuviot olisi helpompi järjestää, kun en kuitenkaan olisi joka päivä töissä. Sitten selvisi, että yhden tukimuodon, joka loppuu elokuussa ja jolla perhettä elätetään, ansaintaraja kuussa on 850 euroa. Puolikkaan sijaisuuden kuukausipalkka ylittää tuon ansaintarajan 200 eurolla. Tästä syystä tuki lakkautettaisiin toukokuusta alkaen. Mietin, voisiko ylimenevän 200 euroa maksaa kesäkuun palkan yhteydessä, jolloin tuki olisi sitten lakkautettu muutenkin pidemmän palkkatulokauden vuoksi. Kuvittelin, että koska kyse on niin pienestä summasta, ja koska minulla nyt tulisi olemaan 1,5 kk:n tuloton aika, kun edellinen tuki maksettiin huhtikuun alussa ja ensimmäinen palkka maksetaan vasta 31.5., asia ymmärrettäisiin. Luulin väärin. Toisaalta ymmärrän tämän joustamattomuuden, toisaalta en. No, koska edessä olisi vain puolikas kuukausipalkka ja 1,5 kk:n tuloton kausi, ymmärsin että minun olisi saatava toinenkin työpaikka, jolla korvata se toinen puuttuva kuukausipalkan puolikas – muutoin olisimme pulassa taloudellisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olenkin joka päivä töissä (mikä minusta on kivaa) ja lasten hoitopulma siirtyy uuteen ulottuvuuteen erityisesti koulujen päätyttyä ja kesäloman alkaessa. Siispä ei muuta kuin puhelin kouraan ja soitto lapsiperheiden kotipalveluun. Sieltä saatu vastaus ei yllättänyt. Emme voi saada sieltä lastenhoitoapua, koska menen töihin. Selitin, että niin ,mutta kun lapseni on sairas eikä voi olla yksin kotona, eikä edelleenkään vuotta vanhemman isoveljensä vastuulla. ”Juu, ei voi mitään, kuulostaa siltä että sinun ei kannata töihin mennä lainkaan”, oli vastaus. Olin jo aiemmin jättänyt viestin kotisairaanhoitofirmaan, joka on käynyt meillä lapsia hoitamassa usean vuoden ajan omaishoidon palvelusetelillä. Kysyin heiltä, mitä maksaa, jos joudun itse maksamaan lastenhoidosta siten, että meillä kävisi kahdeksan viikon ajan hoitaja 2-3 kertaa viikossa 3h/pv (mikä ei tietenkään riittäisi, koska hoitoaika olisi vähintään 5pv/vko 8h/pv). Vastaus oli 3552 euroa, johon ei vielä sisälly kilometrikorvaukset!

Puolikkaassa sijaisuudessa palkkani on 1080 euroa miinus verot. Siispä etsimään sitä toista työpaikkaa. Löysin ja sain sen. Siitä palkka on se toinen puolikas eli n. 1080 euroa vähennettynä veroilla. Tämän laskutoimituksen mukaan ei ole mitään järkeä lähteä töihin, jos koko palkkani menee firman hoitopalkkioihin. Ihan vaan vertailun vuoksi kerrottakoon, että yksi vuorokausi sairaalan lastenosastolla maksaa n.2000 euroa ja hoitotoimista riippuen vieläkin enemmän. Soitin vammaispalveluun ja tiedustelin, mitä heillä on tarjota tilanteessa, jossa omaishoitajan olisi päästävä töihin. Minua pyydettiin ilmoittamaan sähköpostitse päivät, jolloin tarvitsen hoitajaa. Harmi vaan, että työntekijä jäi lomille ja palaa asiaan päivä ennen kuin työsuhteeni alkaa… Ja sen vastauksen jo tiedänkin: pitkäaikaissairaan lapsen hoitoon ei ole tarjolla mitään, ei edes palveluseteliä.

Soitin omaishoidon työntekijälle ja kysyin, mitä ihmettä tekisin. Ei heilläkään tietenkään ole tarjota tilanteessa muuta kuin lämmintä kättä.

Pitkäaikaissairaille lapsille ei ole mitään palveluita, eikä omaishoidontukikaan ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla lapsen tilanteeseen nähden, puhumattakaan siitä, että sen turvin pystyisi edes puolta 4 henkilön taloudesta pyörittämään. Olen siis oikeasti innoissani töiden alkamisesta ja aidosti kauhuissani lapseni selviytymisestä.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Hanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s