Se ei näy meistä mitenkään

Leijonaemot 10 vuotta juhlagaalassa 15.5. näyttelijä Kaija Pakarinen ja Leijonaemojen perustajajäsen Tarja Lähdemäki lausuivat Leijonaemojen kirjoittamia runoja Leijonaemoudesta ja erityislapsiperheiden elämästä. Alla oleva runo on toinen julkaisu tästä runokokoelmasta.

Kirjoittaja: Leijonaemo

Minulle on monesti sanottu, että ei se näy meistä mitenkään, että meillä on vaikeasti vammainen lapsi. Ulkopuolisista näyttää siltä, ettei elämämme ole muuttunut mitenkään. Ettei meillä olla asiasta moksiskaan. Että meillä mennään ja tullaan, niin kuin ennenkin; että meillä ollaan yhtä avoimia, valoisia ja huumorintajuisia kuin ennenkin.

Tervetuloa todellisuuteen. Se iskee kovaa ja suoraan kohti.

Seitsemän vuotta sitten elämämme muuttui täysin. Jos näen päivämäärän, joka edeltää hieman poikani syntymää, huomaan ajattelevani, että se oli silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Kun en tiennyt tästä kaikesta yhtikäs mitään. Kun en vielä tiennyt, mitä on, kun on oikeasti rankkaa. Kun en tiennyt, miltä tuntuu, kun joutuu venymään äärirajoille ja vieläkin vähän pidemmälle.

Kun joutuu pakottamaan itsensä liikkeelle joka päivä.

Kun joutuu vääntäytymään lasten kanssa ulos ja leikkipuistoon, jossa toiset vanhemmat keskustelevat mukavia keskenään – itse sen sijaan kannat vammaista lastasi leikkivälineestä toiseen ja yrität samalla auttaa pienempää sisarusta, unohtamatta tietenkään tervehtiä niitä toisia vanhempia ja vaihtaa paria kohteliasta sanaa päivän kuulumisista.

Kun joutuu raahautumaan koko perheen voimin ostoksille ja kestämään hymyillen kaikki ne pitkät ja kummeksuvat katseet, joita koko perheeseen ja erityisesti sen yhteen älämölöä pitävään jäseneen kohdistuu.

Kun joutuu taipumaan koko suvun yhteiselle lomalle, jossa serkukset pitävät yhdessä hauskaa ja äidit ja isät pääsevät helpommalla lasten leikkiessä keskenään – sinulla sen sijaan on kaksi kertaa normaalia rankempaa, sillä joudut viihdyttämään vammaista lastasi, joka ei osaa leikkiä muiden kanssa; hoitamaan vessa-asiat ja pesemiset esteellisessä ympäristössä; valvomaan vaaroja ymmärtämätöntä lasta herkeämättä ja sietämään uudesta ympäristöstä hämillään olevan lapsen raivoamisen.

Kun en vielä tiennyt, miltä tuntuu, kun saa kaikesta huolimatta asiat näyttämään ulospäin siltä, että ei tässä mitään, kyllä me pärjätään, ihan niin kuin ennenkin.

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo, Leijonaemot ry

One response to “Se ei näy meistä mitenkään

  1. Marjatta

    Näinhän tuo menee, todellisuus lyö välillä kovaa ja kohti mutta jaksetaan vielä huomennakin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s