Leijonaemo-runo

Leijonaemot 10 vuotta juhlagaalassa 15.5. näyttelijä Kaija Pakarinen ja Leijonaemojen perustajajäsen Tarja Lähdemäki lausuivat Leijonaemojen kirjoittamia runoja Leijonaemoudesta ja erityislapsiperheiden elämästä. Alla oleva runo on julkaisu tästä runokokoelmasta.

Kirjoittaja: T. Korte.

Suru

Kun oma lapsi ei ole samanlainen kuin muut ikäisensä. Miten hän pärjää elämässään tulevaisuudessa. Iso huoli, joka päivä.

Jokainen ihohuokonen kokee eriytyisyyttä syvästi ja väkevästi. Ei lepoa tästä. Aina on painettava eteenpäin erityisyyden teema mukanaan ja leijonaemon viitta lepattaa, kun aina jaksavana painan arkea. Vai jaksanko sittenkään? Pakko jaksaa.

Erityisen äiti ymmärtää parhaiten erityistään, jaksaa loputtomiin ymmärtää. Vai ymmärtääkö sittenkään? Pakko ymmärtää. Jatkuva epävarmuus siitä, miten arki etenee ja mitä tapahtuu jatkossa.

Hävettää pirusti mennä lapsen kanssa puistoon. Joka ikinen kerta hän tönii ja riitautuu. Menen silti. Tunnen pitkät katseet itsessäni ja lapsessani.
Ei aseta rajoja lapselleen, kelvoton äidiksi. Säntään lapseni perässä, komennan ja väsyn.. väsyn. Pakko jaksaa, kuka muu tätä jaksaisi?

Naapuri menetti hermonsa lapseni kanssa alle puolessa tunnissa ja minulle tämä on ainaista jaksamista ja kestämistä minuutti minuutilta. Hermot jalostuvat. Pakko jalostaa hermoja.

Hiekkalaatikon äidit jäävät etäisiksi kun painelen lapseni perässä ympäri puistoa. Ei hiekkalaatikolla ehdi juoruilla ja tutustua. Eihän?
Yksinäisyys, yksinäisenä erityisessä maailmassa.

Ilo.

Kun lapseni joka solullaan elää intoa, tarmoa ja energiaa tursuilee.
Ilo, ettei ole pahempaa sairautta. Pahemminkin voisi olla. Ilo, että juuri minä olen hänen äitinsä. Epäilyä ettei toinen jaksaisi ymmärtää. Eihän kukaan muu jaksaisi loputtomiin häntä ymmärtää. Eihän?

Rakkaus on rajua kuten lapseni halaus välillä. Rakkaus rytisee rinnassa.
Rakastan lastani niin paljon, että herää vihaa jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, väheksytään. Lapseni on minulle maailman rakkain lapsi maailmassa ja jos joku väheksyy. Vääryys.

Irtipäästäminen.

Lapsi menee omatoimisesti soittotunnille. Ei tarvitse apua ja saattamista viimeisellä kadunpätkällä. Huomaan, hän katselee mennessään jouluvaloja kaupan ikkunassa. Hiljentää askeleitaan. Pärjää.- Haikeus täyttää mielen. Elämä kantaa. Puolustan häntä niin kauan kuin elän.
Itken nyt niin että silmiin sattuu. Ihana valoisa poikani, Paljon Enemmän kuin adhd.

Lämmöllä, Leijonaemo, joka solullaan. Tiedän, että ymmärrätte ja siksi jaksan painaa Leijonaemon viitta hulmuten. En ole yksin maailmassa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s