Kuukausittainen arkisto:elokuu 2015

Koulukiusaamista vastaan

Kirjoittaja: Leijonaemo

Kaikille koulun alkaminen ei ole iloinen asia. Erilaisuus on edelleen vaikea asia 2000-luvun Suomessa. Jos erilaisuuteen liittyy poikkeuslahjakkuutta, kateus nousee ympäristössä pintaan ja kiusaamisen kierre on valmis.

Kasvatustyö ei ole aina mukavaa: vanhemmilla täytyy olla voimaa keskustella lapsen kanssa vaikeista asioista, siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lapselle täytyy antaa aikaa: lapsen elämästä, koulunkäynnistä ja kaverisuhteista täytyy jaksaa olla kiinnostunut. Moraalikasvatus kysyy pitkää pinnaa. Toisaalta ei ole itsestään selvää, että kaikki vanhemmatkaan tietäisivät, mikä on oikein ja mikä väärin.

Hyvin sosiaaliselle opettajalle ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat. Hän ei ryhdy ollenkaan riitelemään vanhempien kanssa, vaan väistää vaikeat asiat, jättää mieluummin hoitamatta, koska on tärkeää olla pidetty. Onko koulun maine tärkeämpi kuin lapsen etu? Mitä opettajat ja rehtorit pelkäävät, kun eivät uskalla ottaa asioita puheeksi vanhempien kanssa, tiedottaa koteihin, selvittää kiusaamista pohjamutia myöten?

Miksi koulukiusaamista ei saada loppumaan? Yhteiskunnassa joutuu joka tapauksessa toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Koulun tulisi nimenomaan opettaa erilaisia oppilaita työskentelemään yhdessä ja suvaitsemaan toistensa työskentely- ja toimintatyylejä. Aikuisenakaan ei ole mahdollista muuttaa tietyn persoonallisuuspiirteen omaavien kaupunkiin, lahjakkaiden työpaikkaan tai aktiivisten yhteisöön. Ihmisten erilaisuuteen pitäisi tutustua jo varhaislapsuudessa. Eräs lastentarhanopettaja lohkaisi viisaasti: ”Kyllä lapset saavat nykyään olla yksilöitä, kunhan vain ovat sitä samalla tavalla kuin kaikki muutkin lapset!”

Perusopetuslaissa on säädetty opetukseen osallistuvalle oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika, vaan syyt löytyvät kiusaajasta. Kiusaaja on turhautunut, pettynyt ja ahdistunut, purkaa ehkä omaa pahaa oloaan tai pyrkii varmistamaan asemaansa porukassa. Kiusaajien vanhempien voi olla vaikeaa myöntää, että oman lapsen itsetunto on matalalla tai että lapsella on vaikeaa.

Joskus kiusaaminen täyttää jopa rikoksen tunnusmerkit. Kiusaajat vanhempineen syyllistyvät kotirauhan häirintään ja pahoinpitelyihin. ”Jäikö jälki?” on ivallisesti esitettynäkin aivan aiheellinen kysymys, sillä koulukiusaaminen jättää lapseen isot arvet, joiden paraneminen kestää pitkään.

On kaikkien velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Onko suvaitsevainen, sivistynyt ja monikulttuurinen Suomi valmis marssimaan myös koulurauhan puolesta?

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Erityislapsiperheen kesä

Kirjoittaja: Leijonaemo

Perheessämme on kouluikäinen erityinen ja tavis (ja kaksi päiväkoti-ikäistä). Mies on yrittäjä, jolla 6- päiväinen työviikko. Itse olen aloittanut uudessa työpaikassa tammikuun alussa eli kesälomaa on kertynyt 6 päivää. Kesä on mennyt, kun aika vaan kuluu, vaikka paljon jää asioita tekemättä ja erityisemme kuihtuu.

Erityisellä on immuunipuolustussairaus, syömishäiriö ja muuta pientä. Syömishäiriöön ja ravinnon imeytymishäiriön vuoksi asennettiin vuosi sitten PEG-nappi vatsaan. Erityisellä menee joka yö 500ml ravintoliuosta nappiin pumpun avulla. Ongelmana olen kesällä huomannut päiväravitsemuksen. Napin laiton jälkeen paino nousi toivotusti koulujen loppumiseen asti, nyt kesällä sitten paino on melkein sama kuin vuosi sitten. Kaikki takapakki tullut kesällä, kun ketään ei ole vahtimassa ruokailua ja patistamassa syömään. Kouluikäisen lapsen pitäisi pärjätä kesä itsekseen vanhempien ollessa töissä. Todellisuudessa meillä erityinen on kuihtunut, vointi on huonompi kuin keväällä ja kipeänä ollut monta kertaa kesän aikana, kun ravitsemus on ollut huonoa (ja kelit ovat olleet mitä ovat). Apuja ei ole, olemme yrittäneet vanhempina kokeilla monia erilaisia juttuja, mutta mikään ei toimi. Erityinen ei vaan muista syödä kun ei ole nälän tunnetta. Olemme miehen kanssa yrittäneet soittaa päivällä ja muistuttaa, että jääkaapissa on ruokaa valmiina. Rahaa on annettu, että voisi käydä hakemassa ruokaa. Mikään ei ole ainakaan tänä kesänä toiminut.

Oma työ alkaa klo 7 tai 8, jolloin on turha lomalla koululaisia herättää (sitäkin on yritetty). Töistä kun pääsen klo 16, niin erityinen ei ole syönyt mitään. Se on huolestuttavaa ja jonkun pitäisi olla vahtimassa syömistä, itse en pystynyt jäämään kesäksi pois töistä ansiomenetyksen takia. Vuosi sitten koululaiset olivat juhannukseen asti kerhossa, jossa oli ruoka ja välipala, mutta nyt he ovat jo sen verran isoja, että eivät ole enää oikeutettuja kerhoon. En usko lainkaan, että meidän perhe on ainoa, joka on kesän pulassa.

Olen niin onnellinen kun koululaisilla alkaa koulu ja säännöllinen elämä, ensi kesälomaan on taas aikaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Ihan paras arki – yes, koulut alkavat!

Kirjoittaja: Janet Grundström

Koululaisten pitkät lomat aiheuttavat monessa perheessä järjestelyongelmia. Miten koululainen pärjää itsekseen, kun vanhempien loma on vain neljä viikkoa? Vanhempien lomat eivät riitä kattamaan koululaisen pitkää lomaa, vaikka he pitäisivät lomansa eri aikaan. Olisi myös tärkeää, että perhe saisi lomailla ja viettää aikaa yhdessä.  Kun perheessä on erityislapsi ei tilanne helpota lapsen iänkään myötä. Vammaista ei voi jättää yksin kotiin lomalla edes täysi-ikäisenä.

Monessa omaishoitoperheissä odotetaan arkea. Omaishoitajan kesälomakakku alkaa olla lusittuna. Ihanaa, koulu alkaa ja lapsen ollessa koulussa voi käydä rauhassa kaupassa. Hoitaa sen hammaslääkärireissun, mitä ei lapsen kanssa voinut tehdä ja toivoa, että kipeä hammas ei ole edennyt juurihoitovaiheeseen. Voi pestä pyykkiä, hoitaa lapsen asioita ja vaikka lukea päivän lehden ihan rauhassa. Itse ainakin huokaan taas helpotuksesta, että taas on yhdestä kesästä selvitty! Kymmenen viikkoa on niin pitkä aika, että ilman pyörätuolia ja poikaa tuntuu kauppaan meneminen varmasti taas oudolta, ihan kuin olisi alasti liikenteessä.

Suomen koulurauha julistetaan tänä vuonna Kouvolassa 19.8.2015. Kymen piirin MLL on yhteistyössä Same-eYes Oy:n kanssa tehnyt videon STOP-koulukiusaamiselle. Myös Leijonaemot ry on puhunut koulurauhan puolesta ja tehnyt Kaveriksi-dvd:t, jotka kertovat hyvästä kaveruudesta ja siitä, että ketään ei saa kiusata. Tänä vuonna koulunsa aloittaa myös ystäväni tytär. Kuten oma liikuntavammainen poikani, menee hänkin ihan tavalliseen kouluun, tavallisten lasten luokkakaveriksi. Toivon sydämestäni, että ystäväni tytär saa yhtä hyvän vastaanoton koulussa kuin oma poikani kahdeksan vuotta sitten. Hän on aina saanut olla juuri se ihana ainutlaatuinen itsensä ja saanut hyviä kavereita koulussa. Koskaan häntä ei ole kiusattu.

Pienet ekaluokkalaiset ja muut koululaiset ovat kohta liikenteen seassa. Huolehditaan me aikuiset siitä, että heillä on turvallinen koulumatka! Ja kaikki koululaiset, pitäkää te huoli siitä, että kaikille on kivaa koulussa!
Leijonaemot ry toivottaa kaikille hyvää ja turvallista kouluvuotta!

Koululuokille hyvä video: Kaveriksi Samu

Päiväkotiryhmille hyvä video: Kaveriksi Peppi

samunkoulumatka

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Janet, Leijonaemot ry

Byrokratian ihmeellinen maailma

Kirjoittaja: Virve

Erityislapsellani alkaa nyt syksyllä eskari. Paikkakunnallani päätettiin alkuvuodesta, että pääsääntöisesti kaikki eskarilaiset siirtyvät uuteen, perustettavaan eskariin. Olisikohan heitä siellä noin 150 lasta. Asiaa pyöriteltiin hetki kunnan päätöksenteossa ja muutos varmistui kevään aikana. Tila oli tuolloin tiedossa, mutta käytännön järjestelyt ei. Tiloihin tehdään muutostyöt nyt kesän aikana, samoin liikennesuunnitelma laaditaan kesän aikana oppilastyönä. Varsinaista pihaa ei eskarin luona ole, vaan eskarilaiset kulkevat useaan eri ulkoilupisteeseen. Yhteen tulee jalkapallomaalit, toiseen keinu ja loput ovat kaupungin yleisiä leikkipuistoja. Voit uskoa, että tämä on jo herättänyt paljon keskustelua vanhempien keskuudessa.

Erityislapselleni neiti T:lle on lupailtu ryhmäavustajaa, joka nimitettäisiin vain hänen käyttöön. Alkukesästä kyselin tämän perään, niin kukaan ei vielä osannut minulle avustajaa nimetä. Muutama huoli on siis minulle herännyt koko eskarin aloituksesta ja päätin nyt heinäkuussa kirjoittaa kysymyslistan asiasta päättäville. Tasoltaan 1,5 vuotias lapsi, kun pistetään eskarimaailmaan, niin muutama ongelmahan siitä koituu.

Ja kaikki tämä touhu ärsyttää minua nykyään suuresti. Kun kaikesta joutuu yksin huolehtimaan ja vaatimaan. Ei ole olemassa mitään tahoa, joka kertoisi mitä sinun pitää ja mitä voit vaatia ja mistä. Vammaistuki, omaishoitajuus, pidennetty oppivelvollisuus, palvelusuunnitelma, eho, avustajat, vara-avustajat… Kaikki pitää selvittää itse. Mitä ne sisältävät, mihin on mahdollisuus. Esimerkiksi taannoin eräällä kelakyydillä taksikuski (joka on aikaisemmassa elämässään työskennellyt kouluissa erityislasten parissa) vinkkasi, että vaadi myös vara-avustajaa. Muutoin ei kukaan tuuraa avustajan sairastuessa. Ja minä kun kuvittelin, että sellainen tulisi automaattisesti. Yksittäin ripoteltuja tietoja siellä sun täällä. Toki iso apu näissä on esimerkiksi leijonaemojen keskustelupalstat, koska niistä näitä tietoja löytyy. Ensin vain täytyisi tietää, mitä kysyä.

Toinen esimerkki. Ystäväni toinen leijonaemo vinkkasi minulle, että saan liian pientä omaishoitajan palkkiota. Nyt minun täytyisi selvittää millä perusteilla saa mitäkin porrastettua tukea. Toki voin laittaa suoraan sähköpostia päättävälle taholle, mutta se ei yleensä riitä. Minun pitää osata itse vaatia ja perustella vaatimukseni.

Kolmas esimerkki on tietysti Kelan vammaistuki. Ennen tukihakemuksen vuosittaista lähettämistä minun pitää tutustua Kelan omaan ohjeistukseen vammaistuen myöntämisperusteista, jotta osaan perustella hakemukseni oikein. Ensimmäiset hakemukset tein ilman tätä ja silloin päätöksestä tuli väärä.

Neljäs esimerkki palaa takaisin eskariin. Minulle on sanottu, että on mahdollista saada vain ryhmäavustaja, joka nimetään neiti T:n käyttöön, kaikki avustajat kulkevat ryhmäavustaja nimekkeellä ja henkilökohtainen avustaja-nimekettä ei ole. Ja nyt olen kuullut usealta taholta huhuja, että henkilökohtainen avustaja on kuitenkin myönnetty päiväkotiin ja oli jo viime vuonnakin. Selvitä nyt sitäkin sitten taas.

Kaipaisin suunnattomasti yleistä tietopakettia näistä kaikista pykälineen ja koukeroineen. Tai edes jonkinlaista muistilistaa. Kuka, mitä, keneltä, hä?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Virve

Leijonaemot liikkeelle!

Leijonaemojen toimintaan on otettu mukaan liikunta. Kunnossa Kaiken Ikää eli KKI-ohjelma on mahdollistanut liikunnallisten vertaistukiryhmien kokeilun. Ryhmät starttaavat elokuun alussa Hämeenlinnassa ja Tampereella ja jatkuvat kuukauden mittaisten lajikokeilujen parissa vuoden loppuun. Liikunnan lisäämisen vaikutuksia seurataan projektiin osallistuvien Leijonaemojen osalta kahden kävelytestin avulla. Ensimmäinen testi tehdään syyskuun alussa ja toinen joulukuun lopussa projektin päättyessä. Jokainen erityislapsen vanhempi on tervetullut mukaan liikunnalliseen toimintaan!

Viime keväänä järjestettiin myös ensimmäinen liikunnallinen Vertaistukiviikonloppu, joka sai osallistujilta loistavat palautteet. Myös tulevana viikonloppuna järjestettävä liikunnallinen viikonloppu on koonnut Leijonaemoja ympäri Suomea Virroille Marttisen nuorisokeskukseen nauttimaan liikunnallisesta vertaistuesta. Pyysimme puheenjohtajaamme Piaa kirjoittamaan blogin omasta liikuntainnostuksestaan. Tässä Pian kirjoitus:

Liikunta on tärkeää, jokaisen pitäisi pitää huolta kunnostaan. On tärkeää, että syö hyvin ja elää terveellisesti. Nämä ovat asioita, jotka me kaikki varmasti tiedämme ja monelle ne aiheuttavat lähinnä stressiä. Kun perheessä on erityistä tukea vaativa lapsi, on elämä usein niin hektistä ja rankkaa, että ajatus oman syömisen tarkkailemisesta tai lenkille lähtemiseltä tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Moni erityislapsen vanhempi kamppailee samojen asioiden kanssa: paino putoaa olemattomiin tai se lähtee raketin lailla nousuun. Huono fyysinen kunto lisää väsymystä, joka puolestaan lisää tunnetta siitä että ote omaan elämään lipsuu.

Itse olen yrittänyt aina liikkua edes jollain tavalla: olen käynyt lenkillä, uimassa, jumppatunneilla – mitä milloinkin. Pakko myöntää, että usein lenkille lähteminen tai ryhmäliikuntatunnin aikataulun sovittaminen omaan elämään on ollut haastavaa, mutta harvoin liikkumisen jälkeen on harmitellut sitä, että tuli lähdettyä. Kunnon hiki pitää korvienvälin kirkkaampana, oli ongelma mikä tahansa.

Liikkumattomuuteen on helppo keksiä syitä: johonkin paikkaan kivistää, päätä särkee, jokin vanha vaiva estää täyden suorituksen, ei ole aikaa, ei ole rahaa.  Jumissa olevat niskat, särkevä selkä tai koko ajan jomottava otsalohko ovat kuitenkin usein seurausta siitä, että et ole liikkunut tarpeeksi.

Itse aloitin tenniksen pelaamisen vähän aikaa sitten. En ollut aiemmin pelannut oikeastaan mitään, ja kynnys lähteä mukaan oli valtava.  Tenniksestä löysin kuitenkin haastetta kropalle ja mielelle niin paljon, että jäin koukkuun ensimmäisten treenikertojen jälkeen.  Tennistunnit ovat antaneet motivaatiota tehdä muutakin: käydä lenkillä, punnertaa kotona ja nostaa rautakankea mökkimetsässä.  Jos haluat lukea lisää tennisharrastuksestani, voit lukea sitä tenniskoulun blogista.

Parin kuukauden kuntoilun jälkeen olen voinut paremmin ja mikä tärkeintä: odotan innolla sitä, että pääsen treenaamaan. Tunnin aikana ei ehdi ajatella mitään muuta, pää saa erinomaisen nollauksen.

Uskon, että jokainen meistä voi löytää oman lajinsa, kun kokeilee ja lähtee ennakkoluulottomasti mukaan.  Mielestäni tärkeintä olisi ehdottomasti löytää se ilo ja hauskuus, jonka avulla liikunnasta tulisi hauskaa ja mielekästä.

Kun raha on tiukassa tai kotoa voi olla vaikea lähteä, voit sen oikean jutun löytäminen olla hankalaa. Tässä muutamia omia vinkkejäni:

  • Älypuhelin on hyvä treenikaveri: esim. Sportstrackerin avulla voit haastaa itsesi tekemään tutun lenkin joka kerta vähän nopeammin tai jaksamaan vähän pidemmälle. Voit myös ottaa ystäväsi mukaan treeneihisi.
  • Puhelin voi olla muutenkin hyvä treenikaveri. Voit ladata erilaisia appseja, jotka kannustavat liikkumaan. Itselläni on ladattuna ohjelma, joka muistuttaa joka ilta klo 21: ”On aika treenata”, ja klikkaamalla kuvaketta käynnistyy seitsemän minuutin lihaskunto-ohjema.
  • Perustamalla treeniporukan Facebookiin voit tsempata kavereita ja saada vertaistukea myös liikkumiseen.
  • Kun lapsesi on terapiassa tai harrastuksessa, lähde itse siksi aikaa lenkille.  Puolenkin tunnin reipas kävely tai hölkkä tekee ihmeitä.
  • Kaupunkien kuntosaleilla on myös ohjattua liikuntaa ja saliohjausta. Myös kansalaisopistot yms. järjestävät liikuntatunteja, joihin osallistuminen ei ole kovin kallista.
  • Kesäaikaan voit kerätä porukan ja lähteä pelaamaan lähikentälle: kukaan ei myöskään kiellä vanhempia osallistumasta lasten pihapeleihin. 🙂
  • Asettamalla itsellesi tavoitteen, voit saada sisältöä arkipäiväisiinkin treeneihin. Tavoitteen ei tarvitse olla maraton tai edes puolikas; mitä, jos seuraava tavoitteesi olisi vaikka x määrä miesten punnerruksia?
  • Netistä löytyy erilaisia juoksukouluja, joita seuraamalla sohvaperuna oppii muutamassa kuukaudessa juoksemaan 5 – 10 km lenkkejä.
  • Netissä on myös erilaisia maksullisia ja maksuttomia kotijumppaohjelmia, joista itse olen testannut shape.fi:n. Jumpata voit silloin kun haluat ja lapsille voi olla hauska ohjelmanumero kun äiti kimpoilee jumppapallon kanssa ympäri olohuonetta.

Liikunnasta ei kannata ottaa stressiä, mutta on silti hyvä muistaa että sinun kroppasi pitäisi palvella sinua vielä kymmenienkin vuosien päästä. Itse heräsin tähän ajatukseen, kun huomasin kuinka raskasta on nostaa seitsemänvuotiasta liikuntavammaista tytärtäni. Mietin, että itse vanhenen ja hän kasvaa: jos en pidä huolta kunnostani, miten jaksan hänen kanssaan vaikka kymmenen vuoden kuluttua?

Pia kirjoittaa tennisblogia.

KKI-projektin tueksi on perustettu Facebookiin ryhmät, joiden kautta sekä tamperelaiset että hämeenlinnalaiset Leijonaemot voivat kysyä itselleen kaveria esim. iltakävelylle tai pyörälenkille.

Liity tamperelaisille tarkoitettuun ryhmään tästä.

Liity hämeenlinnalaisille tarkoitettuun ryhmään tästä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemot ry