Koulukiusaamista vastaan

Kirjoittaja: Leijonaemo

Kaikille koulun alkaminen ei ole iloinen asia. Erilaisuus on edelleen vaikea asia 2000-luvun Suomessa. Jos erilaisuuteen liittyy poikkeuslahjakkuutta, kateus nousee ympäristössä pintaan ja kiusaamisen kierre on valmis.

Kasvatustyö ei ole aina mukavaa: vanhemmilla täytyy olla voimaa keskustella lapsen kanssa vaikeista asioista, siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lapselle täytyy antaa aikaa: lapsen elämästä, koulunkäynnistä ja kaverisuhteista täytyy jaksaa olla kiinnostunut. Moraalikasvatus kysyy pitkää pinnaa. Toisaalta ei ole itsestään selvää, että kaikki vanhemmatkaan tietäisivät, mikä on oikein ja mikä väärin.

Hyvin sosiaaliselle opettajalle ihmiset ovat tärkeämpiä kuin asiat. Hän ei ryhdy ollenkaan riitelemään vanhempien kanssa, vaan väistää vaikeat asiat, jättää mieluummin hoitamatta, koska on tärkeää olla pidetty. Onko koulun maine tärkeämpi kuin lapsen etu? Mitä opettajat ja rehtorit pelkäävät, kun eivät uskalla ottaa asioita puheeksi vanhempien kanssa, tiedottaa koteihin, selvittää kiusaamista pohjamutia myöten?

Miksi koulukiusaamista ei saada loppumaan? Yhteiskunnassa joutuu joka tapauksessa toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Koulun tulisi nimenomaan opettaa erilaisia oppilaita työskentelemään yhdessä ja suvaitsemaan toistensa työskentely- ja toimintatyylejä. Aikuisenakaan ei ole mahdollista muuttaa tietyn persoonallisuuspiirteen omaavien kaupunkiin, lahjakkaiden työpaikkaan tai aktiivisten yhteisöön. Ihmisten erilaisuuteen pitäisi tutustua jo varhaislapsuudessa. Eräs lastentarhanopettaja lohkaisi viisaasti: ”Kyllä lapset saavat nykyään olla yksilöitä, kunhan vain ovat sitä samalla tavalla kuin kaikki muutkin lapset!”

Perusopetuslaissa on säädetty opetukseen osallistuvalle oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika, vaan syyt löytyvät kiusaajasta. Kiusaaja on turhautunut, pettynyt ja ahdistunut, purkaa ehkä omaa pahaa oloaan tai pyrkii varmistamaan asemaansa porukassa. Kiusaajien vanhempien voi olla vaikeaa myöntää, että oman lapsen itsetunto on matalalla tai että lapsella on vaikeaa.

Joskus kiusaaminen täyttää jopa rikoksen tunnusmerkit. Kiusaajat vanhempineen syyllistyvät kotirauhan häirintään ja pahoinpitelyihin. ”Jäikö jälki?” on ivallisesti esitettynäkin aivan aiheellinen kysymys, sillä koulukiusaaminen jättää lapseen isot arvet, joiden paraneminen kestää pitkään.

On kaikkien velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Onko suvaitsevainen, sivistynyt ja monikulttuurinen Suomi valmis marssimaan myös koulurauhan puolesta?

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s