Ihminen itse on vastuussa itsestään

Kirjoittaja: Emma Koivisto

Media on pullollaan laihdutuspillereitä ja kaikkea muuta nopeaa keinoa pudottaa painoa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei oikotietä ole. Liikkuminen ja ravitsemus on elämäntapa, siihen voi oppia kun aloittaa esimerkiksi ammattilaisen avustuksella. Minä olen aina vierastanut sanaa laihdutuskuuri. Laihduttaminen on helppoa; syö vähemmän, liiku enemmän. Kaikki tietävät varmasti miten laihdutetaan, kaikki tietävät riskit, mitä ylipainosta voi tulla. Laihdutuskuuri sanana kertoo, että se on kuuri, se alkaa ja loppuu. Kuurin jälkeen voi palata aikaisempaan, jonka jälkeen kilot tulevat takaisin ja monesti vielä korkojen kera.

Suomessa väestö ikääntyy, terveydenhuollon kulut kasvavat. Ylipainoisia ihmisiä on kokoajan enemmän. Miten saisimme ihmiset liikkeelle ja syömään terveellisemmin ja ennen kaikkea säännöllisesti. Ikäihmisille on tärkeää huolehtia lihaskunnosta, jos sitä ei ole milloinkaan tehnyt on vaikea aloittaa aktiivista liikkumista eläkeiässä. Liikuntakyvyn ylläpito on erittäin tärkeää jos meinaa asua ja pärjätä kotona mahdollisimman pitkään. Miksi et aloittaisi jo ennen eläkeikää?

Miten saisimme ihmisten ymmärtämään, että terveys ja hyvinvointi ovat jokaisen omalla vastuulla. Itse olen sairaanhoitajaksi juuri valmistunut ja ihmetyttää varsinkin terveydenhuollon henkilökunnan huono kunto. Hoitajien työ on fyysistä ja eläkeikää nostetaan, eikö olisi hienoa kun hoitajista ja muidenkin ammattikuntien edustajista olisi jotain vielä jäljellä kun se kauan odotettu eläkeikä koittaa? Eikö olisi hienoa tuntea olonsa terveeksi ja hyvinvoivaksi kun kauan odotettu ”vapaa-aika” on ajankohtaista? Elämä on lahja, miksi pilaamme oman hyvinvointimme tietoisesti?

Olen itse äiti ja laittanut lapset oikeastaan aina etusijalle elämässäni. Onneksi muutama vuosi sitten sisäistin mikä merkitys äidin elämässä on sanonta lentokoneessa: ”laita ensin itsellesi happimaski ja sen jälkeen lapsellesi”. Auta ja huolehdi ensin itsestäsi jonka jälkeen pystyt paremmin huolehtimaan lapsistasi. Niin yksinkertaista 🙂

Miksi into loppuu ensimmäisen kuukauden jälkeen, millä motivaatio saataisiin säilymään pidempään, miten liikkumisesta saataisiin elämäntapa? Miten terveellisestä ravinnosta saataisiin kaikille arkipäivää?

Ehdotukseni ovat esimerkiksi: laittakaa kalenteriin ylös liikuntapäivät, varsinkin jos liikkumaan lähteminen on aluksi pakkopullaa. Syökää terveellistä hyvää ruokaa riittävän usein ja säännöllisesti, mikä tarkoittaa 5-6 kertaa vuorokaudessa ja juokaa vettä! Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen ei todellakaan ole vaikeaa.

Nyt osa miettii, no entäs ne herkut ja muut? Eivät herkut ole pahasta, voisi olla vaikka kerran viikossa herkkupäivä, niin kuin lapsilla. Miksi aikuiset eivät tee niin kuin opettavat lapsille? Aikuisten tehtävä on näyttää esimerkkiä, toimia elämisen mallina.

Emma Koivisto, sairaanhoitaja, hyvinvointivalmentaja, kuntosali – ja kahvakuulaohjaaja, personal trainer

Advertisements

9 kommenttia

Kategoria(t): Emma

9 responses to “Ihminen itse on vastuussa itsestään

  1. emmy

    Ihan asiaa, mutta saarnaava asenne hieman ärsytti…

  2. Komppaan Emmya ja pakko vielä mainita, että mitenkä tälläiset ravitsemus- ja liikuntaopin saarnaukset kuuluvat tänne Leijonaemojen blogiin?

  3. Liisa

    On kyllä teksti väärässä paikassa. Meni maku Leijonaemoista… Minä lihava saamaton äiti täällä vain koneella istun vaikka pitäisi liikkua.. Ei kun mihis minä tuon kröhisevän lapseni laitan, ja niin sehän on vain tekosyy. Ruoka on minulle lohduke, älä vie sitäkin nautintoa minulta.

  4. Johanna

    Minä niin mielelläni liikkuisin enemmän mutta en yksinkertaisesti jaksa… Kun elämä on 24/7 huolehtimista useammasta erityislapsesta – joiden tarpeita ei voi edes äidin hyvinvointiin vedoten sivuuttaa – kaikkeen ei vain kaikkien suositusten mukaisesti repeä. Toki pitäisi myös syödä usein ja terveellisesti mutta kun kaupassa käymiseenkään ei tahdo olla aikaa – saati sitten kokkaamiseen/syömiseen. Eivät kaikki erityislasten äidit ole silti ylipainoisia eikä lapsista huolehtiminen tarkoita sitä, että vanhempi vain lihoisi – liikunta voi olla vain erimuotoista. Sen sijaan, että lähtisin salille, nostelen pyörätuolia tai lapsia. Pitää nähdä myös se oma arki sellaisena, että hyötyliikuntaa siihen sujahtaa ihan huomaamatta ja toki voi tehdä valintoja, joista itsekin hyötyy (esim. mennä mahdollisuuksien mukaan kävellen/pyöräillen paikasta toiseen). Mutta ennen kaikkea pitää muistaa olla itselleen armollinen – monet meistä erityislastenvanhemmista kun ovat vastuussa muistakin kuin vain itsestään.

    • Emma

      Kiitos palautteista ❤

      Ylipainoinenkin voi olla hyvässä kunnossa ja jaksava. Ei paino ole kaikki kaikessa. Tärkeintä on oma jaksaminen, että jaksaa sitä erityistä arkea, muistaa itsensä ja omat tarpeet.

      Itse olen ollut vuosia huonossa kunnossa, en muistanut itseäni ja omia tarpeita, olin ihan loppu meidän arkeamme.

      Olen pahoillani, saarnaavasta sävystä, se ei ollut todellakaan tarkoitus.

      Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet.

  5. Leijonaemoilla on syksyllä 2015 alkanut Leijonaemot liikkeelle -hanke ja sen myötä myös tällaisia liikunnallisia kirjoituksia on otettu blogiin. (https://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2015/08/04/leijonaemot-liikkeelle/).
    Tänä vuonna on myös pidetty kaksi liikunnallista Voimauttava Vertaistuki- viikonloppua, joissa vanhemmilla on ollut mahdollisuus tutustua itselleen uusiin lajeihin. Viikonloput ovat olleet onnistuneita ja niistä on saatu erinomaista palautetta. Moni osallistuja on kertonut, että on löytänyt uudestaan liikunnan ilon ja myös kiireisen ja rankan arjen keskellä oppinut aikatauluttamaan omaan kalenteriin myös aikaa itselle liikunnan parissa.
    Pahoittelen omasta puolestani kirjoituksen aiheuttamaa mielipahaa.
    Ystävällisesti Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja
    Janet Grundström

  6. Niina

    Tarkoitus tässä varmaan oli hyvä mutta tyyli olisi voinut olla eri..Valitettavasti asia ei ole ihan noin yksinkertainen mitä kirjoittaja kirjoittaa, ei ainakaan silloin jos henkilöllä on sairauksia mitkä vaikuttavat esim aineenvaihduntaan.

  7. kun elämä potkii

    Kun katsoin Emman ammatit niin väistämättä tuli mieleen että syyllistävään sävyyn kirjoitettu noinkin ammattilaiselta. Itse olen pitkään ollut hoitoalalla ja tuo kuvaamasi huono kunto hoitajilla ei pidä paikkansa. Hoitajan työ on fyysisesti kuormittavaa ja askeleita tulee osastolla aika paljon. Itsestä on moni asia kiinni mutta ei aina. Erityinen voi olla vammainen niin että väsymys sekä arjesta selviytyminen ei aina suju. Tarvitaan lusäkäsiä jos on vaikka yh. Äidillä saattaa olla masennus. Masentunut ja työkyvytön ei jaksa pitää itsestään huolta. Ei niin kauan kunnes masennus on helpottanut ja arjen hallintataidot kunnossa. Kunnossa voi olla vaikka olisi ylipainoa. Ja ylipaino voi olla myös tietoinen valinta. Ehkä ihminen voi olla onnelinen siltikin? Ja toisaalta kunhan ihmisen arki helpottuu niin helpompi on saada omaa aikaa. Itse en hoitoalan ihmisenä lähtisi tuomitsemaan. Hyvä olo lähtee usein ensin sisältä päin. Terveys käsitteenä on kuitenkin aika laaja.

  8. Sanna Tuppurainen

    Tuon kirjoittaja on niitä kiiltävätukkaisia blondeja jolla on mies joka hoitaa mahdolliset lapset jos niitä on. Tiukka peppu, itsevarma katse ja kova ääni. Muodikkaat treenikuteet. Sitä se on, parhaimmillaan. Valitettavasti työttömyys, itsestä johtumaton, lisääntyy joka hetki firmojen taloustilanteen myötä ja saatat huomata piankin olevasi perustoimeentulolla, mies häipyneenä naapurin yksinhuoltajaäidin tyttären kanssa maailmalle. Siinä sitten mietit mitä tehdä. Mies ei osallistu eikä uutta nuorikkoa kiinnosta miehen entinen/set lapsi/set. Otahan siinä aikaa itsellesi ja väännä terveysruokaa, hoidata rakennekynsiäsi ja käy kampaajan lisäksi hierojalla huoltaaksesi itseäsi. Olet ehkä iltakuudelta kotona lapsen kanssa, käynyt ruokakaupat ja juossut asioilla ruokataukosi jo päivälläkin. Nopeasti iltaruoka pöytään, lapsi suihkun alle, iltatoimet, iltasatu (ihannetapauksessa). Mitä sitten? Jätät lapsen yksin asuntoon ja painelet omalle ajalle lenkille, salille ja virkistäytymään tyttöjen kanssa? Ei se kuule niin mene. Läheskään kaikilla. Notta älä sinä saarnaa ja latkuta jonninjoutavuuksia, me läskit äipät teemme parhaamme. Olen mm. kuihtunut pari kertaa kiireitteni alla, munuaiset ovat menossa sököiksi yms. pientä kivaa kuten dm2, paha nivelrikko (sukurasite), kilpparin vajis, munuaisvajis ym. autoimuunisairauksia. Lääkearsenaali on aika muheva joten kohan tässä jotenkin raahaudutaan se pakollinen. En aio syyllistyä vaikka olenkin plösö. En minä valinnut näin, jouduin tähän elämääni!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s