Pysäyttävä hetki

Kirjoittaja: Leijonaemo

Se oli pysäyttävä hetki. Nytkö se tapahtuu. Minua huudettiin nimeltä. Juoksin sukat jalassa pitkin mökin pihaa.  Siellä sinä olit rattaissa. Yltä päältä oksennuksessa, kouristelevana, kaukana täältä. Seisoin mökkitiellä ja odotin hälytyssireenien saapuvan lähemmäksi, että näkisin siniset valot. Muutamaa tuntia aiemmin olimme olleet aamulenkillä. Aurinko paistoi ja oli kaunis syksyinen ilma. Ja nyt minä odotin ambulanssia, kyllä se varmasti pian tulee.

Ohjasin meidät lastenosastolle. Minulle reitti oli tuttu, teille ei. Te menette aina ensiapuun, mutta meidän perhe menee aina lastenosastolle. Suoraan tarkkailuhuoneeseen. Meitä odotettiin jo.

Tuttuja hoitajia, tuttuja lääkäreitä, tuttuja toimintatapoja. Taas niin vaikea saada kanyylia paikoilleen. Niin pienet suonet, vaikka lääkärit ovatkin taitavia.

Vanhat kyyneleet nousivat silmiin. Taas täällä. Eikö meidän pitänyt olla jo selvillä vesillä? Eikö epilepsian pitänyt jättää meidät välistä? Eikö meillä ollut jo riittävästi? Hoitaja toi jogurttia ja tuoremehua. Äidin verensokeri pitää saada nousemaan, sillä se itkukin helpottaa.

EEG, viipalekuvaus, röntgen ja verikokeita. Tuttuja toimenpiteitä, lääkäreitä, hoitajia, huoneita. Mutta sinä olet kaukana. Et osaa enää syödä. Hymysi on kadonnut, naurusi hiljentynyt. Katsot tyhjyyteen ja kuolavana valuu suustasi. Pelkään että en saa sinua enää koskaan takaisin.

Saan kuitenkin olla luonasi yötä. Nukun muutaman tunnin. Olen väsynyt. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ehkä uutta kohtausta ei tule. Ehkä tämä oli vain väärä hälytys. Ehkä saan sinut takaisin. Joskus ainakin.

Päivät vaihtuvat ja alan nähdä häivähdyksiä sinusta. Vienon hymyn. Vähän puuroa ja keksin muru. Alan olla jo toiveikas. Illalla tulee televisiosta Elämä Lapselle -konsertti. Olet sylissäni ja me tanssimme. Olet piuhoissa ja tipassa, mutta tanssimme silti. Varovasti jammailemme. Sylikkäin keinumme, leijonanpentuni ja minä. Ja hento nauru löytyy. Kiitos kun tulit takaisin. Katson konsertin loppuun ja pyyhin kyyneleitä. Huomenna lähdemme kotiin, leijonanpentuni ja kohtauslääkkeet.

 

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

5 responses to “Pysäyttävä hetki

  1. Miten blogisi tulikin juuri tänään, kun poikamme saa taas kohtauksen. Kun lääkitys on auttanut jo puolitoista kuukautta. Meille ensimmäinen kerta viime keväänä oli se hetki, jota muistelen vieläkin kyyneleet silmissä. Mediheli, palokunta, ambulansseja tuplasti. Mietin koko ajan koska tulee se kerta, kun meidän on taas lähdettävä, nyt on selvitty kotivoimin. Ei siihen koskaan totu, ei ikinä. Voimia, olet ajatuksissani ❤

  2. Hei Leijonaemo
    Olipa koskettava tarina tsemppiä Hyvän elämän puolesta terv Ulla Topi

  3. Hei! En tunne sinua, mutta tämä teksti on kuin minun kirjoittama. Niin tuttuakin tutumpi.

  4. Marika

    Kauniisti kirjoitit, koskettava kuvaus!

  5. Riia

    Koskettava kirjoitus 💜

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s