Vihaan, vihaan, vihaan

Kirjoittaja: Leijonaemo

Vihaan epilepsiaa. Se vie sinua kuin tuuli vie laivaa ilman peräsintä myrskyisellä merellä. Vihaan sitä, kuinka se vie katseesi pois ja kadottaa hymysi. Vihaan sitä, kuinka se vääntää kehoasi kuin myrskytuuli nuorta koivua. Vihaan sitä, kuinka se vie värin kasvoiltasi ja kuinka se tuo oksennuksen suuhusi kuin myrsky merisairaalle pienessä veneessä.

Epilepsia ei ole kaunis, se ei ole rauhallinen eikä ennustettavissa. Sillä on oma tahto ja se pelottaa. Se sekoittaa suunnitelmat ja se tekee niin kuin haluaa. Se ei kuuntele toiveita eikä kunnioita lääkkeitä. Se ei välitä rukouksista eikä ymmärrä puhetta. Sitä ei kiinnosta aikataulut. Ensimmäinen uhmaikä ja epilepsia sopivat hyvin yhteen. Se haluaa tehdä niin ja se myös tekee niin.

Äitiä pelottaa. Olen varma että sitä ei koskaan saada täysin hallintaan.

Sinä olet monivammainen ja epilepsia on vain osa elämäämme, mutta en olisi koskaan uskonut kuinka paljon se rajoittaa ja vie voimia koko perheeltä. Ennen pidimme päiväkirjaa syömisistäsi, nykyään kohtauksistasi. Omasta ajasta en edes haaveile. Asiat toteutuvat, jos ovat toteutuakseen. Mitään ei voi lyödä lukkoon, mikään ei ole varmaa.

Kuitenkin, aina kun on mahdollista, laitan sinut erityispulkkaan ja lähden kanssasi ulos. Ulos talosta, pois pihasta, vaikka keräämme katseita. Sinä olet pulkassasi ja veljesi omalla rattikelkallaan. Olemme täydellinen parivaljakko, edes pienen hetken kerrallaan!

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s