Rakastan sinua

Kirjoittaja: Leijonaemo

Rakastan työtäni. Asiakkaita, työkavereita, meidän tiimiä ja sitä tekemisen meininkiä. Rakastan kuitenkin lastani enemmän. Lääkäriltä tuli ehdotus lapseni hoitamisesta kotona. Järkytyin. Ei minusta olisi pysyvästi kotiin, omaishoitajaksi. Vai olisiko minusta, onko minulla edes vaihtoehtoja?

Vaihtoehtoja ei todellisuudessa juurikaan ole, joten tähän ajatukseen on totuttava. Vauvastani on kasvanut vaikeavammaisen lapsi, joka flirttailee kaikille ja rakastaa äidin syliä. Lapsi, jolle tavallinen flunssa on raskas rasti ja lapsi, joka vaatii hoitajaltaan paljon. Lapsi, jonka oikut on tunnettava ja metkut ennustettava. Lapsi, joka vaatii oman osuutensa ja antaa kiitokseksi hymynsä, naurunsa, rakkautensa.

Äidin sydäntä kalvaa myös pelko. Sinun epilepsiasi on elinikäinen. Elinikäinen ja varmasti ajan kanssa myös vaikeahoitoinen. Ja kun herään kesken yöunien kummalliseen ääneen ja löydän sinut kohtauksen kourissa, en osaa muuta kuin pelätä. Entä jos en seuraavalla kerralla herääkään?

Maailma odottaa meitä tutkimusmatkalle. Milloin pääsemme lähtemään ja nauttimaan auringosta? Piknikistä rannalla ja hiekasta varpaiden välissä. Milloin voin nostaa sinut rinkkaan ja viedä kanssani maailman ääriin?

Maailma odottaa meitä rakas Leijonanpentuni.

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “Rakastan sinua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s