Toisenlainen ilon kevät

Kirjoittaja: Leijonaemo

Viime keväänä kirjoitin tähän samaan aikaan tekstin, jossa pohdin erityisen lapseni koulutietä. Lukukauden päättyminen ja kesän aloitus oli toisenlainen kuin nyt. Silloin katsoin, kuinka tuttavat, kaverit, ystävät julkaisivat sosiaalisessa mediassa kuvia lapsista esiintymässä, todistus kädessä hymyillen tai iloiten saadusta stipendistä. Olin iloinen heidän puolestaan mutta samalla kateellinen ja surullinen.

Me odotimme todistusta postissa saapuvaksi. Lapsi ei osallistunut kevätjuhlaan ja kesäloma alkoi jo aiemmin alkaneella osastojaksolla. Olen viimeiset kaksi kesä(lomaa) kuljettanut lastani edes takaisin osaston ja kodin väliä, välillä lapsi on viettänyt ympärivuorokautisella osastolla viikkoja. Viime kesä alkoi samalla epätietoisuudella ja ahdistuksella syksystä, mistä ei ollut mitään varmuutta. Selvää oli, ettei nykyiseen kouluun ja luokkaan voi palata. Mutta uutta koulupaikkaa ei ollut tiedossa.

Kuvittele aikuisena tilanne, että lähdet lomalle etkä tiedä minne palaat, et edes kaksi päivää ennen kuin työsi pitäisi alkaa. Näin me elimme viime syksynä, odotimme ja selvittelimme. Itse soitin kesäkuun ympäri kaupunkia ja kerroin lapseni tilanteesta. Kysyin neuvoa, hain koulupaikkaa sieltä ja täältä sekä toimitin asiantuntijalausuntoja. Elokuu alkoi palavereilla ja samanlaisilla soittokierroksilla.

Syksy koitti, jonka myötä uusi koulu ja uusi opettaja, minun lapselleni jo kuudes molempia. Lapsi ei ollut tämänkään kouluvuoden alkaessa kovin luottavainen. Tämäkin menee pieleen ja vaihdan taas koulua. Yritin valaa toivoa ja kannustusta, uskon että tästä vuodesta tulee toisenlainen. Mutta en voinut luvata mitään.

Olen siitä lähtien kun lapseni on aloittanut päiväkodin ja siitä siirtynyt kouluun, kantanut jatkuvaa huolta. Aamulla päiväkotiin viedessä tai kouluun lähettäessä odottanut viestiä tai puhelinsoittoa: Tuletko hakemaan? Emme pärjää. Wilma on täytynyt negatiivisista viesteistä, milloin lasketuista myöhästymisminuuteista ja kommenteista lapsen levottomuudesta tai keskittymiskyvyttömyydestä. Kotona on ollut vahvasti läsnä todellisuus lapsen murheellisesta mielestä ja siitä seuranneesta itsetuhoisuudesta, raivosta ja pettymyksestä: En kelpaa, en osaa, en pärjää. En ikinä lapsen koulutietä aloittaessa olisi uskonut millainen taistelu lapsen oikeudesta saada tukea koulunkäyntiin tulisi. Enkä osannut kuvitella millainen epätoivo ja epävarmuus kouluvuosia värittäisi.

Jännityksestä huolimatta tästä tuli toisenlainen vuosi, vaikea mutta onnellinen vuosi. Tämä kulunut vuosi on itselleni vanhempana ollut erityisen merkityksellinen. Iso taakka ja huoli on kadonnut. Olen voinut luottaa ja nähnyt kuinka kadonnut suruverhon taakse piiloutunut lapseni tulee eloisana ja vilkkaana esiin. Elämä on tässä ja nyt. Vahvasti läsnä. Itselle isoin merkitys on ollut opettajalla, joka ottaa koulupäivistä vastuun ja minun ei tarvitse kantaa jatkuvaa huolta.

Lapsellani on opettaja, joka ymmärtää. Hän näkee erilaisen herkän lapsen, hänen omintakeisen elävän tavan oppia. Opettaja, joka laittaa tekstiviestin tai juttelee puhelimessa viikon päätteeksi kun soitan. Opettaja joka on vahva, jämäkkä mutta kannustava. Opettaja, joka tietää kuinka vilkkaat lapset eivät jaksa istua pitkiä aikoja paikallaan joten, luokassa liikutaan ja urheillaan joka päivä. Koulussa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja itsetunto vahvistuu. Lapseni on solminut uusia kaverisuhteita. Kuukausi kerrallaan poissaolot ovat vähentyneet ja alkuvuoden jälkeen lapsi on ollut enemmän koulussa kuin kotona. Hän leikkii, nauraa sekä purnaa kokeisiin luvusta ja aikaisista aamuista. Hän suunnittelee tulevaisuutta ja miksi isona aikoo opiskella. Hän haluaa elää.

Tänä aurinkoisena aamuna lapsi pakkasi reppuunsa eväät viimeisen koulupäivän onkiretkelle. Huomenna on kevätjuhla, jonne osallistumme. Lapsi saa todistuksen ja ruusun sekä jatkaa matkaansa kesälomalle. Lomalle, jonka saa olla kotona. Ja tietäen, että syksyllä on koulu ja tuttu opettaja, jonka kanssa jatkaa yhteistä matkaa.

 

3 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

3 responses to “Toisenlainen ilon kevät

  1. Ilon kyyneleet! Aivan ihana lukea onnellisesta operatkaisusta. Toivottavasti matka jatkuu samanlaisena kuin nyt!

  2. leijonaemo

    Kiitos. Koin tärkeäksi jakaa myös edistymisiä ja positiivisia muutoksia. Toivo kantaa eteenpäin ❤

  3. Aija

    Ihanaa, että on tuollaisia opettajia! Onnea teille, koko perheelle❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s