Paras mahdollinen äiti

Kirjoittaja: Leijonaemo

Jätän sinut hetkeksi isovanhempiesi huomaan, käyn vain rutiinikäynnillä lastenpolilla veljesi kanssa. En suukota, en halaa, käyn vain pikaisesti.

Ja sitten huomaankin istuvani jo ambulanssissa matkalla yliopistolliseen sairaalaan. Tunti venyy seuraavaan päivään, hetki muuttuu vuorokausiksi.

Minulla on sinua ikävä Leijonanpennun pikkuveli. Ei yhdenkään pienen lapsen kuuluisi olla erossa vanhemmistaan tahtomattaan, mutta välimatka on liian suuri ja sairaalassa en voi olla äiti teille molemmille.

Ikävä sattuu sydämeen ja kyyneleet kiiltävät silmissä. Isovanhemmat lähettävät kuvia, hyvin täällä pärjätään. Minä tsemppaan, niin itseäni kuin Leijonanpentuani. Jaksetaan vielä tämä operaatio, tämä tutkimus ja nämä kokeet. Suukotan ja nostan varovasti syliin pienokaisen, jossa on kiinni liikaa johtoja.

Sairaalan lattia imee itseensä kaiken voiman minusta, kirkkaat valot sattuvat silmiin ja tunkkaisilla käytävillä on raskas hengittää. Onneksi ovet aukeavat automaattisesti, en kai niitä muuten jaksaisi avatakaan. En minä tällainen äiti halunnut olla. Teen parhaani, haen voimaa kanttiinista ja uskon huomiseen. Ehkä jo huomenna saan taas teidät molemmat syliini.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s