Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2016

Ihanan tavallista arkea

Kirjoittaja: Leijonaemo

Hyviä hetkiä.

Kunpa niitä voisi pistää purkkiin ja tarpeen tullessa käyttää, jos päivä näyttää kurjalta.

Hyvien hetkien arvostus on ihan uusissa ulottuvuuksissa nyt, kun saan tehdä matkaa leijonanpentuni kanssa.

Pienet asiat joiden avulla jaksaa.

Lasten aito ilo ja riemukas nauru, voisin kuunnella sitä loputtomiin.

Uusien, niin mitättömiltäkin tuntuvien taitojen oppiminen ja sitä kautta tuleva hiljainen ylpeys, hyvin tässä vielä käy.

Yhteiset päiväunet, lämmin peitto ja oma pieni pesä.

Lättykestit.

Sadepäivän majan rakennus.

Kuunteleva ja aidosti välittävä lääkäri tai hoitaja.

Koko perhe sohvalla yhdessä.

Lasten vienot hymyt, kun heidän tekemänsä asiat onnistuvat, kyllä minä tähän pystyn.

Kunpa voisin jäädä tähän, jäädä edes hetkeksi, mietin pienimmätkin yksityiskohdat. Painan mieleeni ilmeet, eleet, tuoksut ja tuntemukset. Tästä mielikuvasta saan voimaa sinä synkkänä päivänä, kun pelko ottaa yli otteen.

Odotan, unelmoin siitä, että kaikki olisi ihanan tavallista, jos joskus hyvät hetket olisivat arkea.

Niin ihanan tavallista arkea.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Yön ääniä

Kirjoittaja: Leijonaemo

Kuuntelen yön hiljaisia ääniä. Sinun unettomuuttasi ja minun raskasta hengitystäni. Olet aina nukkunut huonosti, enkä voi sille mitään. Pidän sinua sylissäni ja hyräilen. Aina se uni on tullut ennemmin tai myöhemmin, niin varmasti tänäänkin. Minä valvon kanssasi, jotta isäsi jaksaa aamulla töihin.

Kuuntelen kehoani ja annan ajatusten virrata. Kuuntelen selkääni, jota vihloo. Kuuntelen hartioitani jotka ovat jumissa. Kuuntelen mieltäni joka on väsynyt. Kuuntelen silmiäni jotka haluaisivat painua kiinni. Katson käsiäni jotka hilseilevät kuivuutta. Katson kynsiäni joissa ei ole väriä ja jotka ovat liian lyhyet. Minun kehoni ei ole temppelini, se on raunio. Olen antanut sylini sinulle, tehnyt jaloistani sinun jalkasi. Olen kantanut sinua päivin ja öin. Olet jättänyt jälkesi minuun.

Pakkoliikkeet loppuvat, säpsähtelyt seisahtuvat. Tutti pysähtyy. Tämän pienen hetken näytät kivuttomalta, onnelliselta. Kätesi ovat kauniisti auki ja kasvosi ovat rauhalliset. Kannan sinut sänkyysi. Katson kelloa ja lasken kauanko ehdin nukkua ennen kuin levottomuus valtaa sinut taas. Uni ei tule heti äidin silmään. Öisin on aikaa ajatella.

Miten voin koskaan palata työelämään, jos yöt eivät rauhoitu? Kuka lyhentää asuntolainaa, jos minun palkkani on poissa? Kuka kanssasi valvoo, jos minun selkäni tai mieleni antaakin periksi?

Ja kun aurinko nousee ja herätät minut, tutin takana näkyy valloittava hymy. Hyvää huomenta kultaseni!

yoaania

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo