Yön ääniä

Kirjoittaja: Leijonaemo

Kuuntelen yön hiljaisia ääniä. Sinun unettomuuttasi ja minun raskasta hengitystäni. Olet aina nukkunut huonosti, enkä voi sille mitään. Pidän sinua sylissäni ja hyräilen. Aina se uni on tullut ennemmin tai myöhemmin, niin varmasti tänäänkin. Minä valvon kanssasi, jotta isäsi jaksaa aamulla töihin.

Kuuntelen kehoani ja annan ajatusten virrata. Kuuntelen selkääni, jota vihloo. Kuuntelen hartioitani jotka ovat jumissa. Kuuntelen mieltäni joka on väsynyt. Kuuntelen silmiäni jotka haluaisivat painua kiinni. Katson käsiäni jotka hilseilevät kuivuutta. Katson kynsiäni joissa ei ole väriä ja jotka ovat liian lyhyet. Minun kehoni ei ole temppelini, se on raunio. Olen antanut sylini sinulle, tehnyt jaloistani sinun jalkasi. Olen kantanut sinua päivin ja öin. Olet jättänyt jälkesi minuun.

Pakkoliikkeet loppuvat, säpsähtelyt seisahtuvat. Tutti pysähtyy. Tämän pienen hetken näytät kivuttomalta, onnelliselta. Kätesi ovat kauniisti auki ja kasvosi ovat rauhalliset. Kannan sinut sänkyysi. Katson kelloa ja lasken kauanko ehdin nukkua ennen kuin levottomuus valtaa sinut taas. Uni ei tule heti äidin silmään. Öisin on aikaa ajatella.

Miten voin koskaan palata työelämään, jos yöt eivät rauhoitu? Kuka lyhentää asuntolainaa, jos minun palkkani on poissa? Kuka kanssasi valvoo, jos minun selkäni tai mieleni antaakin periksi?

Ja kun aurinko nousee ja herätät minut, tutin takana näkyy valloittava hymy. Hyvää huomenta kultaseni!

yoaania

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s