Kahta työtä tekemässä

Kirjoittaja: Tehotyttö

Lokakuussa katselin kalenteriani. Olisi esikoisen hammaskuvaus aamupäivällä ja vasukeskustelu toisena iltapäivänä. Influenssarokotteet kahdelle pitää kipaista hakemassa neuvolasta, tietenkin virka-aikaan. Näitä normaaleita pienten lasten asioita, joita kaikki vanhemmat hoitavat. Mutta meilläpä on niiden lisäksi marraskuussa neljä koko päivän käyntiä yliopistosairaalassa, kuntoutuspalaveri päiväkodissa keskellä päivää ja puheterapeutin tapaaminen. Töissäkin olisi pari deadlinea ja muutama muu juttu hoidettavana, riippuvaisena myös muiden aikatauluista, ei vain omasta joustavuudestani. Näitä tuskailuja on työssäkäyvän omaishoitajan arki täynnä.

Suunniteltujen hoito- ja kuntoutustapaamisten lisäksi aikatauluhaasteita tuo se, että useimmat erityislapset sairastavat paljon. Lapsen sairastuminen ei kysy päivää, koska olisi hyvä hetki sairastua – eikä sellaisia päiviä ole koskaan. On päiviä, jolloin töistä poissa oleminen ei aiheuta ihan totaalista kaaosta ja poissaolosta selviää suuremmitta kuhmuitta, mutta on myös niitä jolloin vain ei voi olla pois. On asiakaspalaveria, deadlinea, koulutuksia joissa olet pääkouluttajana, tapahtumia joita olet itse järjestänyt, tai maksanut kalliin osallistumismaksun kansainväliseen seminaariin. Kukaan ei ole korvaamaton omassa työssään, mutta joskus vain on hetkiä, jolloin pitää olla ensisijaisesti työnantajan käytettävissä. Ja sitten tuleekin norovirus, korvatulehdus sekä laukeamaton astmakohtaus, kaikki nämä yhdessä yössä. Taudit puhkeavat yleensä aina aamuyöstä, joten aamuneljästä eteenpäin on aikaa sumplia alkavan päivän aikataulu sekä samalla stressata miten loppuviikko järjestyy. Ja missä vaiheessa lähdetään sairaalaan.

ARKI VENYY JA JOUSTAA KUIN KUMINAUHA
Omaishoitajuuden ja työn yhdistäminen aiheuttaa lievää ahdistusta. Parhaimmillaan ja pahimmillaan se on kuitenkin joustamista: töiden tekemistä illalla, jopa yöllä. Ehkä jossain kohtaa ylilaadunkin tuottamista huonon omantunnon ajamana. On vaikea päästä eroon omatuntoa kalvavasta harmituksesta, kun taas joudun pyytämään palkatonta vapaata ja olemaan pois töistä. Itse tiedän tekeväni työni erittäin hyvin, vaikka riittävän hyväkin saattaisi joskus riittää.

Niissä perheissä, missä on kaksi huoltajaa ja käytössä kahdet kalenterit, on tilanne huomattavasti helpompi kuin yksinhuoltajilla, jotka ovat sekä omaishoitajia että käyvät töissä. Toisaalta tässä lukuisiin omaishoitajiin tutustuneena on voinut nähdä, että täysin mahdottomilta tuntuvista aikatauluista ja työn ja perheen yhteensovittamisen kuvioista on selvitty. Aina ei niin hyvin, mutta jotenkin.

OMAISHOITAJA ON HYVÄ ORGANISOIMAAN
Eniten joustoa vaaditaan työnantajalta. Työaikajärjestelyt kuten liukumat, työaikapankit, säästövapaat ja vastaavat mahdollistavat omaishoitajalle konkreettista joustoa työn tekemiseen. Erityisen tärkeää on luottamus omaishoitajana toimivaa työntekijää kohtaan. On varmasti monenlaisia tapoja suhtautua toistuviin pyyntöihin järjestellä työaikaa, venyttää deadlinea, sopia aikatauluja uusiksi tiimiläisten kanssa. Iloksemme olemme Leijonaemoissa huomanneet, että joustavia työnantajia löytyy yhä enenevässä määrin. Ehkä työnantajat ovatkin havainneet, että omaishoitajana toimivilla onkin tsemppiä puurtaa molemmilla saroilla.

Aikatauluttaminen vaatii hyviä itsensä johtamisen taitoja. Priorisointikyky on kehittynyt armottoman tarkaksi. Kaikki sairaalakäynnit ja osallistumiset palavereihin harkitaan tarkkaan, ja asioita pyritään niputtamaan mahdollisimman paljon. Omaishoitajat ovat erittäin hyviä tehostamisessa – ne asiat mihin ryhdytään ja mitä hoidetaan, viedään tarmolla maaliin! Palkkatyö antaa pienten erityislasten vanhemmille sen paljon puhutun oman ajan, jolloin saa olla ilman perheestä kumpuavaa roolia tai tunnetiloja. Tämä vastapaino antaa voimia omaishoitajuuteen. Työ antaa omalle persoonalle ravinnetta ja ruokkii itsensä toteuttamisen tarvetta. Työt pitää hoitaa hyvin, tuntuu olevan omaishoitajilla hyvin kirkkaana mielessä.

ASIAT AINA JÄRJESTYVÄT
Lopulta marraskuulle suunnitellut menot menivätkin niin, että puolet suunnitelluista sairaalakäynneistä siirtyi joulukuulle. Erityisihana tyttö ehti sairastumaankin ja häntä jäin kotiin hoitamaan. Töissä aikataulut pitivät, mutta kiireisimmät työasiat hoituivat potilaan katsellessa televisiota enemmän kuin mikään suositus sallii. Jotain tein iltayöstä ja jotain jätin tekemättä. Töihin mennessä oli kuitenkin enemmän tarmoa puskea kaikki aikataulut kiinni.

Kirjoittajalla on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toinen on erityislapsi. Kirjoittaja on asiantuntijatyötä tekevä omaishoitaja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s