Omaishoitaja, sairaanhoitaja

Kirjoittaja: Hanna Tiihonen

Olen ollut nyt reilun vuoden töissä kokopäiväisesti omaishoitajuuden rinnalla. Teen työtä, josta nautin. Olen luomassa uutta. Tahti on ollut tiukka viimeisen vuoden ajan, välillä väsyttää, vaan ketäpä ei nykytyöelämässä välillä väsyttäisi?

Omaishoitajana olen ottanut valtavan askeleen lähtiessäni töihin. Olen saanut työnantajan, jonka kanssa on toistaiseksi ollut helppo sopia poissaoloista, jos ja kun niitä lapsen takia on tullut. Lapsella on koulussa paras opettaja ja avustaja, enempää en kiitollinen heistä voisi olla.

Suurin yllätys oli kuitenkin se että olen itse sairastanut enemmän kuin koskaan tämän vuoden aikana. Muistan kuinka sanoin työhaastattelussa että vaikka lapsen takia varmasti poissaoloja tulee, niin minä en sairasta koskaan tai ainakin äärettömän vähän. Ei pitäisi kehua, se kostautuu. Olin sen jo oppinut lapsen kanssa. Joka ikinen kerta kun sanoin ääneen kuinka iloinen olin, että lapsen oireilu on pysynyt kurissa jo viikon tai kuukauden, joka ikinen kerta oireet palasivat tuplasti ikävämpinä kuin ennen kehuja. Vuosien varrella opin etten paljoa iloitse hyvistä hetkistä, ainakaan en sano sitä ääneen. Sanokaa taikauskoksi tai miksi hyvänsä, niin se vaan meni.

Toiseksi eniten on hämmästyttänyt kaikki se negatiivisuus mitä lehdistä on saanut lukea siitä, kuinka huonoja ammattilaisia me olemme. Mikään ei ikinä onnistu, kaikki hoito menee aina päin honkia ja aavistuksen karrikoiden, sairaanhoitajia ei pitäisi edes olla olemassa. Lehdistä luetut jutut ammattikunnastamme ovat toinen toistaan kamalampia, mutta potilaat sentään osaavat käyttäytyä aina, mikäli lehtiin on uskominen!

Muutaman kerran vuoden aikana olen miettinyt, olenko ollut omaishoitajana samanlainen kuin mitä nyt lehdistä luen. Varmasti osittain, ainakin vaatiessani lapselleni hoitoa, joka hänelle minun mielestäni olisi kuulunut automaattisesti ilman vaatimuksia. Tunnistan huonoa kohtelua saaneen potilaan ajatusmaailman, tunnistan kuinka herkästi potilaana hoitajan tai lääkärin pelkkä olankohautus väärällä hetkellä saa valtavan painoarvon jonka muistaa vuosienkin jälkeen. Perheemme on keitetty aikamoisessa sopassa vuosien mittaan ja usein olen ollut kovin kyyninen ylipäätään minkään hoitotahon suhteen. Viisain neuvo, jonka aikoinaan sain oli, että ”anna olla, päästä irti ettet katkeroidu. Kun olet juuri saanut haavat kiinni, älä avaa niitä uudelleen!” Silloin, sanomisen hetkellä, se oli mielestäni typerin neuvo minkä olen saanut, mutta muutaman päivän asiaa pohdittuani, tulin samaan tulokseen. Olen sen vuoksi itsestäni ylpeä. En ole katkeroitunut.

Nyt sairaanhoitajana olenkin siellä tiskin toisella puolella kuuntelemassa potilaiden murheita, heidän pahaa mieltään hoidosta tai hoitajista ja lääkäreistä, mutta myös iloa ja kehuja työstämme. Ymmärrykseni tiskin tällä puolella olemisesta on kasvanut valmistumisen jälkeen huimasti. Tiedän mitä kaikkea sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu ja kuinka rajallista aika on. Ymmärrän miksi asiat eivät aina suju niinkuin potilas toivoo. Ymmärrän myös, että sairaana sitä on vaikea ymmärtää.

Tyytymättömien porukka on pieni mutta se vaikuttaa paljon työssä jaksamiseen. Huomaan monesti että kun tulen kotiin, olen näennäisesti hyväntuulinen, mutta tiedostamatta väsymystä, tiuskaisen lapsille jo ehkä toisessa lauseessa. Vaikka olen töissä, lapsi saattaa soittaa useamman kerran tai laittaa kymmeniä viestejä päivän mittaan milloin mistäkin asiasta. Inhottavimpia ovat ne viestit lapsen ilmoittaessa, ettei voi hyvin eikä tiedä mitä pitäisi tehdä ja minulla työpäivää on jäljellä vielä 6 tuntia. Silloin toivon, että päivä olisi töissä rauhallinen, jotta ehtisin jossain välissä juttelemaan lapsen kanssa ja kertoa mitä pitää tehdä, jos vointi on kovin huono. Välillä mietin, onko työn ja omaishoitajuuden yhdistämisessä mitään järkeä. Työ on kuitenkin henkireikä omaishoitajan tehtävään, on mahtavaa saada käyttää koulutustaan laajasti hyödyksi ja oppia uutta. On ihanaa olla mukana uuden työtavan luomisessa hoitotyöhön. On mahtavaa kuulua työyhteisöön täysivaltaisena työntekijänä, jonka mielipiteillä on väliä. Sitä mahdollisuutta ei omaishoitajalla ole.

Toistaiseksi on hyvä näin!

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Hanna

One response to “Omaishoitaja, sairaanhoitaja

  1. As Charlie Sheen says, this article is ”WIGNINN!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s