Aina löytyy toinen tie

Kirjoittaja: Leijonaemo

Levitän arkisen raamattuni pöydälle. Vastassa istuva hymähtää täydelle kalenterilleni. Värikoodit ja lennokkaat merkinnät kertovat vain siitä, että yhden äidin täytyy pitää neljän erityisen rakkaan lapsen lankoja käsissään, ohjata ja ohjeistaa, tietää ja muistaa.

Jos äiti minussa ei voi kuin hetkittäin lakata tietämästä montako litraa kaapissa on maitoa, ovatko dosetit oikein jaettuna oikeissa paikoissa ja minäkin päivänä yksi neljästä tarvitsee sisäliikuntavarusteet, niin omaishoitajana minun tulee aina tietää kuka lasteni ympärillä pyörivästä verkostosta odottaa lastani poikkeuksellisessa paikassa, mihin toimistoon tarvitaan lausunnoista kopioita nyt, kenen vastaanottoaika on paikallaan ja kenen on siirretty ja kuinka monta kyytiä voi lapseni taksilla vielä tässä kuukaudessa kulkea. Se on vain logistiikkaa, sen voi oppia ja siihen tottuu.

Mutta siihen ei totu, että lapseni on niin kipeä. Että hän soittaa minulle töihin ja itkee. Hän ei selviä arjestaan juuri nyt. Äiti minussa on huolissaan ja itkee niin etteivät lapseni näe hämmennystä ja uupumusta. Omaishoitajana annan rauhallisen ohjeen kuinka toimitaan silloin, kun ei itse pysty. Tai esitän hellän vaatimuksen siitä, että juuri nyt ei luovuteta ja pyykit lajitellaan vaikka jalat eivät toimisi. Minä olen sitä varten, että arki on niin tavallista kuin se suinkin saattaa olla.  Minä vaadin, vahdin, sanoitan ja silitän – siihen ei ole olemassa viikkotyöaikaa.

Työpaikalla minä olen työntekijä, joka organisoi, reagoi ja on valmis joustamaan. Niitä ominaisuuksia minä nimittäin tarvitsen työyhteisöltä itsellenikin. Minä olen työntekijä, jonka sielusta osa on riivitty läheistensä lähelle: minun tulee olla saavutettavissa vaikka en olisi paikalla. Minulla tulee olla keinoja ratkaista henkisesti juuttuneen lapsen jumi äidin äänellä ja omaishoitajan rautaisilla hermoilla. Minä järjestelen, suoritan ja selvitän, jotta kaikilla olisi hyvä. Minä kohtaan työkseni ihmisiä ja asetun itse kohdattavaksi. Koen, että juuri erityisen elämäni vuoksi minulla on erityistä annettavaakin. Minä tiedän, että aina on olemassa toinen tie.

”Aina löytyy toinen ovi.
Kiertotie. Tai jotain –
Miksi ei tänäänkin.
Ja huomenna. Ja edelleen.
Edelleen voin selvitä.
Voimme.
Yhdessä.”
(Maaria Leinonen)

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s